Suomessa kalastaminen on moneen muuhun maahan verrattuna varsin vapaata puuhaa. Kaksi asiaa on kuitenkin hoidettava. Suomessa kalastavan pitää maksaa valtakunnallinen kalastonhoitomaksu ja hankkia paikalliselta vesien omistajalta tai kalastusoikeuden haltijalta lupa kalastukseen.
Kalastuksen luvat
| Kaikille sallittua | Onkiminen, pilkkiminen ja silakan litkaus |
| Alle 18- ja yli 65-vuotiaat | Ei kalastonhoitomaksua, paikalliset luvat tarvitaan |
| Kalastaminen yhdellä vieheellä | Kalastonhoitomaksun suorittaneet, sekä nuoret ja vanhat |
| Muu kalastus | Kalastonhoitomaksu ja paikallinen kalastuslupa |
| Ravustus | Kalastonhoitomaksu ja paikallinen ravustuslupa |
Suomessa saa kalastaa luvittakin, kunhan muutama ehto täyttyy. Ensiksikin: onkiminen, pilkkiminen ja silakan litkaus on sallittua kaikille ilman mitään lupia.
Kalastonhoitomaksun suorittamalla saa vetää uistinta tai kalastaa yhdellä vavalla ilman muita lupia. Vanhoja, yli 65-vuotiaita ja nuoria alle 18-vuotiaita suositaan: heiltä ei peritä edes kalastonhoitomaksua.
Kalastonhoitomaksu on varsin kohtuullinen: 45 euroa koko vuodelta. Kalastamassa vain joskus piipahtava voi suorittaa vain viikon kalastukseen oikeuttavan maksun, 15 euroa, tai yhden vuorokauden kalastukseen oikeuttavan maksun, kuusi euroa.
Kalastonhoitomaksun suorittaminen antaa vielä yhden edun: poikkeusalueita lukuun ottamatta maksun suorittanut saa kalastaa yhdellä vieheellä, useimmiten siis uistimella, joko virvelillä tai veneen perässä uistinta vetäen. Varsinaisten pyydyksien kuten verkkojen, rysien ja katiskoiden käyttö vaatii sitten jo kalastusoikeuksien haltijan luvan.
Maksun suorittaminen on tehty helpoksi
- Netissä maksut vastaanottaa eräluvat.fi.
- Metsähallituksen puhelinpalvelu ottaa myös vastaan näitä maksuja (puh. 020 69 2424).
- Lisäksi maksun voi maksaa Metsähallituksen luontokeskuksissa ja R-kioskeissa. Luontokeskukset ja R-kioskit perivät maksusta pienen palkkion.
Muista rajoitukset kalastusoikeuksissa
Ihan rajaton ei onkijan eikä pilkkijänkään kalastusoikeus ole. Ahvenanmaalla on ensiksikin omat sääntönsä. Lisäksi vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueet, kalastukseen viritetyt erikoiskohteet ja kalastuskieltoalueet vaativat oman erikoislupansa tai ovat kerrassaan luvattomia kalastuspaikkoja. Näistä löytyy helposti tieto joko paikan päältä tai internetistä. Tietämättömyyteen on turha vedota.
Harrastajakalastajilta kokonaan kiellettyjä alueita ovat yllämainitut vaelluskalojen käyttämät virtausalueet, alueet, joilla on erityistä kalakannan hoitoa tai tutkimusta ja monet kalojen tai rapujen istutusalueet.
Kiellot voivat olla myös osittaisia, esimerkiksi alamittasäännöt voivat olla tavallisuudesta poikkeavia. Jälleen kerran internet auttaa. Esimerkiksi kalastusrajoitus.fi-sivustosta on paljon hyötyä.
Kalastonhoitomaksujen suorittamista, kalastuksen kieltoalueita ja alla käsiteltyjä kalastuslupia valvotaan.
Luvattomalle rapsut
Kaikkialla Suomessa valtuutuksen saaneet kalastuksenvalvojat, poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos ja kalatalousviranomaiset tarkastavat sekä kalastonhoitomaksun suorittamisen että paikallisen kalastusluvan olemassaolon - ja tietysti nuorten ja vanhojen kohdalla näiden iän.
Rapsut ovat rankat. Sadan euron rikesakko kirpaisee jo yksinkin, mutta luvattomasta kalastuksesta seurauksena on lisäksi kalastuksessa käytettyjen välineiden ja vielä saaliinkin menetys. Luvallisuus siis kannattaa.
Muista paikalliset luvat
Kalastuksenhoitomaksun suorittaminen on tehty todella helpoksi, mutta paikallisten lupien hankkiminen on jo työläämpää, mutta ei liian hankalaa.
Kannattaa kysyä kunnasta, jos ei ennestään tiedä, mikä taho myisi kalastuslupia sille alueelle, jossa haluaa kalassa käydä. Paikalliset kaupat ovat myös hyviä tietotoimistoja.
Yksittäisiä kalastusoikeuksien haltijoiden hallitsemia kalastusalueita on Suomessa satoja, ellei tuhansia. Varsinaista yhtenäistä hallintomenettelyä ei ole, jokaisella on omat sääntönsä ja myös omat hintansa.
Usein hinnat ovat varsin edullisia, noin 5–10 euroa per pyydys. Jos alueella on kalojen istutustoimintaa tai muuta aktiivista kalakannan hoitoa, luvat saattavat olla huomattavasti kalliimpia.
Erityisen hintavaa kalastuksesta tulee kalastettaessa istutusalueilla ja kalastusta varten hoidetuilla houkuttelevilla paikoilla. Suomesta voi vuokrata vaikka kokonaisen kosken omaan käyttöön. Hinta voi olla reippaanpuoleinen, esimerkiksi 1 000 euroa vuorokaudessa. Jos kyse on yrityksen asiakkailleen tai henkilökunnalleen tarjoamasta elämyksestä, hinta ei per nuppi enää ehkä olekaan niin kova.
Netissä on useita sivustoja, joilta voi hankkia kalastuslupia. Näitä ovat esimerkiksi:
Myös paikalliset matkailuorganisaatiot, kunnat, kaupat, kapakat ja huoltoasemat osaavat auttaa. Tärkeintä on, että hankkii kalastusluvan ja noudattaa muutenkin sääntöjä ja asetuksia.
Oivallinen kalamies kunnioittaa myös toisten ranta-, laituri- ja saunomisrauhaa eikä laske pyydyksiään paikoille, jossa ne haittaavat muita vesillä liikkuvia.
Pyynti- eli alamittasäännösten noudattaminen on paitsi kalakannan turvaamisen kannalta viisasta, myös pakollista. Eri kalalajien pyyntimitoista löytyy kattava selvitys osoitteesta eraluvat.fi-sivustolta, mistä saa myös luvat Metsähallituksen omille vesille.
Ahvenanmaalla on kaikki toisin
Ahvenanmaalla noudatetaan paikallista lainsäädäntöä. Maakunta on jaettu noin 60 kalastuskorttialueeseen, johon kuhunkin tarvitaan oma kalastuskorttinsa.
Tietoa alueista löytyy Kalaan-fi-sivustolta. Sivustolla on maakunnan kuntien nettiosoitteet, joista löytyvät myös kalastusalueet, lupakäytännöt ja -hinnat. Ruotsin kielen taito auttaa, vaikka melkein kaikki informaatio on myös suomeksi.
Suomessa sovellettavat ikärajat eivät ole voimassa Ahvenanmaalla eivätkä manner-Suomen ylenpalttiset ongintaoikeudet. Vain Ahvenanmaalla kalastavan ei tarvitse kuitenkaan maksaa muun Suomen kalastonhoitomaksua.
Kalastusoikeuksien hinnat ovat Ahvenanmaalla varsin kohtuullisia. Parilla kympillä kalastaa jo viikon, noin pääsääntöisesti.
Rannalta kalastaminen on Ahvenanmaalla kielletty loppukeväästä ja alkukesästä vesilintujen suojelemiseksi.
Matti Sovijärvi