Toisinaan kuulee sanottavan, että lasten saaminen on suunnilleen pahinta, mitä hiilijalanjäljelleen voi tehdä. Onko tosiaan näin?
Intuitiivisesti ajatellen väite kuulostaa mahdolliselta. Lapsi tulee elämänsä aikana kuluttamaan luonnonvaroja, joten on luontevaa ajatella, että mitä enemmän on ihmisiä, sitä enemmän päästöjä syntyy.
Lapsen saamisen hiilijalanjälkilaskelmiin ei sisälly vain lapsen aiheuttamat päästöt vaan myös lastenlasten ja heidän kaikkien jälkeläistensä päästöt.[1] Jos oma suku jatkuu ikuisuuteen, niin laskukaavassa myös päästöjä kertyy hamaan tulevaisuuteen.
Näin laskien omat päästöni on jo luettu vanhempieni ja kaikkien esi-isieni synneiksi, niin kuin lastenlasteni päästöt lukeutuvat lasteni synneiksi. Näin samat päästöt tulevat laskettua osaksi monen ihmisen hiilijalanjälkeä.
Yksi laskelmaan olennaisesti vaikuttava tekijä on syntyvyys. Suomessa se on laskenut viime vuosina nopeasti. Väestön nettouusiutumisluku, joka mittaa tyttären ja äidin sukupolvien suuruuden suhdetta, on nyt noin 0,7. Se tarkoittaa, että jokainen sukupolvi on 30 % edellistä pienempi.
Oletus syntyvyyden tulevasta kehityksestä vaikuttaa hiilijalanjälkilaskelmaan valtavasti. Jos sukupolvet aina vain suurenisivat, hiilijalanjälki paisuisi äärettömäksi.
Toinen laskelmaan vaikuttava tekijä on henkeä kohti lasketut päästöt. Laskelman tulos siis riippuu hyvin paljon siitä, miten päästöt kehittyvät tulevaisuudessa. Tulevat päästöt puolestaan riippuvat siitä, millaista ilmastopolitiikkaa Suomessa tullaan toteuttamaan.
Suomessa tavoitteeksi on asetettu alentaa nettopäästöt nollaan vuoteen 2035 mennessä. Jos tavoite saavutetaan, tänään syntyvä lapsi ei siis ehtisi tuottaa nettona päästöjä kuin ensimmäisen 13 elinvuotensa ajan.
Valtaosan elämästään hän tulisi elämään aikaa, jolloin päästöjä poistetaan ilmakehästä. Näin on tehtävä, jotta ilmastonmuutos saadaan pysäytettyä.
Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja päästöjen poistaminen vaatii tekijöitä. Tulevat sukupolvet eivät tule olemaan ilmaston saastuttajia vaan siivoojia. Mitä enemmän ihmisiä on korjaamassa aiheuttamaamme vahinkoa ympäristölle, sitä parempi.
Hiilijalanjälkilaskelman suuri heikkous on siinä, että se olettaa lasten tuottavan päästöjä keskiarvon mukaisesti. Vanhemmat voivat vaikuttaa kasvatuksellaan siihen, miten lapset suhtautuvat luontoon ja ympäristöön, jossa he elävät.
Yksilön vaikutus ilmastonmuutokseen ei riipu vain siitä, miten paljon päästöjä hän itse tuottaa. Jokainen voi esimerkillään vaikuttaa ihmisiin ympärillään, ja poliittisilla valinnoilla on suuri merkitys maan päästöihin. Myös rahallisesti voi tukea erilaisia toimia päästöjen vähentämiseksi.
Jos siis olet huolissasi lasten saamisen vaikutuksista päästöihin, sinulla on todennäköisesti sellaiset arvot, jotka siirtyessään seuraavalle sukupolvelle vaikuttavat ympäristöön myönteisesti. Maailma tarvitsee uuden sukupolven, joka huolehtii ympäristöstä paremmin kuin omamme on osannut.
Juha Itkonen
Kommentoi