Palkansaajan julkiset ansiotuloverotuksen tiedot – kuinka niitä tulisi tulkita? Tämän jutun luettuasi oivallat, miksi verotettavan tulon perusteella et voi varmuudella vetää johtopäätöstä, kuka on työyhteisösi palkkaruhtinas. Opit myös monta muuta mieltäsi askarruttavaa veroasiaa.
Suomalaisten verovuoden 2019 julkiset verotiedot julkaistaan tuttuun tapaan tiistaina 3. marraskuuta. Harvassa lienevät ne, jotka eivät muiden verotiedoista olisi tippaakaan kiinnostuneet. Mediassa käydäänkin vuosittain säälimättä läpi julkisuuden henkilöiden ja suurituloisimpien verotietoja.
Ei-julkisuuden henkilöiden verotiedot eivät välttämättä ylitä uutiskynnystä. Et kuitenkaan ehkä tiedä, että samaiset verotiedot sinunkin kohdallasi ovat yhtä lailla julkista tietoa, vaikka ne eivät lehtien palstoilla esiintyisikään.
Julkisia verotietoja ovat mm. henkilön nimi, syntymävuosi, verotettava ansiotulo kunnallis- ja valtionverotuksessa, verotettava pääomatulo, maksuunpantujen verojen yhteismäärä sekä jäännösveron/veronpalautuksen määrä.
Tietävätköhän kaikki aiheesta uutisoivat toimittajatkaan, että bruttopalkka ja verotettava ansiotulo eivät ole sama asia? Verotietoja käsittelevien lehtijuttujen polttopisteessä ovat ennen kaikkea henkilöiden verotettavat ansio- ja pääomatulot. Ansiotulojen tapauksessa verotettavat tulot voivat olla parhaimmillaan miltei yhtä suuret kuin varsinaiset palkkatulot bruttona.
Tässä artikkelissa käydään läpi, kuinka kuvitteellisen oululaisen esimerkkipalkansaajan, Jarin, verotiedot muodostuvat verovuodelta 2019. Tekstissä ei tarkastella pääomatuloja, joiden tulkinta on jopa vielä vaikeaselkoisempaa (ja harhaanjohtavampaakin) kuin ansiotulojen.
Veronalaiset ja verotettavat tulot
Ennen kuin voidaan laskea palkansaajan maksettavat verot, on ensinnä lähdettävä liikkeelle veronalaisista tuloista. Esimerkissämme Jarin veronalainen tulo on 40 000 euron bruttopalkka. Hänellä ei ole muita veronalaisia tuloja.
Tämän perusteella voidaan alkaa laskea Jarin puhdasta ansiotuloa sekä verotettavaa tuloa valtionverotuksessa ja verotettavaa tuloa kunnallisverotuksessa.
Huomattavaa on, että veronalaiset tulot, puhdas ansiotulo sekä verotettavat tulot valtion- ja kunnallisverotuksessa ovat keskenään eri asioita.
Puhdas ansiotulo
Verotettavien tulojen selvittäminen aloitetaan laskemalla palkansaajan puhdas ansiotulo. Se saadaan, kun veronalaisesta ansiotulosta vähennetään luonnolliset vähennykset.
Jarin ei oleteta saavan muita vähennyksiä kuin jokaiselle palkansaajalle ”automaattisesti” tehtävät vähennykset. Hänen ei oleteta saavan vähennystä esimerkiksi matkakuluista tai asuntolainan koroista. Näin ollen hänen ainoa luonnollinen vähennyksensä on 750 euron tulonhankkimisvähennys.
Muita luonnollisia vähennyksiä olisivat esimerkiksi työttömyyskassan jäsenmaksu, 750 euroa ylittävät tulonhankkimiskulut tai 750 euroa ylittävät kodin ja työpaikan väliset matkakulut. Tässä esimerkissä niitä ei kuitenkaan ole.
Tulonhankkimisvähennyksen (750 e) jälkeen Jarin puhtaan ansiotulon määräksi muodostuu 39 250 euroa. Puhdasta ansiotuloa tarvitaan verotuksen laskennassa eräiden vähennysten ja Yle-veron laskemiseen.
Verotettavat tulot valtion- ja kunnallisverotuksessa
Jari maksaa bruttopalkastaan (40 000 e) veronluonteisia sosiaalivakuutusmaksuja yhteensä 3 916 euroa, joka on samalla vähennyskelpoista sekä valtion- että kunnallisverotuksessa. Maksut olivat seuraavat vuonna 2019:
- työeläkevakuutus-, eli tyel-maksu - 6,75 %; 2 700 e
- työttömyysvakuutusmaksu - 1,50 %; 600 e
- sairausvakuutuksen päivärahamaksu - 1,54 %; 616 e
Luonnollisten vähennyksien (tulonhankkimisvähennyksen) ja sosiaalivakuutusmaksujen vähentämisen jälkeen Jarin verotettavat tulot pienenevät 35 334 euroon.
Valtionverotuksessa Jari ei saa muita tulosta tehtäviä vähennyksiä, joten hänen verotettava ansiotulonsa valtionverotuksessa on 35 334 euroa.
Kunnallisverotuksessa Jarille myönnetään kunnallisverotuksen ansiotulovähennys. Sen määrä on Jarin tapauksessa 2 434 euroa. Jari ei saa kunnallisverotuksen perusvähennystä tulojensa suuruuden vuoksi.
Perusvähennys on kuitenkin palkansaajille varsin tavallinen vähennys, joka ulottuu vuonna 2019 noin 28 000 euron palkkatuloihin asti.
Kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen jälkeen kunnallisverotuksessa verotettavan tulon määräksi jää 32 900 euroa.
Ansiotulovähennys on hyvin yleinen vähennys suomalaisille palkansaajille. Mikäli Jarin bruttopalkka olisi reilut 94 000 euroa, hän ei saisi kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä.
Vähennysten laskentakaavat on esitetty tarkemmin Veronmaksajain Keskusliiton verkkosivuilla.
Jarin ansiotulot mediassa
Jarin verotettavat tulot sekä valtion- että kunnallisverotuksessa ovat molemmat julkisia verotietoja, joita saatetaan julkaista mediassa. Tiedotusvälineissä näistä ansiotulotiedoista kerrotaan tavallisesti valtionverotuksessa verotettava tulo. Ei ole olemassa estettä julkaista tietoa kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta, joka on monissa tapauksissa pienempi tulotieto.
Jos Jarin bruttopalkka vuonna 2019 olisi reilut 94 000 euroa tai suurempi, verotettava tulo valtion- ja kunnallisverotuksessa olisi yhtä suuri. Tällöin Jarin verotettavat tulot olisivat noin 90 % Jarin bruttopalkasta.
Verot
Kun esimerkkihenkilömme Jarin puhdas ansiotulo sekä verotettavat tulot kunnallis- ja valtionverotuksessa ovat selvillä, voidaan laskea Jarille lankeavat verot:
- kunnallisvero
- kirkollisvero
- valtion tulovero
- Yle-vero
Jari asuu Oulussa ja kuuluu Oulun evankelisluterilaiseen seurakuntaan. Vuoden 2019 kunnallisveroprosentti Oulussa oli 20,00 % ja kirkollisveroprosentti 1,30 %.
Jarin kunnallis- ja kirkollisverot lasketaan prosenttiosuutena kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta, jonka suuruudeksi laskettiin 32 900 euroa:
- kunnallisvero: 32 900 e * 20,00 % = 6 580 e
- kirkollisvero: 32 900 e * 1,30 % = 428 e
Valtion tulovero
Valtionveron määrittämiseen tarvitaan valtion tuloveroasteikkoa (kts. taulukko alla). Lopulliseen valtion tuloveron määrään vaikuttaa myös työtulovähennys.
Jarin verotettava ansiotulo valtionverotuksessa on 35 334 euroa, joten hän asettuu tuloveroasteikon toiselle portaalle.
Jarin valtion tuloveron määrä lasketaan kaavalla 35 334 e – 26 400 e × 17,25 % (= 1 541 e), mihin tämän jälkeen summataan vielä alarajalla lisättävä vero, 536 euroa.
Yhteensä Jarin valtionveroksi muodostuu tässä vaiheessa 2 077 euroa.
Valtion tuloveroasteikko 2019
| Verotettava ansiotulo | Vero alarajan kohdalla |
Vero alarajan ylittävästä tulon osasta |
| 17 600–26 400 € | 8,00 € | 6,00 % |
| 26 400–43 500 € | 536,00 € | 17,25 % |
| 43 500–76 100 € | 3 485,75 € | 21,25 % |
| 76 100 € – | 10 413,25 € | 31,25 % |
Työtulovähennystä Jarille myönnetään 1 523 euroa. Työtulovähennys tehdään valtionverosta, minkä jälkeen Jarille jää valtionveroa maksettavaksi 555 euroa. Työtulovähennyksen laskukaava on esitetty tarkemmin Veronmaksajien nettisivuilla.
Jos työtulovähennyksen määrä olisi ollut suurempi kuin Jarille lankeava valtion tulovero (2 077 e), em. summien erotus olisi vähennetty kunnallis- ja kirkollisverosta. Vähennys kohdentuisi näihin veroihin suhteessa niiden suuruuteen (ts. pääosin kunnallisveroon Jarin tapauksessa).
Valtionveron lisäksi Jarille lankeaa maksettavaksi vielä Yle-veroa, jonka määrä on 2,5 prosenttia 14 000 euroa ylittävistä puhtaista ansiotuloista, mutta enintään 163 euroa.
Jari maksaa Yle-veroa enimmäismäärän, 163 euroa. Enimmäismäärä tulee maksettavaksi, kun palkkatulot ovat vähintään noin 21 270 euroa.
Varsinaisten verojen lisäksi Jari maksaa aiemmin mainittuja veronluonteisia sosiaalivakuutusmaksuja 3 916 euron verran.
Näin saimme laskettua kaikki Jarille verovuonna 2019 langenneet verot ja veronluonteiset maksut.
Verokortti ja veronpalautukset
Jari maksaa 40 000 euron bruttopalkastaan
- tyel-maksua (2 700 e),
- työttömyysvakuutusmaksua (600 e),
- sairausvakuutuksen päivärahamaksua (616 e),
- kunnallisveroa (6 580 e),
- kirkollisveroa (428 e),
- valtionveroa (555 e) sekä
- Yle-veroa (163 e)
Näin Jarin nettopalkaksi vuonna 2019 muodostuu 28 359 euroa. Yhteensä veroja ja veronluonteisia maksuja kertyy 11 641 euroa, joka vastaa 29,1 prosenttia hänen bruttopalkastaan.
Jos Jarin verokortti on ollut ajan tasalla, hänen verokortin ennakonpidätysprosenttinsa olisi ollut vuoden alusta 21,0 %, eli huomattavasti pienempi kuin aiemmin mainittu 29,1 %. Mistä tämä johtuu?
Tyel- ja työttömyysvakuutusmaksut
Ero johtuu siitä, että verokortin ennakonpidätysprosentti ei sisällä tyel- eikä työttömyysvakuutusmaksua. Näitä maksuja Jarin työnantaja ei tilittänyt verohallinnolle, vaan työeläkeyhtiölle ja työllisyysrahastolle.
Jos kuitenkin ennakonpidätysprosentti sekä edellä mainitut maksuprosentit (= 6,75 % + 1,50 % + 21,0 %) laskettaisiin yhteen, summaksi tulisi 29,25 prosenttia. Näin päästäisiin jo melko lähelle 29,1 prosenttia.
Jarin työnantaja tilittää valtionveron, kunnallisveron, kirkollisveron, Yle-veron ja sairausvakuutuksen päivärahamaksun Jarin ennakonpidätyksien muodossa Verohallinnolle. Se puolestaan toimittaa kyseiset verotulot lopullisille veronsaajille.
Jarille tulee maksettavaksi 40 000 euron tuloilla edellä mainittuja veroja ja päivärahamaksua yhteensä 8 341 euron edestä. Summa vastaa noin 20,85 prosenttia hänen koko bruttotulostaan (vrt. ennakonpidätysprosentti 21,0).
Julkisissa verotiedoissa Jarin maksuunpantujen verojen ja maksujen määrä olisi verotiedoissa täten 8 341 euroa, kun oletamme, ettei hänellä ole muita veronalaisia tuloja.
Veronpalautusta vai jäännösveroa?
Jos siis vuonna 2019 Jarin ennakonpidätysprosentti on ollut 21,0 prosenttia, hänen maksamansa ennakonpidätykset ovat koko vuodelta 8 400 euroa (= 21,0 % × 40 000 e).
Alkusyksyllä 2020 Jari sai verovuodelta 2019 veronpalautusta 59 euroa (= 8 400 € – 8 341 €), joka vastaa siis noin 0,15 prosenttia hänen koko vuoden bruttopalkastaan. Veronpalautuksen määrä on niin ikään julkinen verotieto, kuten jäännösverokin (eli mätkyt) olisi.
Mitä ansiotuloverotiedoista voidaan tulkita?
Jarin esimerkistä huomataan, että Jarin bruttopalkka (40 000 e) sekä julkinen verotieto Jarin verotettavista tuloista (35 334 e) eivät ole yhtä suuret. Se myös alleviivaa, kuinka tiedosta verotettavasta ansiotulosta ei voi varauksetta vetää kovin suoria johtopäätöksiä.
On kuitenkin myös muita syitä, miksi julkisia ansiotuloverotietoja on syytä tulkita varauksella. Tarkastelu on Jarin tapauksessa varsin helppo, sillä Jarilla on vain yksi tulonlähde eikä erityisiä verovähennyksiä.
Mikäli Jari olisi vähentänyt verotuksessaan esimerkiksi matkakulujaan, 900 euron työhuonevähennyksen, työttömyyskassan tai työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuja, hänen verotettavat tulonsa olisivat tällöin pienemmät kuin esimerkissä.
Verotettavat tulot eivät myöskään sisällä verovapaita kustannusten korvauksia, kuten kilometrikorvauksia tai koti- ja ulkomaan päivärahoja. Lisäksi ulkomaan tulot, jotka eivät ole Suomessa veronalaisia, eivät myöskään verotiedoissa näy.
Toisaalta, jos Jari saisi muita veronalaisia ansiotuloja, kuten esimerkiksi kokouspalkkioita taloyhtiön hallituksen kokouksista, palkkaa useasta työstä, eläkettä, opintorahaa tai muuta veronalaista sosiaaliturvaetuutta, tai hän olisi sivutoiminen toiminimiyrittäjä tai osakas listaamattomassa yhtiössä (ja saisi yhtiöstä ansiotulona verotettavaa osinkotuloa), tulot vaikuttaisivat korottavasti hänen verotettaviin ansiotuloihinsa.
Mitä voidaan päätellä Jarin julkisista verotiedoista, erityisesti kun julkisista tiedoista ei selviä edes se, mistä tulonlähteistä verotettavat tulot ovat muodostuneet?
Ainakin sen, kuinka paljon Jari on maksanut tuloistaan veroja Suomessa ja kuinka suuret Jarin tulot ovat kulloisena verovuonna vähintään olleet. Ansiotulojen osalta verotiedot voivat antaa suuntaa, mutta kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tietojen perusteella ei voi tehdä.
Esimerkki: Näin vaikeaa on päätelmien tekeminen
Kuvitellaan, että 40 000 euroa tienaavan Jarin kanssa samaa työtä tekevä kollega Tuomas sai vuonna 2019 bruttona 38 000 euroa palkkaa päätoimestaan. Tämän lisäksi Tuomas ansaitsi bruttona 8 000 euroa sivutoimisesta palkkatyöstään, josta Jari ei tiedä tuon taivaallista.
Uteliaisuuttaan Tuomas ottaa selvää Jarin verotiedoista.
Tuomakselle valkenee, että Jarin verotettava tulo on ollut julkisten verotietojen mukaan 35 334 euroa. Jos Tuomas vertaa tätä omaan bruttopalkkaansa (38 000 euroa/v.), hän olettaa tienaavansa työssään enemmän kuin Jari.
Tuomaksen verotettavat tulot (38 000 + 8 000 euron bruttopalkasta) verovuodelta ovat yhteensä 40 747 euroa.
Mikäli Jari on yhtä utelias kuin Tuomas, hän huomaa, että Tuomaksen verotettavat tulot ovat 747 euron verran suuremmat kuin hänen omat bruttotulonsa, eli 40 000 euroa/v. Jari katkeroituu, kun luulee saavansa pienempää palkkaa samasta työstä kuin Tuomas.
Toisin sanoen, verotietojen perusteella molemmat tekevät väärän johtopäätöksen siitä, kumpi tienaa päätoimessaan enemmän.
Jos Jari vaatisi pomoaan muuttamaan oman palkkansa vastaamaan Tuomaksen vastaavaa, Jari ajaisi vahvasti tasa-arvon asiaa – tosin tietämättä vaatimuksensa tahatonta jaloutta ja epäitsekkyyttä.
Artikkelin kirjoittaja Janne Kalluinen on Veronmaksajain Keskusliiton ekonomisti
