Inflaatio on hallinnut viime vuodet talousuutisia, ja nykyään kaikki seuraavat silmä kovana inflaation muutoksia kuukaudesta toiseen. Päällepäin inflaatio on harmittoman yksinkertainen prosenttiluku (+6,5 % heinäkuussa), mutta osataanko sitä tulkita oikein?
Inflaation kehitystä on tosiaan syytä seurata tarkkaan, sillä juuri nyt se on yksi kansantalouden lähitulevaisuutta voimakkaimmin määrittävistä tekijöistä. Lisäksi se vaikuttaa suoraan kotitalouksien arkeen kustannusten kautta ja välillisesti myös korkojen kautta.
Inflaatioon kuitenkin liittyy paljon sellaisia perusjuttuja, joita ei ole vaikea ymmärtää väärin.
Määritelmän mukaan inflaatiolla tarkoitetaan hyödykkeiden hintojen yleistä nousua. Sitä mitataan tavanomaisesti kuluttajahintaindeksin vuosimuutoksella. Ammattikielessä tätä lukua kutsutaan otsikkoinflaatioksi (headline inflation), koska se tyypillisesti päätyy otsikoihin, vaikkei se aina ole kovin olennainen luku.
Millaisia virhetulkintoja inflaatiosta yleensä sitten tehdään?
Ensinnäkin inflaatiotilasto katsoo taaksepäin, kun päätösten kannalta olennaista olisi katsoa eteenpäin. Esimerkiksi viime heinäkuun otsikkoinflaatio kertoo, miten yleinen hintataso on muuttunut viime ja tämän vuoden heinäkuiden välillä. Se siis kertoo menneistä hinnanmuutoksista.
Valintoja tehdessä usein olennaista on, miten hinnat kehittyvät tulevaisuudessa. Esimerkiksi jos suunnittelee säästämistä ja arvioi säästötilin reaalista tuottoa, niin menneellä hintakehityksellä ei ole merkitystä. Reaalikorko toki riippuu nimellisen koron lisäksi inflaatiosta, mutta ei menneestä vaan tulevasta. Tuleva inflaatio syö talletuksen ostovoimaa rahojen maatessa tilillä.
Tämä sama periaate pätee kaikkiin pidempiaikaisiin sitoumuksiin kuten palkkasopimuksiin ja investointipäätöksiin, joissa inflaatio ehtii merkittävästi nakertaa rahan arvoa.
Toinen usein unohtuva seikka on, että inflaatio on pohjimmiltaan henkilökohtaista. Otsikkoinflaatio on kansallinen keskiarvo, joka mittaa suomalaisten kotitalouksien keskimääräisen kulutuskorin hintakehitystä.
Jokaisella kuitenkin on omanlaisensa kulutuskori, joka koostuu kaikista niistä tavaroista ja palveluista joihin arjessa kuluttaa rahojaan. Jos esimerkiksi kuluttaa vähän sähköä ja bensaa, on suurelta osin välttynyt viime vuosien inflaatiopiikiltä.
Mainittakoon vielä jännä seikka, jonka harva tietää: keskimääräinen kulutuskori on niin sanotusti plutokraattinen, eli siinä saavat rikkaat suuremman painon. Suurituloiset kuluttavat enemmän, joten keskiarvoinen kulutuskori muistuttaa enemmän rikkaiden kulutuskoria. Inflaatio mittaa painotetusti rikkaiden kulutusmenojen kallistumista.
Kolmanneksi on hyvä huomata, etteivät kulutuskorit ole kiveen hakattuja, vaan ne muuttuvat hintojen muuttuessa. Kun yhden hyödykkeen hinta nousee voimakkaasti, ihmiset yleensä pyrkivät etsimään halvempia korvaavia tuotteita.
Tästä aiheutuu niin kutsuttu substituutioharha, jonka vuoksi inflaatiomittarit hieman liioittelevat todellista elinkustannusten nousua. Substituutioharha johtuu siitä, että kun tiettyjen hyödykkeiden hinnat nousevat, kuluttajat voivat vaihtaa nämä kalliimmat tuotteet halvempiin, samanlaisia tarpeita täyttäviin tuotteisiin.
Esimerkiksi kun punaisten omenien hinta nousee, niin se näkyy inflaatioluvussa. Mutta jos samalla vihreiden omenien hinta pysyy ennallaan ja kuluttaja tykkää niistä yhtä lailla kuin punaisista omenoista, niin inflaation voi välttää yksinkertaisesti vaihtamalla punaisista vihreisiin omenoihin.
Neljäs yleinen tulkintavirhe liittyy inflaation muutosten seuraamiseen. Varsinkin nyt, kun kaikki odottavat inflaation hidastumista, uutisissa seurataan tarkkaan otsikkoinflaation muutosta kuukaudesta toiseen. Tällöin vedetään johtopäätöksiä puoliksi vuoden vanhoihin tapahtumiin vedoten.
Nimittäin sekä tuorein että vuodentakainen hintatason kuukausimuutos vaikuttavat yhtä paljon otsikkoinflaation muutokseen. Eli inflaatioluvun muutos kesäkuusta heinäkuuhun riippuu yhtä paljon siitä, mitä tapahtui tänä kesänä, kuin siitä, mitä tapahtui viime kesänä. Jos viime kesänä sattui olemaan poikkeuksellisen halpa heinäkuu, niin tänä kesänä otsikkoinflaatio pomppaa ilman sen kummempia hinnanmuutoksia.[1]
Kun vartoillaan inflaation käänteitä, olisikin siis parempi katsoa hintaindeksin muutoksia vuotta lyhyemmällä ajalla.
Viides yleinen väärinkäsitys on, että inflaatio syö velkoja. Tämän ovat nyt kokeneet monet kotitaloudet kantapään kautta. Itse inflaatio vain pahentaa velkaantuneiden asemaa, kun elinkustannukset kasvavat ja samalla myös korot nousevat.
Se, mikä todellisuudessa syö velkaa, eli keventää velkataakkoja, on tulotason nousu.
Lopuksi on tärkeää ymmärtää, että inflaatio ei ole monoliittinen ilmiö, vaan sen ymmärtäminen vaatii tarkkaavaisuutta ja analyysiä. Yksinkertaistetut luvut ja prosentit ovat vain pintaraapaisu, ja ne voivat johtaa harhaan, jos niitä ei tulkita oikein.
Väärinkäsitykset inflaatiosta voivat aiheuttaa virheitä paitsi yksilöiden päätöksenteossa, myös laajemmissa talouspoliittisissa ratkaisuissa. Inflaation monimuotoisuus tarkoittaa myös, että yhdenkään toimijan – olipa kyseessä sitten kotitalous, yritys tai valtio – ei tulisi tehdä merkittäviä taloudellisia päätöksiä pelkästään otsikkoinflaation perusteella.
Parempi ymmärrys inflaation vivahteista ei ole vain akateeminen kysymys: se on välttämätöntä, jotta voimme tehdä informoituja päätöksiä taloudellisesta tulevaisuudestamme.
Juha Itkonen
[1] Tarkastellaan esimerkiksi otsikkoinflaation muutosta kesäkuusta (6,3 %) heinäkuuhun (6,5 %). Mitkä havainnot vaikuttivat luvun muutokseen? Koska otsikkoinflaatio koostuu kuluttajahintaindeksin muutoksista 12 kuukauden ajalta, niin oikeastaan kesä- ja heinäkuun otsikkoinflaatiot koostuvat valtaosin samoista muutoksista: molemmissa näkyvät samat kuukausimuutokset viime vuoden heinäkuusta tämän vuoden kesäkuuhun. Heinäkuun luku eroaa kesäkuun luvusta vain siksi, että siitä puuttuu viime vuoden heinäkuun kuukausimuutos (+0,3 %), ja sen tilalla on tämän vuoden heinäkuun kuukausimuutos (+0,5 %). Otsikkoinflaation nousu 0,2 prosenttiyksiköllä on yhtä kuin näiden kuukausimuutosten erotus.
Kommentoi