Kasvun palauttaminen Suomen talouteen on syystäkin talouspoliittisen keskustelun suosikkiaiheita. Vetäessäni yhteen viimeaikaista kommentointia aloin pohtia, voisiko valtion rooli liiketoiminnallisten yhtiöiden omistajana muuttua.
Raimo Sailas kyseenalaistaa tuoreessa Helsingin Sanomien kolumnissaan, onnistuvatko hallituksen linjaukset kääntämään Suomen talouden nousuun. Sailas viittaa Suomen Pankin noin prosentin kasvuennusteeseen ja epäilee, riittääkö se tosiaan työllisyystavoitteiden saavuttamiseen.
Määrällisen kasvun haasteen lisäksi Sailas arvioi kasvun tekijöitä, alkaen opiskelijoiden urasuuntautumisesta. Hän viittaa taannoiseen Juha Sipilän seminaaripuheeseen, jossa pääministeri korosti tarvetta kohdentaa tutkimusta biotalouden ja cleantechin tapaisille kasvualoille.
Sopisivatko Duncanin ajatukset Suomeen?
Mielenkiintoisen näkökulman kasvun aikaansaamiselle tarjoaa blogikirjoituksissaan taloustieteilijä Richard Duncan. Työssään muun muassa Japania seurannut Duncan korostaa sekä valtion alijäämän määrää että kohdentamista. Yritystoiminnan jatkuvuus ja osaamisen säilyttäminen saavat hänet puolustamaan valtion roolia rakennemuutoksien sillanrakentajana, joka voi sallia hetkelliset alijäämäiset budjetit. Toisaalta hän on tiukasti sitä mieltä, että alijäämän uusi kohdentaminen on keskeisessä roolissa rakennemuutoksen aikaansaamisessa.
Miten tämä ajatus voisi asettua Suomen talouteen? Alijäämän mittava uudelleen suuntaaminen voi olla vaikeaa. Suuri osa menee peruspalveluihin. Kohdentamisen lisäksi herää kysymys siitä, voisiko valtion rooli liiketoiminnallisten yhtiöiden omistajana muuttua. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että valtion omistusta perinteisemmissä yhtiöissä kevennettäisiin asteittain. Nämä varat voitaisiin investoida kansainvälistymisen kynnyksellä oleviin kasvuyrityksiin ja lupaaviin start-up-yhtiöihin. Useinhan nykyiset start-up-yhtiöt ovat globaaleja jo syntyessään.
Monesti valtion roolia toimia sijoittajana kritisoidaan. On vaikea uskoa, että valtiolla olisi parempi nenä haistaa tulevia menestystarinoita kuin yksityisellä sektorilla. Väite on varmaan sinänsä totta. Oleellisinta onkin ehkä se, että valtio voi nähdä hyödyn myös syntyvien työpaikkojen kautta. Tällaisia hyötyjä ei yksityinen yritys voi laskea mukaan tuloslaskelmaansa.
Voisiko valtio määrätietoisemmin toimia start-up-yhtiöiden yrityshautomona ja taimitarhana?
Tom Liljeström on LähiTapiola Varainhoidon toimitusjohtaja
Artikkeli on julkaistu Sijoitustalous-blogissa 3.5.2016
