Monia pysäköintipaikkoja valvoo nykyään yksityinen yritys. Lainsäädännön puuttuessa toimintamallit eivät aina ole selkeitä. Tämä aiheuttaa päänvaivaa pysäköijille ja työllistää viranomaisia.
Oli hieman kiire palaveriin. Hyvin erottuva parkkipaikan kyltti Helsingin Lintulahdessa houkutteli pysäköimään. Maksu sujui parkkiautomaatin ohjeistusten mukaisesti Easypark-mobiilisovelluksella.
Parkkiautomaatissa oli selkeästi ja isolla tekstillä ilmoitettu, mille aluekoodille pysäköinti maksetaan. Itse parkkiruudun kohdalla ei ollut merkintöjä pysäköintikiellosta.
Takaisin tullessa odotti yllätys. Tuulilasissa oli 60 euron valvontamaksukuitti. Miten tämä oli mahdollista?
Valittaminen vaikeaa
Autoilija etsi maksukuitin antaneen pysäköinninvalvontafirman nettisivuilta, miten maksusta voisi valittaa. Reklamaatiolomake löytyi, mutta liitetiedostoja ei voinut jättää eikä kunnolliselle selvitykselle ollut tilaa. Asiakaspalvelunumerosta ei vastattu.
Autoilija täytti reklamaatiolomakkeen. Täydentävät selvitykset hän teki sähköpostitse. Kaikki tapahtui muutaman päivän sisällä valvontamaksukuitin saamisesta.
Valvontamaksusta tipahti kuitenkin karhulasku postilaatikkoon. Reklamaatioon vastattiin vasta kuukauden kuluttua kryptisellä lakimiestekstillä, josta ei käynyt ilmi miksi pysäköinti oli tehty väärin.
”Tein heti uuden reklamaation. Viimein myös puhelinsoittoihini vastattiin”, autoilija kertoo.
Pysäköintiehdot pienellä präntillä
Valvontamaksun syy selvisi sähköposti- ja puhelinkeskustelujen jälkeen. Autoilija ei ollut lukenut pysäköintiautomaatin viereisestä taulusta pienellä präntättyjä pysäköintiehtoja.
”Ehtojen mukaan pysäköinti ei ollut siinä ruudussa sallittua juuri kyseisellä hetkellä. Pysäköinti olisi ollut mahdollista keltaisilla ja mustilla viivoilla merkittyihin ruutuihin. ”
Samoihin aikoihin laskua oli alettu periä auton omistavalta työnantajalta.
”Päädyin maksamaan valvontamaksun, koska se ei ollut iso enkä halunnut sotkea asiaan työnantajaani. Perintätoimisto laskutti myös viivästymismaksun. Sitä ei palautettu pyynnöstäni huolimatta.”
Puutteita lainsäädännössä
Julkisen pysäköinninvalvonnan säännöt on kirjattu laissa. Yksityisen pysäköinninvalvonnan sääntelyä koskevat lakihankkeet ovat puolestaan rauenneet.
”Hallituksen esitys lähti aikanaan siitä, että yksityinen pysäköinninvalvonta olisi julkisen pysäköinninvalvonnan tavoin luvanvaraista. Asia ei edennyt, koska oli epäselvää, olisiko nykyisenkaltainen menettely laista huolimatta jäänyt mahdolliseksi”, rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen toteaa.
”Uutta lakihanketta ei ole vireillä”, lakimies Mika Hakamäki Kilpailu- ja kuluttajavirastosta (KKV) täydentää.
Kilpailu- ja kuluttajavirastoon on tullut yhteydenottoja kuluttajilta siitä asti, kun yksityinen pysäköinninvalvonta kymmenisen vuotta sitten tuli Suomeen. Tällä hetkellä sovelletaan Hakamäen mukaan korkeimman oikeuden päätöksiä ja kuluttajansuojalakia. Myös kuluttajariitalautakunta muovaa käytänteitä omilla ratkaisuillaan.
”Korkeimman oikeuden päätöksen perusteella yksityinen valvontayhtiö voi tehdä kiinteistönomistajan kanssa sopimuksen valvoa piha-aluetta. Siihen voidaan liittää oikeus määrätä valvontamaksu sopimussakon luontoisena”, Matti Tolvanen toteaa.
Toimi ripeästi
Julkisella puolella tavanomainen pysäköintivirhemaksu on Helsingissä 60–80 euroa. Yksityisellä puolella KKV:n Hakamäki arvioi valvontamaksujen noudattavan samoja euromääriä.
”Valvontamaksu kannattaa jättää aina maksamatta, jos se on perusteeton ja aiheeton”, hän korostaa.
”Syyt ovat moninaisia: pystyt osoittamaan olleesi muualla. Olet varma siitä, että maksoit pysäköintimaksun. Pysäköintikiekko oli kojelaudalla. Ei ollut ohjekylttiä. Tai ohjekyltti ei sisältänyt tarvittavia tietoja.”
Pelkästään maksamatta ei voi jättää, vaan lisäksi on tehtävä reklamaatio. Se kannattaa Hakamäen mukaan tehdä heti. Muuten asioiden selvittäminen vaikeutuu ja maksu ehtii mennä perintään. Reklamaatioon vastaamiseenkaan ei saa kulua viikkokaupalla aikaa.
Kuluttajaneuvonnasta apua
Ongelmatapauksissa kuluttajaneuvonnasta saa sovitteluapua ja neuvoja. Kuluttajaneuvojan suosituksesta asiansa voi viedä kuluttajariitalautakuntaan.
”Kuluttaja voi nostaa myös kanteen, mutta se on kallista ja ehkä turhaakin, kun on pienistä summista kyse”, Hakamäki ohjeistaa.
”Jos valvontamaksun perintä kaikesta huolimatta jatkuu, kannattaa ottaa yhteys perintäyritykseen ja kertoa, että maksu on kiistetty perusteettomana.”
Kuluttajariitalautakunnan varapuheenjohtaja Päivi Korpiolanmukaan kuluttajien tekemiä valituksia käsitellään toistasataa vuodessa.
”Se on aika paljon yksittäisestä asiasta,” hän toteaa.
Lopputulos on Korpiolan mukaan usein se, että valvontamaksu suositellaan maksamaan. Hyvitysmaksuja pysäköinninvalvontayritykseltä autoilijalle suositellaan lähinnä, jos autoilija ei ole itse pysäköinyt tai pysäköintipaikan merkinnät ovat puutteellisia.
”Pysäköintialalla tapahtuu luonnollisesti myös virheitä, jotka tutkitaan ja hyvitetään, mikäli on aihetta”, Suomen pysäköintialan liiton puheenjohtaja Juha Sirelius vakuuttaa.
Pysäköinnin ehdot esitettävä selvästi
Julkisen valvojan alueella pysäköintikiellot ja rajoitukset osoitetaan liikennemerkillä. Yksityisellä puolella pysäköintiä koskevien sopimusohjeiden pitää löytyä erillisestä kyltistä, joka on helposti havaittavissa. Kiinteistönomistaja voi laatia Päivi Korpiolan mukaan mitä ehtoja haluaa pysäköinnille, kunhan esittää ne selkeästi.
Professori Matti Tolvasen mukaan kyltissä on aina luettava, että alue on yksityisessä valvonnassa.
”Lisäksi siinä on kerrottava, että pysäköintimaksun laiminlyönnistä seuraa valvontamaksu, jonka määrä ilmaistaan kyltissä. Sekin pitää kertoa, että pysäköimällä alueelle kuljettaja hyväksyy pysäköinnin ehdot ja velvollisuuden suorittaa valvontamaksu, ellei ehtoja noudateta”, Tolvanen täydentää.
Juha Sirelius pitää hankalana sitä, että selvän ja epäselvän merkinnän välinen raja on kuin veteen piirretty viiva.
“Olemme laatineet liiton jäsenyrityksille eettiset säännöt ja pyrimme laadukkaaseen toimintaan. Alalla on yrityksiä, jotka antavat valvontamaksuja aktiivisemmin”, hän sanoo.
Alibi kannattaa hankkia
Kuluttajariitalautakunnasta neuvotaan toimittamaan ratkaisupyyntölomakkeen liitteeksi valokuvia pysäköintipaikalta ainakin silloin, jos vedotaan merkintöjen puutteellisuuteen. ”Näin voi tehdä, jos esimerkiksi kyltistä ei käy ilmi, että pysäköinnistä pitää maksaa”, kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Päivi Korpiola toteaa.
Lainsäädännön puuttuminen on johtanut hieman hullunkurisiinkin tulkintoihin. Valvontamaksua ei tarvitse lautakunnan ratkaisukäsityksen mukaan maksaa, jos ei ole itse ajanut autoa.
Asian käsittelyä nopeuttavien todisteiden hankintaa suosittelee myös rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen.
”Riittävä alibi on vaikkapa se, että pystyt osoittamaan olleesi muualla pysäköinnin aikana. Se voi olla joko kirjallinen todistus siitä, että olet ollut esimerkiksi toisella paikkakunnalla, tai perustua todistajalausuntoon. Autosi pysäköineen henkilön nimeä ei tarvitse kertoa.”
Lisätietoa, ohjeita ja lomakkeita
Kaisa Salminen