Inflaatio on ollut talouskeskustelun keskiössä jo hyvän aikaa – suurin piirtein vuoden 2022 alusta lähtien, jolloin inflaatio lähti kiihdyttelemään kohti korkeimpia tasoja sitten 1980-luvun.
Kaikille vaikkapa ruokakaupassa viime aikoina vierailleille tilanne tuntuu karulta, mutta onko aihetta määrättömään pessimismiin? Lyhyt vastaus on: ei.
Seuraavassa esittelen kolme pointtia optimismini tueksi.
Historia ei ole tae tulevaisuudesta, mutta usein taloushistoriasta saa ajatuksia tähän päivään. Kun katsotaan aiempia korkean inflaation ajanjaksoja Suomessa, nousee esiin yksi tärkeä huomio: tyypillisesti inflaatio on hidastunut yhtä nopeasti kuin se on kiihtynytkin. Tämä on itse asiassa sääntö pikemminkin kuin poikkeus.
Aina voi toki tulla uusia negatiivisia ja ennakoimattomia yllätyksiä, mutta ne ovat sananmukaisesti yllätyksiä ja vaikeita ennustaa. Mikäli taloushistoriaa on uskominen, Suomen inflaatio tulee alenemaan maltillisiin tasoihin vuoden loppuun mennessä.
Toinen pointti liittyy vallitsevaan taloustilanteeseen: se ei ole hyvä. Talouskasvu, varsinkin kehittyneissä talouksissa, on hidastunut merkittävästi.
Suomessa odotetaan nollakasvun vuotta, tai peräti kevyttä talouden supistumista. Se tarkoittaa, että kokonaiskysyntä alenee. Ja miten inflaatio määräytyy? Kokonaiskysynnän ja -tarjonnan suhteesta.
Kuluttajien ostovoiman kehitys on ollut pakkasen puolella jo jonkin aikaa, rahoitusympäristö on kiristynyt ja yritysten kysyntä rahoitukselle on vähentynyt ja suomalaisten hyödykkeiden vientikysyntä on tippunut globaalin talouskasvun hidastuessa.
Yrityksillä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta nostaa hintoja yhtä paljon kuin ennen – ja tämä näkyykin esimerkiksi pk-yritysten heikentyneenä kannattavuutena.
Kolmas pointti liittyy läheisesti edelliseen, mutta se ansaitsee oman lyhyen kuvauksensa: rahapolitiikan kiristyminen.
Euroopan keskuspankin (EKP) ensisijainen tehtävä on pitää huolta hintavakaudesta keskipitkällä aikavälillä. EKP aloitti rahapolitiikan kiristämisen viime vuoden alkupuolella, ja korkoja se lähti nostamaan kesällä.
Rahapolitiikka vaikuttaa kuitenkin usean kuukauden, tai jopa yli vuoden viiveellä. Suomen kannalta hyvä esimerkki on asuntolainojen korko, joka on usein sidottu 12 kuukauden euriboriin. Jos korkoja nostetaan tänään, realisoituu se käytettävissä oleviin tuloihin vasta seuraavana koron tarkistuspäivänä, joka voi olla vuoden päästä nykyhetkestä. Odotusten kautta toki vaikutus syntyy jo aikaisemmin, mutta ei koko vaikutuksen realisoituminen ottaa aikansa.
Loppuvuosi alkaa olla se ajanjakso, jolloin EKP:n koronnostot alkavat purra täydellä painollaan ja tämä osaltaan alentaa kokonaiskysyntää ja hidastaa inflaatiota.
Summa summarum edellä mainitut tekijät viittaavat siihen, että inflaatio jatkaa hidastumistaan loppuvuotta kohti. Riskejä ja yllätyksiä voi aina tulla, mutta ainakin nykytiedon valossa merkittävästi aleneva inflaatio vaikuttaa parhaalta mahdolliselta arvaukselta.
Kuinka alas inflaatio sitten painuu? Tarkkaa lukua on tietenkin mahdotonta antaa, mutta joulukuun kolmen prosentin inflaatiovauhti ei kuulosta epärealistiselta.
Mikäli tässä kirjoituksessa kuvattu skenaario toteutuu, siis nollakasvu tälle vuodelle ja joulukuun kolmen prosentin inflaatio, niin EKP voi aidosti onnitella itseään “pehmeästä laskeutumisesta”.
Jos kuitenkin Taiwanissa alkaa paukkua, valtameren pohjassa datakaapelit alkavat katkeilla, Euroopan energiainfrastruktuuri joutuu sabotaasin kohteeksi tai jotain muuta suurta ja ikävää tapahtuu, varaan oikeuden muuttaa arvaustani. Sellaista talouden seuraaminen on.
Vanhan sitaatin mukaan “When facts change, I change my mind. What do you do?”
Mauri Kotamäki
Kommentoi