Valtioiden kilpailu yrityksistä näkyi vielä viime vuosikymmenellä erilaisina verohelpotuksina. Suomi kilpaili lähinnä verokannalla, mutta monissa muissa maissa oli erilaisia houkuttimia kansainvälisille yrityksille.
Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen rahapulassa olevat valtiot huomasivat kansainvälisten yritysten pystyvän käyttämään näitä houkuttimia hyväkseen niin tehokkaasti, että yritykset eivät enää maksaneet veroa tuloksestaan oikeastaan mihinkään maahan.
Valtiot ovat hyvin nopeasti muuttaneet toimintamallejaan tai ainakin ajatustapojaan ja verohelpotusten sijaan lähteneet etsimään keinoja verovalvonnan tehostamiseksi. Erityisesti Yhdysvallat, EU ja OECD ovat näytelleet näissä hankkeissa keskeistä roolia.
Kontrolli lisääntyy valtioiden alkaessa välittää toisilleen automaattisesti tietoja toisen maan kansalaisen varoista ja tuloista. Sitä varten on kehitetty erilaisia standardeja kuten FACTA, CRS ja DAC2. Suurin osa tiedoista kerätään pankeilta ja muilta finanssialan toimijoilta. Tietojenvaihdon piirissä ovat myös monet veroparatiiseina pidetyt valtiot ja alueet.
Yritysten veropakoa torjutaan valtioiden yhdessä toteuttaman BEPS-projektin (base erosion and profit shifting) avulla. Näiden OECD:n laatimien suositusten siirtämiseksi hallitusti osaksi jäsenvaltioiden sisäistä lainsäädäntöä, EU:ssa on hyväksytty vuoden 2016 aikana direktiivit veronkierron estämiseksi (ATAD) ja monikansallisten yritysten maakohtaisesta verotietojen raportoinnista.
Väärinkäytöksien estämiseen liittyy myös hanke yhteisestä yhteisöveropohjasta eli CCTB ja seuraavassa vaiheessa toteutettava CCCTB, eli konsernin tulojen jakaminen valtioiden kesken yhteisten periaatteiden mukaisesti. Veronkiertodirektiivien mukaiset muutokset kansalliseen lainsäädäntöön on tehtävä vuoden 2018 loppuun mennessä. Yhteinen veropohja on hanke, joka on ollut vireillä tämän vuosikymmenen ja saattaa olla vireillä vielä toisenkin.
Vesa Korpela on lakiasiain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa
Kirjoitus on ilmestynyt Taloustaidossa 28.12.2016.
