Eräänä sunnuntaina selailin aikani kuluksi Instagramia. Sagoland-antiikkiliike Tammisaaressa julkaisi tarinoissaan kiinnostavan kuvan vanhoista astioista. Tunnistin kupit ja kannut ensi vilkaisulta: Kuvassa oli Mannerheimin Neljän Tuulen Tupa -kahvilaan kuulunut astiasto ja aterimia.
Mannerheim kahvilanpitäjänä Hangossa
Harva tietää, että Carl Gustaf Mannerheim on aikoinaan toiminut myös Hangossa kahvilanpitäjänä. Kun Mannerheim oli hävinnyt vuoden 1919 presidentinvaalit, hän lähti ulkomaille ”nuolemaan haavojaan”. Matkoilta palattuaan hän asettui Hankoon, jossa oli kirjoilla vuosina 1919─1935.
Hanko oli Mannerheimille tuttu paikka. Hän oli jo nuoruudessaan viettänyt kesiä Hangossa ystäväperheiden luona, ja kansainvälisen kylpyläkaupungin viehätysvoima kietoi myös kenraalin pauloihinsa.
Mannerheim vuonna 1918. Hangon vuosinaan Mannerheim oli sotilasarvoltaan kenraali.
Vuonna 1920 hän vuokrasi kaupungilta Ison Mäntysaaren. Saarella oli ennestään jo vuonna 1903 rakennettu huvila, jota Mannerheimin aikana laajennettiin muutamaan otteeseen arkkitehti Jarl Eklundin suunnitelmien mukaan. Mannerheim kutsui huvilaansa Villa Stormhällaniksi. Saarella oli myös toinen huvila, johon palvelusväki majoittui.
Mannerheim vuokrasi Ison Mäntysaaren nimellisellä markan vuosivuokralla, ja myöhemmin hän lunasti saaren itselleen. Kuvassa Carl Gustaf Mannerheim seisoo huvilansa rappusilla. Kuva: Alma Skogin arkisto, SLS
Tuolloin elettiin kuitenkin kieltolain aikaa ja naapurisaaresta, jossa pidettiin kahvilaa, ilonpito äityi välillä villiksi. Se häiritsi Mannerheimin rauhaa ja lienee syynä siihen, että Mannerheim osti viereisessä Pienessä Mäntysaaressa sijainneen kahvilan itselleen vuonna 1927. Kahvilan runollinen nimi ”Neljän Tuulen tupa” oli kuulemma orientaalista alkuperää, mutta saattoi johtua myös sitä, että paikka oli varsin tuulinen.
Kahvila sijaitsi rantapromenadin päässä, ja sinne oli mahdollista saapua myös vesiteitse. Mannerheim pengerrytti mantereelta kulkuväylän saarille, jotta kahvilaan oli helpompi päästä. Kuvan yläreunassa Suuri Mäntysaari ja alareunassa Pieni Mäntysaari, jossa kahvila sijaitsi. Kuva: Hangon Museo
Neljän Tuulen Tupa. Kuva: Alma Skogin arkisto, SLS
Pieteetillä sisustettu kahvila
Mannerheim suhtautui kahvilaprojektiin varsin kunnianhimoisesti. Hän halusi luoda mannermaisen kahvilan, joka oli sekä hienostunut että provancelaisittain rento.
Jotta oikeaan tunnelmaan päästäisiin, kahvilaan haettiin Bretagnesta käsinmaalattu sinivalkokukallisen fajanssi-astiasto. Lisäksi Ranskasta hankittin myös tummaksi petsatut tuolit. Pöytiä peittivät ilmeisesti myös Ranskasta hankitut sinivalkoiset ruudulliset, pienin ranskanliljoin koristellut liinat, ikkunoita kehystivät siniset verhot ja ikkunalaudoilla oli vaaleanpunaisia pelargonioita. Lattiaa peittivät kaislamatot.
Kahvilan seiniä koristivat taulut, koristelautaset ja lampetit. Yhdessä koristelautasessa oli kuvattu alus ja kirjoitus ”Sans Pareil 1760”. Katonrajassa kiersi hylly, johon oli kerätty ranskalaista talonpoikaisfajanssia eri puolilta Ranskaa.
Hangö-lehdessä vuonna 1928 kuvailtiin ihailevasti taiteellisella silmällä tehtyä Suomen oloissa ainutlaatuista sisustusta, jossa kirjoittajan mukaan yhdistyi skandinaavinen raikkaus ja ranskalainen maaseutu. Erityistä ihastusta kirjoittajassa herätti juuri sinivalkoinen astiasto ja ravintolahopeat, jotka olivat aivan jotain muuta kuin mihin Suomessa oli totuttu. Hänen mukaansa juuri oikeanlainen serviisi tuo parhaan makunautinnon.
Kirjoittaja ihasteli myös luovuutta, harmoniantajua ja fantasiahenkeä, jolla kahvila oli luotu. Hänen mukaansa ravintolan suunnittelija, ”valkoinen kenraalimme”, oli ollut todellinen runoilija ja taiteilija samalla kertaa.
Kuva: Hangon museo
Mannerheimin aikaan ravintolassa oli pöytiintarjoilu. Tarjoilijat puettiin tummaan pukuun, hilkkaan ja essuun. Kerrotaan, että heidän pukujensa pitsit olisi nyplätty ranskalaisessa luostarissa. Pöydissä oli pienet messinkiset, rokokoonukkeja muistuttavat soittokellot, joita kilisyttämällä tarjoilijatar saapui huomaamattomasti paikalle. Kuva: Hangon museo
Mannerheim oli tunnetusti kulinaristi. Neljän Tuulen Tuvalla oli oma kahvisekoituksensa ja kakut valmistettiin omalla reseptillä. Ranskalainen kalakeitto, aamiaistarjoilut sekä kello viiden tee olivat suosittuja. Kahvilassa myytiin myös postikortteja, joiden tuotto ohjattiin Mannerheimin lastensuojeluyhdistyksen hyväksi.
Mannerheimista kerrotaan kaikenlaisia tarinoita. Yhden mukaan Mannerheim nautti aamukävelyn jälkeen aina saman aamupalan: mustaa kahvia ja kananmunaleipää. Kananmunan tuli olla kiehunut tasan neljä ja puoli minuuttia. Kahvilassaan Mannerheimilla oli oma pöytä, jonka ääressä hän ruokaili.
Kassan takana hän ei seisonut, mutta kuulemma kahvilan asiakkaat välillä hämmästyivät, kun kenraali saapui naapurisaarestaan laskemaan kassan päivän päätteeksi.
Hangossa Mannerheim ennen kaikkea rentoutui ja teki pitkiä kävely- ja ratsastusretkiä. Kerrotaan, että hän viihtyi pikku saarellaan paremmin kuin missään muualla. Kuva on otettu Ison Mäntysaaren hiekkarannalta. Kuva: Alma Skogin arkisto, SLS
Mannerheim toi Hankoon myös kansainvälisen tuulahduksen, ja hänen luonaan kävi kotimaisia ja kansainvälisiä arvovieraita. Mannerheimin vieraita Villa Stormhällanin rappusilla. Kuvassa muun muassa Alankomaiden prinssi Hendrik. Kuva: Hangon museo
Uusia tuulia ja muistoja Mannerheimista
Mannerheim luopui huvilastaan vuonna 1931. Jakso Hangossa kahvilanpitäjänä jäi lyhyeksi ja hieman erikoiseksi episodiksi hänen elämässään. Syynä Mannerheimin lähtöön Hangosta olivat uudet poliittiset tehtävät ja taloudellisesti epävarmat ajat. Häntä vaivasi myös reumatismi, jolle Hangon meri-ilmasto ei tehnyt hyvää.
Vuonna 1933 hän myi Pienen Mäntysaaren vuokraoikeuksineen ja kahvilan inventaareineen hankolaiselle merikapteenille John Ericssonille
Vuonna 1933 Pienen Mäntysaaren vuokraoikeus ja kahvila tavaroineen myytiin hankolaiselle merikapteenille John Ericssonille. Ericssonin pariskunta halusi vaalia kahvilassaan Mannerheimin ajan perinteitä, sisustus säilytettiin ja esimerkiksi kahvilan tee tuotiin edelleen Englannista. Hangon vuokra-ajaksi kahvilan huonekalut ja astiat oli todennäköisesti kuljetettu turvaan, joten ne olivat säilyneet. Myöhemmin kahvilalla on ollut useita omistajia. Astiasto myytiin, mutta esimerkiksi tuolit -tai ainakin osa niistä- säilyivät.
Viimeisen kerran Neljän Tuulen Tupa vaihtoi omistajaa kesällä 2022. Kahvilassa pidetään yllä Mannerheimin muistoa. Sen sisätilat henkivät Mannerheimin aikaa, ja Mannerheimin kulinaristista perintöä kunnioitetaan tarjoilemalla herkkuja, joista Mannerheim olisi pitänyt.
Mitä astiastolle kävi?
Työskentelen Hangon museossa tutkijana ja ajattelin, että tuskin mikään muu paikka olisi esineille parempi loppusäilytyspaikka kuin museomme. Otin yhteyttä antiikkiliikkeeseen, ja heillä oli tiedossa myös esineiden provenienssi- eli taustatiedot. Kupit olivat kuuluneet suvulle, jonka jäsen omisti kahvilan Mannerheimin luovuttua siitä vuonna 1930-luvun alussa. He olivat säilyttäneet joitain astioita muistona kahvilasta.
Nyt Mannerheimin kahvilaan kuulunut astiasto täydentää museon kokoelmia, joissa toki oli ennestäänkin jonkin verran kyseistä astiastoa. Uusiin tiloihin muuttanut Hangon museo avaa yleisölle ovensa 13. kesäkuuta 2024. Ehkä löydät kuvien astiat tulevista näyttelyistä?
Kauniita ja romanttisia astioita ei heti arvaisi Mannerheimin valitsemiksi. Hän kuitenkin rakasti kukkasia. Villa Stormhällaniin kuului upea puutarha, ja huvilan sisustuksessakin oli käytetty kukkakuoseja. Kuvat: Hangon museo
Lähteet: HANGÖ 26.6.1928; HANGÖ 30.6.1928
Hangon museon arkisto,
Tiina Lehto: Hangon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema, 1989 ja
Marketta Wall: Hangon kahviloita, ruokaloita, ravintoloita ja majataloja, 1994
- Hangon kaupunki täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Tutustu juhlavuoden ohjelmaan >>
- Neljän Tuulen Tupa täyttää tänä vuonna 120 vuotta. Tutustu juhlavuoden ohjelmaan >>.
Katja Weiland-Särmälä
Filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija