Tänä talvena on jälleen nähty, kuinka media rakastaa vuokramarkkinoiden ongelmia. Vuokranantajan asentamat kamerat yksinhuoltajavuokralaisen suihkuun, säpäleiksi tuhotut asunnot, muutossa mukaan revityt seinälaatat ja wc-istuimet, ammattihuijarit. Mitä herkullisempi ongelma, sen parempi. Ongelmat pitävät keskustelua yllä, mikä on sinänsä positiivista, mutta vuokramarkkinoiden toimivuutta lisäisi enemmän rakentava keskustelu siitä, miten osapuolet välttäisivät ikävät liemet ja karikot. Miten sitten erotetaan hyvät tyypit kävelevistä katastrofeista?
Vuokralaisen onnistuu tunnistaa hyvä vuokranantaja jo alkumetreillä hyvästä vuokrausilmoituksesta ja helposta tavoitettavuudesta. Ilmoitus on perusteellinen, sen eteen on nähty vaivaa. Siinä on kuvia ja olennaiset tiedot on kirjoitettu asukkaan tarpeita ajatellen. Millainen pohjaratkaisu on, mahtuvatko pesukoneet, onko säilytystilaa, mistä löytyvät palvelut ja millaiset liikenneyhteydet ovat. Kuvien perusteella ja viimeistään asunnon näytöllä käy ilmi, että asunto on siistissä kunnossa.
Vuokranantaja itsekin on siistissä kunnossa. Autokauppiaan lailla hän ei kaunistele asioita. Hyvällä vuokranantajalla on myös riittävästi aikaa näyttää kunnolla niin asunto kuin yhteiset tilatkin. Asuntoa ei liioin tarvitse tutkailla taskulampun valossa sähkösopimuksen katkeamisen vuoksi. Näytöllä viimeistään hyvä vuokranantaja kertoo myös sopimuksen pääkohdat niin, ettei allekirjoitushetkellä ilmene enää mitään yllätysehtoja. Mitään ei pyydetä käteisellä.
Hyvääkin vuokranantajaa saa ja pitää kiinnostaa, kuka asuntoon muuttaa. Näin ollen hän ei arkaile kysyä asioita, jotka vaikuttavat vuokraukseen, mutta muistaa, ettei ole rekrytoimassa ketään ydinfysiikan työtehtäviin eikä puolisoa aviotaipaleelle. Riittää, kun asukkaaksi tulevasta saataisiin selville, luonnistuuko vuokranmaksu hyvin ja pysyykö asunto siistinä. Pitkälle pääsee jo, kun selvittää tulonlähteet, aiemman asuinpaikan ja kuka tai mikä olisi muuttamassa hänen mukanaan.
Kun puolestaan haetaan hyvää vuokralaista, kannattaa uskoa pääsääntöä, joka sinänsä pätee vuokranantajiinkin - hyviä on todella paljon. Kun tarkoituksena ei ole etsiä parasta vaan kyllin hyvä, on onnistumisen mahdollisuus erittäin suuri. Hyvän vuokralaisen tunnistamisessa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota muutamaan asiaan. Vaikkei ollakaan tulossa työhaastatteluun eikä treffeille, käytöstavat kertovat paljon. Silmiin katsominen, kättely ja esittäytyminen erottavat jo jyvät akanoista.
Näytöllä hyvästä vuokralaisesta huokuu reipas valmius sopia asioista eikä hän irvistä siitä ajatuksesta, että vuokrasuhteen aikana oltaisiin puolin ja toisin yhteydessä. Hän osaa kysellä hyviä kysymyksiä asunnosta, kuten pistorasiat, säilytystilat, tulevat remontit ja naapurit. Hän ei myöskään jää liiaksi empimään, muuttaisiko vai eikö muuttaisi. Tulevaisuudensuunnitelmia kysyttäessä hän vastaa jotakin järkevää.
Hyvällä vuokralaisella on selvä käsitys siitä, miten hän selviytyy vuokranmaksusta. Hänellä on myös joko säästöjä niin, että pystyy maksamaan vakuuden omista rahoistaan tai vakuus on muutoin etukäteen mietitty ja järjestetty. Hyvää vuokralaista eivät tee suuret tulot, vaan asenne rahankäyttöön. Vuokra ja muut pakolliset taloudelliset velvoitteet hoidetaan aina ensimmäisinä.
Eräänä tärkeimmistä hyvän vuokralaisen ja vuokranantajan elementtinä pidän vielä sitä, että kummatkin ovat valmiit tapaamaan toisensa henkilökohtaisesti ja avoimesti osoittamaan henkilöllisyytensä. Vuokralainenkin saa siis vaatia vuokranantajaa kaivamaan esille henkilöllisyystodistuksensa eikä vuokranantajan koskaan kannattaisi luottaa sokeasti siihen, joka haluaa vuokrata asunnon näkemättä sitä.
on Suomen Vuokranantajat ry:n toiminnanjohtaja (äitiyslomalla)
