Luovutustappion saa vuodesta 2016 lähtien vähentää muistakin pääomatuloista kuin vain luovutusvoitoista. Miksi vasta nyt ja miksi luovutustappion vähennysoikeus on edelleen huonompi kuin muiden pääomatuloista tehtävien vähennysten?
Vastaus löytyy tähänkin kysymykseen historiasta. Aikanaan myyntivoitot olivat pääasiassa verovapaita. Myyntitappion vähennyskelpoisuus oli silloin luonnollista.
Myyntivoittojen verovapaus ei ole ollut koskaan täydellistä. Verotuksen piirissä ovat olleet ainakin 1920 -luvulta lähtien keinotteluluontoiset myyntivoitot. Keinottelua on mahdotonta selvittää tapaus kerrallaan joten veronalainen myyntivoitto määriteltiin omistusajan ja saantotavan perusteella. Ostetun osakkeen myyminen alle 5 vuoden omistamisen jälkeen ja kiinteistön myyminen alle 10 vuoden omistamisen jälkeen nähtiin sen verran keinotteluksi, että voitto katsottiin oikeutetuksi verottaa.
Luovutustappio sellaisesta kaupasta, jossa voitto olisi tullut verotetuksi, oli vähennyskelpoista samana vuonna saadusta veronalaisesta myyntivoitosta.
***
Luovutusvoittojen verotusta kiristettiin varovaisesti vuonna 1985 ja vähän enemmän vuonna 1988. Samassa yhteydessä olisi ollut luonnollista laajentaa tappioiden vähennysoikeutta. Tavallaan tappion vähennysoikeus kapeni, koska tappiota ei voinut vähentää uudistuksissa verotuksen piiriin siirtyneistä myyntivoitoista, silloisin termein omaisuuden luovutusvoitoista. Tappio vähennettiin vain satunnaisesta myyntivoitosta.
Vuoden 1993 verouudistuksessa erotettiin ansiotulot ja pääomatulot toisistaan ja luovutusvoittojen verotuksessa tehtiin aatteellinen kuperkeikka. Kun aikaisemmin arvonnousua pidettiin periaatteessa verovapaana, tulivat nyt kaikki myyntivoitot eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta verotuksen piiriin. Arvonnousujen täysin muuttunut verokohtelu sai aikaan vain varovaisen muutoksen luovutustappion verokohtelussa. Luovutustappio saatiin edelleenkin vähentää vain luovutusvoitoista mutta vähennysaikaa jatkettiin. Vuodesta 1993 vuoteen 2010 tappion sai vähentää samana ja kolmena seuraavana vuonna saadusta luovutusvoitosta.
***
Vuonna 2010 lakia muutettiin niin, että luovutustappion vähennysaika piteni kolmesta vuodesta viiteen vuotta. Lopulta Sipilän hallitusohjelmaan kirjattiin keväällä 2015, että omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio muutetaan vähennyskelpoiseksi muista pääomatuloista. Kirjaukseen liittyi loppuosa ”eräin rajoituksin”.
Moni odotti, että nyt luovutustappio vähennetään pääomatuloista aivan kuten mikä tahansa muukin vähennys. Se olisi ollut yksinkertaista ja selvää, eikä niin tehty. Vuoden 2016 alusta voimaan tulleet säädökset rajoittavat edelleen luovutustappion vähentämistä.
Luovutustappiota ei oteta huomioon alijäämähyvitystä laskettaessa. Se onkin jotenkin ymmärrettävää, koska alijäämähyvitys otettiin tuloverolakiin asuntovelallisia varten.
Rajoituksia on muitakin. Kun yleinen tappion vähennysaika on 10 vuotta, haluttiin luovutustappion vähennysaika rajata edelleen viiteen vuoteen tappion syntyvuoden jälkeen. Tämän ratkaisun yksinomainen perustelu lienee huoli valtion verotuloista. Systeemin perusteella sitä ei voitane selittää.
***
Toinen selittämätön rajaus on, että tappion vähennysoikeus ei koske yhtiöitä. TVL:n mukaan verotetaan esimerkiksi asunto-osakeyhtiöitä ja tavallistenkin yritystoimintaa harjoittavien yhtiöiden passiivisia sijoitusvaroja. Niillä voitot ovat aina kokonaan verotettavaa tuloa, mutta tappiot vähennettävissä vain samana ja viitenä seuraavana vuonna saaduista saman tulolähteen luovutusvoitoista.
Muutos viime vuosikymmeninä on ollut merkittävä ja tulee jatkumaan, kunnes luovutustappiot ovat normaalisti vähennettävissä. Pelkään, että muutoksen ripeys on jatkossakin verrattavissa maan kohoamiseen Pohjanlahden rannalla.
Vesa Korpela on lakiasiain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 24.2.2016.
