veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Voiko talous kasvaa ikuisesti?

Martin Paasi

Voiko talous kasvaa ikuisesti? Siinä kiehtova ja vähän perustavampaa laatua oleva talouskysymys.

Mikäli insinööri ryhtyy todistelemaan ikuisen talouskasvun mahdottomuutta, hän tekee sen esimerkiksi osoittamalla, että maailmasta loppuu ennemmin tai myöhemmin siihen tarvittava energia.

Luonnonsuojelijat ovat usein samoilla linjoilla, vaikka he painottavat päästöjä ja saastumista. Esimerkeissään he osoittavat, että maailma tukehtuu itseensä (eli tämä kartta näyttää pelkkää punaista), jos maailmantalous olisi esimerkiksi kymmenkertainen nykyiseen nähden.

Maailman Pentti Linkolat ovat huolissaan ihmiskunnan kasvutahdista. Maapallosta loppuu jossain vaiheessa tila ja kyky elättää loputtomasti kasvavaa populaatiota. Koska monen mielestä maailmantalouden kasvun edellytyksenä on juuri ihmiskunnan kasvu, myös ikuinen talouskasvu koetaan mahdottomaksi.

Geologisesti valveutuneet puolestaan toteavat, että vaikka maapallomme koostuisi pelkästään hyödynnettävistä raaka-aineista, näitä, kuten maapalloa on rajallinen määrä. Talouskasvun olisi siis pysähdyttävä johonkin pisteeseen.

Eksponentiaalinen kasvu (korkoa korolle efekti)

Fyysisessä maailmassa ikuisen talouskasvun ongelmaksi mielletään eksponentiaalinen kasvu. Sijoittamisessa se on kaiken hyvän perusta, jolloin puhumme korkoa korolle -efektistä (englanniksi compound interest). Eksponentiaalista kasvua voidaan helpoiten ilmentää vanhalla shakkilautaan liittyvällä esimerkillä:

Aikoja sitten joku (tarinankertojasta riippuen shakin intialainen keksijä, Krishna, kiinalainen mies tai joku muu) voitti shakissa paikallisen hallitsijan, joka lupasi voittajalle mitä tahansa. Voittaja pyysi palkkioksi ”vain niin monta riisin jyvää kuin saadaan koko shakki­laudalta, jos niitä asetetaan sen ensimmäiselle ruudulle yksi, toiselle ruudulle kaksi, kolmannelle neljä, neljännelle kahdeksan ja niin edelleen jokaiselle ruudulle kaksi kertaa niin monta kuin edelliselle ruudulle”.

Tämä kuulosta ehkä kohtuulliselta, mutta esimerkin tulokseksi saadaan riisin määrä joka on noin 1 200 -kertainen (920 miljardia tonnia) maailman vuoden 2012 riisintuotantoon nähden (738,1 miljoonaa tonnia).

Vaikka maailmantalous ei kasva sadan prosentin, vaan noin 3,5 prosentin vuositahtia ja ihmiskunta vain noin 1,2 prosentin tahtia, kaksinkertaistuu maailmantalouden arvo nykymenolla joka 20. ja ihmisten määrä joka 60. vuosi.

Eksponentiaalinen kasvu on siksi muuten muuttumattomassa maailmassa vähintäänkin haasteellinen käsite, joten ikuisen talouskasvun kyseenalaistaminen on vähintäänkin ymmärrettävää.

Muuttumattomuuden mahdottomuus

Nykyinen talous ei voikaan sellaisenaan kasvaa ikuisesti. Emme voi, emmekä koskaan ole kasvattaneet maailmantaloutta muuttamatta sen koostumusta. Tuotteet ja palvelut muuttuvat koko ajan.

Siksi olisi väärin ottaa nykyinen maailmantalous, sen käyttämä energia, aiheuttamat saasteet, käyttämät raaka-aineet ja siinä elävät ihmiset sellaisenaan ja yksinkertaisesti kertoa se esimerkiksi kymmenellä ja todeta että lopputulos on mahdoton.

Tämä olisi sama kuin jos kivikaudella olisi pyritty arvioimaan nykyistä taloutta kertomalla silloista tilannetta jollain sopivalla kertoimella jotta pääsisimme nykyisen maailmantalouden kokoluokkaan.

Nykyisten, lähes 7,5 miljardin ihmisten luolan lämmittäminen nuotioilla sulattaisi todennäköisesti napajäätiköt viikossa.

Markkinatalous ja demokratia

Saksalainen energiajätti E.ON on sulkenut hiili- ja kaasuvoimaloitaan sääntelyn aiheuttamien korkeampien tuotantokustannusten takia. Poliitikot ovat siis säätäneet lakeja yleisen edun hyväksi, koska äänestäjät niin toivovat. Samasta syystä julkishallinnot ympäri Euroopan ovat energiahankkeissaan alkaneet suosia uusiutuvaa energiaa. Demokratia näyttäisi toimivan ainakin tältä osin.

Kun jokin tuote, palvelu tai ilmiö on tarpeeksi monen mielestä liian kallis, huono tai haitallinen, sen lopetetaan. Demokratiassa ja markkinataloudessa enemmistö päättää mikä muuttuu. Joko kansalaisen tai kuluttajan ominaisuudessa.

Tällä tavoin maailmasta hävisi muun muassa Freonilla ponnistetut aerosolit, DDT hyönteismyrkyn käyttö ja asbesti. Vastaavasti hyväksi koetut tuotteet ja palvelut menestyvät.

Talouskasvun syvin olemus

Ihmiskunta keksii jatkuvasti parempia keinoja tuottaa enemmän vähemmällä. Käänteisesti voisi sanoa, että onnistumme saamaan yhä enemmän hyötyä irti yhtä haittayksikköä tai rajoitetta kohti. Esimerkiksi nykypäivän auto tuottaa kilometrin matkan huomattavasti halvemmalla, pienemmällä energialla ja päästöillä kuin kymmenen vuotta sitten.

Maailmantalous kasvaa tuottavuuden paranemisen tahdissa. Jatkuvassa kilpailussa kylpevät yritykset pyrkivät joka päivä tuottavuuden parantamiseen. Pienemmillä kuluilla tuotettu tuote tai palvelu mahdollistaa kilpailijoita paremman kannattavuuden, kunnes kilpailijat kurovat eron umpeen.

Pidemmässä juoksussa parempi kannattavuus muuttuu siten paremmaksi elintasoksi, kun tuotteiden ja palveluiden suhteellinen kustannus alenee. Vertaa esimerkiksi USA:n matkan nykyistä kustannusta sadan vuoden takaiseen.

Tuottavuuden eturivissä olevat yritykset pystyvät hetkellisesti tekemään huikeita voittoja. Hyvästä esimerkistä käy Ford, joka liukuhihnatuotannollaan toi auton tavallisten kansalaisten ulottuviin. Johannes Gutenberg teki saman kirjalle, Google tiedolle.

Tuottavuuden jälkijunassa olevat rahaa, raaka-aineita, energiaa ja luontoa tuhlaavat yritykset joko muuttuvat tai kuolevat pois. Darwinistinen luonnonvalinta pätee paitsi luonnossa, myös liike-elämässä. Tämä on hyvä asia. Se säästää meidän yhteisiä resursseja. Tämän saisi myös ylimääräisiä etuuksia puolustavat tahot pitää mielessä. Pullamössöys on tappava tauti. Kilpailu ei ole valinta, se on elinehto.

Talous ei ole luonnontiedettä

Kasvava talous peilaa sitä kasvavaa taloudellista lisäarvoa, mikä syntyy, kun tuottavuus paranee. Taloudelliselle lisäarvolle ei ole samoja fyysisiä rajoitteita, kuten esimerkiksi väestönkasvulle.

Taloudellinen lisäarvo mitataan rahassa. Niin kauan, kun opimme uutta, keksimme vaihtoehtoja ja onnistumme jalostamaan pienemmästä yhä enemmän, talouskasvu jatkuu.

Ja kun elintaso kehittymättömissä maissa tavoittaa pisteen missä eläketurva ei perustu lasten määrään, myös väestönkasvu pysähtyy. Talouskasvu hillitsee väestökasvua.

Mutta oikeesti, ikuisesti?

Muuttuva maailma ja sen mukana kasvava tuottavuus kasvattaa taloudellista lisäarvoa. Matkan varrella on kuoppia, ylilyöntejä ja epäonnistumisia, mutta niistäkin opitaan. Viimeistään kilpailu pitää siitä huolen.

Talouskasvu pysähtyy vasta kun ihmismielestä loppuu ideat. Nähtäväksi jää, olemmeko ideoineet itsemme riippumattomaksi maapallosta siihen mennessä kunnes kuoleva aurinkomme sen nielaisee.

Mikäli olemme ehtineet alta pois, talous kasvaa tämänkin jälkeen. Silloin taloutemme on sanan molemmissa merkityksissä aivan eri maailmasta.

Martin Paasi on Nordnetin talousasiantuntija 

Lue: tätäkin blogikirjoitusaihetta sivuava, ajatuksia herättävä, varainhoitajaksi ryhtyneen Al Goren haastattelu.

Lue: perusteellisin näkemäni selvitys siitä miten, miksi ja missä määrin kestävään kehitykseen pyrkivät yritykset tuottavat muita paremmin: from the Stockholder to the Stakeholder.

Kirjoittajasta

Martin Paasi

Martin Paasi on Nordnetin talousasiantuntija. Seuraa @MartinNordnet Twitterissä.

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.