Eduskuntavaalikamppailun aikana keskustan puheenjohtaja, tuleva pääministeri Juha Sipilä nosti esille laajan yhteiskuntasopimuksen tarpeen.
Tuntematta tarkemmin esitetyn sopimuksen sisältöä kannatan ajatusta, että eri toimijoiden näkemyksiä sovitetaan yhteen ja sen pohjalta talous- ja työllisyyskehitys saadaan tasapainoisesti kasvu-uralle.
Jos taas mahdollinen yhteiskuntasopimus on tavallista palkansaajaa kurittava ”raippasopimus”, joka tarkoittaa työntekijöiden ostovoiman heikentämistä, työelämän väitettyjen jäykkyyksien purkamista ja joustojen lisäämistä työntekijöiden oikeudellista asemaa polkemalla, en usko yhteiskuntasopimuksen syntyvän ainakaan palkansaajapuolen myötävaikutuksella.
Jos mahdollisella yhteiskuntasopimuksella halutaan uudistaa aidosti työelämää, siihen on sisällyttävä työntekijöiden työsuhde- ja muutosturvan parantaminen. Kun hyvää tulosta ja voittoa tekevä yritys irtisanoo henkilöstöä taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin vedoten, työntekijäpuolella luonnollisesti vaaditaan työsuhde- ja muutosturvan parantamista.
***
Vaalien ympärillä puhuttiin paljon luottamuksesta – tai oikeastaan sen puuttumisesta.
Ihmisten välinen luottamus syntyy yhdessä tekemisen ja onnistumisten kautta. Luottamukseen kuuluu, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni.
Luottamuspääoma ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä kovin suuri. Puolueiden keskinäinen luottamus puhumattakaan kansalaisten luottamuksesta poliitikkoihin ei ole ollut tämän hallituskauden hittituote. Kuntien luottamus valtiota kohtaan on kohtuullisen pieni. Julkisen sektorin henkilöstön luottamus työantajaansa – valtioon ja kuntaan - ei sekään saa korkeaa arvosanaa. Luottamusta syövät pysyvä epävarmuuden tila ja toinen toistaan seuraavien hankkeiden loputon tulva ja päällekkäisyys.
Työmarkkinajärjestöjen keskinäinen luottamus ei sekään ansaitse korkeaa arvosanaa. Siitä on turha syytellä ketään: riittää, kun katsoo peiliin ja miettii.
Pahinta, mitä nyt voitaisiin tehdä, on se, että viime syksynä neuvoteltu laaja eläkeratkaisu revittäisiin auki. Näin ei saa tapahtua. Luottamusta syö, jos ei sovitusta pidetä kiinni.
Eläkemaksuista on sovittu tulevien vuosien osalta ja siitäkin on pidettävä kiinni. Esitykset eläkemaksujen väliaikaisesta alentamisesta ovat siis tarpeettomia. Alentamispuheiden yhteydessä kukaan ei ole kertonut, milloin maassamme ovat taas ne hyvät ajat, jolloin rahastot voitaisiin täydentää.
Monella suulla on myös vaadittu työeläkeyhtiöitä sijoittamaan enemmän kotimaisiin investointeihin. Tässä keskustelussa on pidettävä pää kylmänä. Esittäjiltä tuntuu unohtuvan, että työeläkeyhtiöillä on lain edellyttämät tuottotavoitteet. Yhtiöiden on myös syytä varautua sijoitustoiminnassaan mahdollisiin riskeihin ja hajautettava sijoitussalkkunsa sen mukaisesti.
Loppupeleissä on aina kyse palkansaajien ja työnantajien rahoista. Niistä on pidettävä mahdollisimman hyvää huolta ja sijoitettava ne lain edellyttämällä tavalla tuottavasti ja turvaavasti tulevaisuutta varten.
***
Uusi eduskunta ja ensi kuussa muodostettava hallitus aloittavat työnsä heikon taloustilanteen, matalan kasvun ja korkean työttömyyden vallitessa. Talouden tila luo varjonsa koko tulevalle hallituskaudelle. Suomi tarvitsee muutoksen, mutta sen aikaansaaminen ei ole helppoa. Se edellyttää viisaita ja myös kipeitä päätöksiä, jotka kohtelevat kaikkia oikeudenmukaisesti. Sellainen luo luottamusta ja uskoa tulevaan.
Seuraavan hallituksen ehdoton ykköstavoite on oltava uusien työpaikkojen syntymisen edistäminen ja sen myötä pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen. Työttömyys aiheuttaa yhteiskunnalle nyt noin viiden miljardin kustannukset vuodessa. Toinen hallituksen iso tavoite on luoda edellytykset Suomeen tehtäville investoinneille. Investointien lisääminen ja työllisyyden parantaminen luovat talouskasvua ja kaivattua toimeliaisuutta maahamme.
Työttömyyden kasvu voidaan taittaa heti vaalikauden alussa lisäämällä julkisia investointeja muun muassa väyliin, tietoliikenneyhteyksiin, asuntotuotantoon erityisesti pääkaupunkiseudulle ja korjausrakentamiseen. Tämä kannattaa tehdä nyt, kun työvoimaa on saatavilla, työn hinta on suhteellisen edullista, energian hinta alhaalla ja korot matalat.
Tiedän monen ajattelevan, että edellä kuvattu on vanhanaikaista elvytyspolitiikkaa. Mutta jos joka tapauksessa on esimerkiksi korjattava ja rakennettava, milloin olisi parempi hetki?
Pidemmän aikavälin ratkaisu talouskasvuun on aiemmin sovittujen rakenteellisten uudistusten läpivieminen. Näistä tärkeimpiä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus sekä viime syksyn eläkeratkaisu. Edessämme on varautuminen myös aivan uusiin yhteiskunnan rakenteellisiin uudistuksiin.
Nopeasti muuttuvassa työelämässä osaaminen on työntekijän parasta muutosturvaa. Työntekijöiden osaamisesta on huolehdittava ja sitä on parannettava aikuisille tarkoitetuilla, ammatillisesti suuntautuneilla ohjelmilla. Koulutuksen saatavuus on tarvittaessa turvattava lainsäädännöllä. Osaamisesta on pidettävä huolta ja korkeatasoisen koulutuksen saatavuus kaikilla asteilla turvattava asuinpaikasta riippumatta.
Antti Palola on STTK:n puheenjohtaja
