veronmaksajat.fi

Suomen taantuma hakee vertaistaan – pian enää Kreikka pistää paremmaksi

Juha Itkonen

SEKATALOUSTIETEILIJÄ

Juha Itkonen on startup-yritys Robonomistin perustaja ja pikkulapsiperheen pääekonomisti. Hän on tutkinut ilmastopolitiikkaa, sosiaalisia verkostoja, talousennusteita ja digitalisaatiota. Seuraa Twitterissä @JuhaItkonen 

Vuoden 2007 lopulla maailmantaloudessa elettiin jännittäviä aikoja. Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoilla oli jo jonkin aikaa kytenyt kriisi, joka sai alkunsa löyhin perustein myönnetyistä asuntolainoista.

Monen maan talous oli jo kääntynyt laskuun, mutta Suomi vielä sinnitteli. Lopulta 15. syyskuuta 2008 investointipankki Lehman Brothers ajautui konkurssiin. Siitä muodostui käännekohta, jonka jälkeen maailmantalous sukelsi syvään taantumaan.

Vuoden 2007 loka-joulukuun henkeä kohti laskettu bruttokansantuote on jäänyt Suomen parhaaksi.

Suomen taantumasta tuli poikkeuksellisen pitkä. Suomen talouteen iski samanaikaisesti kansainvälinen finanssikriisi, Nokian romahdus ja metsäteollisuuden vaikeudet.

Modernin maailman taloushistoriasta ei löydy montaa yhtä pitkää suhdannekuoppaa, jos rajataan pois sodat, kommunismi ja muut vastaavat.

Vuonna 2022 hetken jo näytti siltä, että Suomi pääsisi ylös kuopasta, mutta viime vuonna taloutemme alkoi taas taantua.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 17 vuotta finanssikriisiä edeltävästä huipusta. 

BKT henkeä kohti lähde-Tilastokeskus.png

Tässä välissä toki tuottavuus on kasvanut, mutta samalla työikäinen väestö on kutistunut ja työtunteja tehdään entistä vähemmän. Kaiken summana bruttokansantuote henkeä kohden on yhä pienempi kuin 17 vuotta sitten.

Länsimaiden historiasta löytyy oikeastaan vain kaksi maata, jotka ovat tässä suhteessa Suomea edellä: Italia ja Kreikka. Myös niiden asukasta kohden laskettu bkt on yhä alle finanssikriisiä edeltävän huipun.

BKT henkeä kohti_Lähde_Maddison database ja AMRCO, Euroopan komission ennuste.png

 

Italian talous kasvaa nyt verrattain hyvin, ja se todennäköisesti nousee suhdannekuopasta tänä tai ensi vuonna. Tuoreimpien ennusteiden perusteella Italia nousee kuopasta ensimmäisenä, jolloin Suomi jäisi kisaamaan enää Kreikan kanssa.

Kreikan talouden lama oli poikkeuksellisen syvä. Asukasta kohden bkt putosi yli neljäsosan, ja vaikka maan talous on kasvanut viime vuosina hyvin, se on yhä noin 10 prosenttia alle huipun.

Suomi on jo jäänyt selvästi jälkeen muiden Pohjois-Euroopan kehittyneiden maiden elintasosta. Nykyään olemme lähempänä Italiaa kuin Saksaa.

Suomessa ja Italiassa elintaso kehittyi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä samaa tahtia, kunnes Suomi vajosi 90-luvulla lamaan. Pian Suomi kuitenkin ampaisi Italian ohi Nokian kännykkäbisneksen ansiosta.

Tavallaan vuosi 2008 on Suomelle epäreilu vertailukohta, koska se oli kännykkäbisneksen huippuaikaa. Jos Nokian putsaisi pois bkt-luvuista, talouskasvumme näyttäisi paljon tasaisemmalta.

Oikeastaan viime vuosina Suomen talouskasvu ei ole ollut merkittävästi muita heikompaa. Heikkous painottui taantuman alkuvuosiin, jolloin kännykkäbisneksen alamäki alkoi.

Suomi on aina ollut muita Pohjoismaita köyhempi, mutta Nokia-buumin ansiosta hetken aikaa vedimme vertoja vauraammille maille. Tästä näkökulmasta Suomi ei ole niinkään kärryiltä pudonnut Pohjoismaa kuin hyvin pärjännyt Välimeren maa.

Kun kerran on tottunut ajatukseen, että Suomi on teknologisesti maailman huippua ja vauras Pohjoismaa, mielikuvasta on vaikea luopua.

Vaan älkää ymmärtäkö väärin: ei Suomi huono maa ole. Monessa suhteessa olemme erinomaisia, mutta kansantalouden ansioilla viime vuosikymmeninä en kehtaisi kehuskella.

Ja miksi olisimmekaan terävintä kärkeä, kun emme ole tehneet kaikkea talouden rakenteiden uudistamiseksi, vaan lähinnä jahkailleet tai riidelleet.

Nollakasvun maassa onkin helppo riidellä: jokainen palkankorotus, etuuksien lisäys ja tuottojen kasvu on joltakulta toiselta pois. Jokainen palvelun parannus tarkoittaa luopumista jostakin muusta. Kun kakku ei kasva, ainoa tapa kasvattaa omaa osuuttaan on ottaa muilta.

Mitä asialle voisi sitten tehdä? Kun heikosta menestyksestä kertoo suomalaisille, reaktio on tyypillisesti kaksiosainen: ensiksi haukutaan poliittiset vastustajat ja toiseksi tarjotaan oman ideologian mukaista talouspolitiikkaa.

Näin reagoidaan siis puoluekannasta riippumatta, ja on reagoitu jo toista vuosikymmentä. Syyllisten etsiminen ei tunnu auttavan ongelmiin. Ideologiat eivät tuota toimivia ratkaisuja.

Näiden sijaan ehdotan, että kuuntelisimme tiedettä ja soveltaisimme tutkittuun tietoon perustuvia ratkaisuja. Voisimme kokeilla toteuttaa joitain niistä rakenneuudistuksista, joita kotimaiset ja kansainväliset riippumattomat tutkimuslaitokset meille tuputtavat vuodesta toiseen.

Siinä joutuu jokainen hieman joustamaan ideologista uskomuksistaan, mutta lohdutukseksi voisimme saada suomalaisille korkeamman elintason.

Juha Itkonen

Kommentit (0)
 

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan seitsemän ynnä yksi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit