Suomen taloutta on tänä vuonna vaivannut kaksinkertainen kysynnän puute. Vienti päämarkkinoille ei ole sujunut normaaliin tahtiin, ja samaan aikaan kotimainen kysyntä on nuukahtanut. Ei siis ihme, että tällekin vuodelle piirretään miinusmerkkinen BKT:n määrän muutos.
Tilanne tiedetään, sitä voivotellaan ja sanotaan, että mitään korjausliikettä ei ole helposti tehtävissä. Väitän että on. Enemmistö suomalaisista voisi tehdä paljonkin taloutemme vauhdittamiseksi.
Kotitalouksilla on pelkästään pankkitileillä noin 80 miljardia euroa. Potin keskikorko on karvan verran alle puoli prosenttia. Tuo valtava rahamäärä ei siis tuota vaan seisoo. Ja kasvaa: muutamassa vuodessa 10 miljardia. Talletuspotti ei tietenkään ole tasan jakautunut, eikä kaikilla ole sen enempää tuloja kuin mainittavaa varallisuuttakaan. Merkittävällä osalla kansasta sitä kuitenkin on enemmän kuin koskaan aiemmin – talletuksina, muina finanssisijoituksina, loma- ja sijoitusasuntoina ja metsinä.
Raha ei liiku, koska osa suomalaisista on pelästynyt ylisäästämään. Tältä osin talouden kriisitietoisuus on mennyt överiksi. Lopputulos olisi parempi, jos kriisitietoisuus olisi sillä tavoin valikoivaa että se vaikuttaisi vain talouspolitiikan päättäjiin. Kansa eläisi kuten ennenkin, harkiten ja panikoimatta, omien tulojensa ja varallisuutensa mukaisesti.
Joulua edeltävä aika on rahan käytön huippusesonkia. Kulutuksen teho talouteen riippuu kuitenkin siitä, mihin rahat käytetään. Ulkomailla valmistetun kulutustavaran osto lisää kotimaisen kauppiaan liikevaihtoa ja valtion tuloja arvonlisäveron muodossa. Mutta ei sen enempää.
Talouteen tulisi enemmän vauhtia jokaista käytettyä euroa kohti, jos kulutus suuntautuisi enemmän kotimaisiin palveluihin. Tukan leikkuu, taksilla ajaminen, ravintolassa syöminen, ikkunoiden pesettäminen ja kylppäriremontin teettäminen ovat kaikki näitä palveluja. Ne työllistävät ja niihin käytetyt rahat jäävät Suomeen – varsinkin silloin kun palvelun tarjoaa kotimainen yritys.
Sekalaista tavaraa alkaa monilla olla jo riesaksi asti, mutta yksityisten palvelujen käytössä olemme muita länsimaita jäljessä. Mitä jos vietettäisiin lahjojen osalta tavarajoulun sijaan hieman palvelupainotteisempi joulu? Palveluissa on sekin hyvä puoli, ettei niitä voi kaikkia nauttia kerralla, vaan kysyntää riittäisi pitkin ensi vuotta.
>> Taloustaito
