Kiinteistön omistuksen rajat määritetään rajamerkeillä. Jos rajamerkki ja kartta näyttävät rajan erilaisesti, todennäköisesti rajamerkki sijaitsee oikealla paikalla ja kartta erehtyy.
Rajan paikka osoitetaan pysyvillä rajamerkeillä eli rajapyykeillä ja niille määritettävillä kartan koordinaateilla.
Yleisimpiä rajamerkkejä ovat kivi-, betoni- ja metallipyykit. Rajamerkissä on numero, joka näkyy toimitus- ja kiinteistörekisterikartoilla.
Maanmittauslaitos on viranomainen, jolla on yksinoikeus rajojen määrittämiseen. Rajoja voi muuttaa vain maanmittaustoimituksessa.
Myös monet isot kunnat tekevät alueillaan maanmittauksia.
Maanmittari – yleensä toimitusinsinööri – asettaa rajamerkin yleensä kiinteistön rajan kulmapisteisiin. Jos rajamerkki osuu tielle tai muuten haittaa alueen käyttöä, merkin voi siirtää kulmapisteestä kauemmas rajalle tai merkin voi upottaa maanpinnan alle. Siitä maanmittari merkitsee jälkipolvia varten tiedon toimituskarttaan ja kiinteistörekisteriin.
Rajamerkistä voi raaputella sammalta, mutta muuten rajamerkkiin saavat koskea vain maanmittarit.
Rajamerkki karttaa kovempi
Maanomistaja voi selvittää rajoja maanmittaustoimitusten kartoista. Niistä saa kopioita Maanmittauslaitoksen toimipisteistä.
Palvelupäällikkö Panu Karhu Maanmittauslaitokselta tähdentää, että karttaan ei pidä sokeasti uskoa.
”Kannattaa luottaa omiin silmiinsä, joilla näkee maaston rajamerkit. Kartoissa on virheitä, mutta maastossa virheitä on äärimmäisen harvoin”, Karhu vertaa.
Karttoja on helposti saatavilla älylaitteisiin. Niinpä Karhu kertoo, että epäilyt rajamerkin vääristä sijainneista ovat yleistyneet, turhaan.
Rajankäyntiin maanmittari
Jos et tiedä rajan sijaintia tai rajamerkkiä ei löydy, voit hakea Maanmittauslaitokselta rajankäyntiä. Sitä ennen on hyvä keskustella naapurin kanssa.
Rajankäyntiä voi hakea sähköisesti tai paperilomakkeella kuka tai mikä tahansa asianosainen.
Maanmittauslaitoksen verkkosivut kertovat, että rajankäyntihakemukseen vastataan keskimäärin viidessä kuukaudessa.
Rajankäynnissä maanmittari yrittää ensiksi löytää rajamerkit. Sitten hän vertaa vaikkapa metsän käsittelyä vanhoihin toimituskarttoihin ja maanomistajien tietoihin.
Samalla maanmittari rakentaa rajamerkit, jos niitä ei löydy. Maanmittari voi vaikkapa puukepeillä merkitä maastoon myös rajalinjan eli kahden rajamerkin välisen suoran.
Ojankaivuusta rajahämminkiä
Rajankäyntimaksuun vaikuttavat rajan pituus sekä rajamerkkien ja rajakiinteistöjen määrä. Yleensä kiinteistöjen omistajat tasaavat kustannukset. Maksut määrätään toimituskokouksessa – jossa yleensäkin käsitellään ja päätetään maanmittaustoimituksen asiat.
Karhu kertoo, että maanmittareita työllistää useimmin rajamerkin katoaminen.
Tyypillisesti rajamerkki katoaa ojankaivuussa. Vahingon voi estää pyytämällä rajankäyntiä ennen kaivuuta. Silloin maanmittari siirtää rajamerkin turvalliseen paikkaan, mikä on edullisempaa kuin hävinneen rajamerkin rakentaminen.
Rajamerkin siirto tai kunnostus maksaa 150 euroa jokaiselta käydyltä rajapisteeltä. Lisäksi maanmittari veloittaa rekisteriyksiköistä.
Rajan sijainti pysyy, vaikka rajamerkki siirrettäisiin.
Raja auki eli puusto pois
Kun maanmittaustoimituksessa selvitetään raja tai syntyy uusi raja, se avataan maastoon, jolloin puut kaadetaan rajalta. Maanomistajien on hyvä sopia rajanaukaisusta.
Hakkuissa kannattaa luottaa rajamerkkeihin, sillä kartan koordinaatit voivat vaihdella kymmeniä metrejä. Jos hakkaat naapurin metsää, olet siitä vastuussa.
Uusi raja pitää yleisimmin määritellä määräalan kauppakirjassa. Sen perusteella maanmittari laittaa rajamerkit ja mittaa uuden rajan.
Hannu Kaskinen
Kuva: Maanmittauslaitos
