Kuluvan vuosikymmenen alussa EU:ssa päätettiin ottaa käyttöön niin kutsuttu uusi oma vara: kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuva maksu.
Muovimaksua on kutsuttu myös EU:n muoviveroksi, mitä on kritisoitu semanttisesta näkökulmasta. Sen on sanottu olevan veron sijaan haittamaksu, jota EU kerää jäsenvaltioilta.
Sekä muovivero että muovimaksu ovat termeinä epätarkkoja. Hintaa ei lähtökohtaisesti makseta muovin tuottamisesta, vaan muovin kierrättämättä jättämisestä. Muovinkierrättämättömyysmaksu olisi kuvaavampi sana, mutta ehkäpä se häviäisi muovimaksulle monessa muussa mielessä.
Voitaneen luonnehtia, että vaikkei muovimaksu olisikaan vero, ei liene vakava ajatusrikos, jos se eräiltä osin kansalaisen korvien välissä veroa muistuttaisikin. Etenkin, kun maksun suuruus perustuu neuvoston suomenkielisen päätöksen (2 artiklan 1 kohdan c alakohta) mukaan 0,80 €/kg verokantaan (sic) jäsenvaltion tuottaman kierrättämättömän muovipakkausjätteen määrän perusteella.
Suomen Uusiomuovi Oy:n mukaan vuonna 2021 pantittomia muovipakkauksia saatettiin markkinoille yhteensä 127 800 tonnia, josta kerättiin kierrätykseen 52 989 tonnia, eli reilut 40 prosenttia. Kierrättämättä jäi siis noin 75 000 tonnia muovipakkauksia, eli parantamisen varaa riittää.
Muovimaksu on osa Suomen valtion budjetin maksuista Euroopan unionille. Vuoden 2023 talousarviossa maksu on 60 miljoonaa euroa.
Koska muovimaksu lukeutuu valtion budjetin määrärahoihin, tulee se myös rahoittaa tavalla tai toisella.
Voidaan ajatella, että muovimaksu tulee viime kädessä maksetuksi veronmaksajien taskusta. Maksu leivotaan olemassa oleviin veroihin korkeampina verokantoina.
Tai ellei veroina, muovimaksuun budjetoitu määräraha höylätään pois toiselta tuiki tärkeältä menoerältä, jolloin muovimaksun kustannus on heikentyneet julkiset palvelut.
Lähtökohtaisesti muovimaksu kannustaa jäsenvaltioita minimoimaan kierrättämättömän muovijätteen määrää. Tieto EU:n muovimaksusta tuskin vaikuttaa kovin suoranaisesti ihmisten kierrätysaktiivisuuteen, joten muitakin tuuppimiskeinoja tarvitaan, jos muovimaksuja halutaan pienemmäksi.
Kannatettavaa olisi joka tapauksessa, että jokainen osallistuisi muovin käytön vähentämiseen, kierrättämiseen ja uudelleenkäyttöön kykynsä mukaan, jolloin kierrättämättömänkin muovin määrä vääjäämättä supistuisi.
Paitsi muovin, myös muiden jätejakeiden täsmällisempi kierrättäminen olisi luonnollisesti myönteistä ympäristölle. Tarve neitseellisille raaka-aineille vähenee, kun vaikkapa muovi tai kartonki voidaan uusiokäyttää. Kierrätetystä biojätteestä voidaan tuottaa biokaasua ja multaa.
Ja esimerkiksi biojätteen päätyminen pois polttoon menevästä sekajätteestä parantaa myös itse sekajätettä, sillä kostea biojäte heikentää poltettavan jätteen palamista. Biojätteen osuus kotitalousjätteestä on noin kolmannes. Kotitalouksien kannustaminen kierrättämiseen vaikuttaa näillä argumenteilla entistä perustellummalta, miksei myös yhteisöjen.
Argumentit muovin kierrättämisen puolesta ovat toki ongelma niille, jotka kategorisesti vastustavat sekä kierrätystä että EU:n muovimaksua. Ollako kierrättämättä ja täten kasvattaa kansallista muovimaksua; vai kierrättää enemmän ja pienentää maksua?
Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuisi äkkiseltään järkevämmältä kompromissilta.
Janne Kalluinen
Kommentoi