veronmaksajat.fi

RAHAT

Korkohuippu lähestyy – pitäisikö siirtyä pitkään korkoon?

Korkohuippu lähestyy – pitäisikö siirtyä pitkään korkoon?
23.8.2023

Karo Hämäläinen

KARON PÖRSSI Heinäkuussa inflaatio Suomessa oli 6,3 prosenttia ja euroalueella ennakkotietojen mukaan 5,3 prosenttia. Ollaan siis selvästi Euroopan keskuspankin hintavakaustavoitteen yläpuolella. Siitä voisi ajatella, että kahden prosentin inflaatiolukua tavoittelevan keskuspankin täytyy nostaa korkoja tai ainakin pitää niitä korkealla pitkään.

Tarkempi tarkastelu osoittaa, että Suomen kuluttajahintaindeksin vuosimuutoksesta peräti 2,2 prosenttia aiheutui asuntolainojen keskikoron kohoamisesta. Keskuspankin koronnostot samalla sekä jarruttavat että kiihdyttävät inflaatiota.

Pääomamarkkinoilla on yleisesti alettu arvailla, että korkojen nousun loppu häämöttää. Yleiseksi arvailunaiheeksi on noussut se, milloin nähdään korkohuippu eli milloin markkinakorot kääntyvät laskuun.

Puhe korkohuipusta sisältää ajatuksen siitä, että korot kehittyvät yhteen suuntaan, kunnes ne alkavat kääntyvät toiseen suuntaan, jonne matka jatkuu pysyvästi tai ainakin kauan. Korkohuippu voi kuitenkin olla tietenkin myös valehuippu: maailman tapahtumat voivat vaikuttaa siihen, että markkinakorot palaavat nousuun lyhyen laskujakson jälkeen.

The Economy Forecast -palvelun tämänhetkisten ennusteiden mukaan 12 kuukauden euribor olisi tässä syklissä korkeimmillaan kuluvan vuoden joulukuussa, noin 4,3 prosentissa. Vuoden kuluttua 12 kuukauden euribor olisi palvelun ennusteen mukaan enää 3,0–3,2 prosentin tienoilla. 

Korkomuutokset näkyvät korkorahastoissa

Korkohuipun haarukoiminen on sijoittajille kiintoisaa puuhaa siksi, että markkinoiden yleisen korkotason laskiessa korkosijoitusten arvo nousee. Ja mitä pidempiä papereita salkussa on, sitä suurempi on markkinakorkomuutoksesta tuleva arvonnousu.

Viime vuonna tämä tapahtui toiseen suuntaan: kun markkinakorot kohosivat, pitkän koron rahastojen arvot romahtivat.

Finanssialan jäsenyhtiöiden euroalueen pitkiin valtionlainoihin sijoittavien rahastojen tuotto viime vuoden elokuun alusta tämän vuoden heinäkuun loppuun oli keskimäärin -7,3 prosenttia. Heinäkuun loppuun päättyneellä kolmen vuoden jaksolla samat rahastot tuottivat keskimäärin 5,7 prosentin tappion vuodessa. Siis vuodessa. Harvoin näkee näin huonoja lukuja korkorahastoilta usean vuoden ajanjaksolta.

Kymmenessä vuodessa rahastoluokka on tuottanut keskimäärin puolen prosentin vuosituoton. Rahojen käyttöarvo on laskenut hurjasti. 

Euroalueen pitkiin valtionlainoihin sijoittavien rahastojen vuosi- ja puolivuosituottoja

Rahasto 1 v., % 6 kk, %
Nordea 1 - European Financial Debt Fund BP -korkoe EUR 1,8 -2,0
Nordea 1 - European Corporate Bond Fund BP - EUR -2,1 1,1
Nordea Euro Midi Korko A K -2,5 0,1
OP-Obligaatio Prima A -6,6 -1,6
LähiTapiola Reaalikorko ESG A -6,7 1,7
OP-Reaalikorko A -6,8 -0,3
Nordea Pro Euro Obligaatio -7,4 0,1
eQ Euro Valtionobligaatio 1 K -7,4 -0,1
Nordea Euro Obligaatio A K -7,7 0,0
Aktia Government Bond+ -8,0 -0,3
Evli Valtionobligaatio B -8,1 -0,1
Säästöpankki Pitkäkorko -8,1 -0,2
Seligson & Co Euro-obligaatio -8,4 -0,2
SEB Euro Bond C B-Class FIN -8,5 -0,4
Danske Invest Obligaatio K -8,6 -0,2
Danske Invest Euro Gov Bond Index -8,8 -0,1
OP-Obligaatio Tuotto A -8,9 -0,3
LähiTapiola Pitkäkorko ESG -9,1 -0,2
S-Pankki Euro Valtionlaina Korko A -10,5 -1,0
Keskimäärin -7,3 -0,3

Lähde: Rahastoraportti. Tilanne 31.7.2023.

Kuitenkaan korkosijoittamisessa jos missä historia ei ole tae tulevasta. Korkorahastojen kehnot tuottoluvut kertovat siitä, että markkinakorot ovat nousseet ajanjaksolla. Ja kun ne kääntyvät laskuun, korkorahastot alkavat tuottaa. 

Yksityissijoittajan on käytettävä rahastoja

Siinä missä osakesijoittaja voi ostaa pörssistä haluamansa yhtiön osakkeita helposti vaikka muutamalla satasella, korkosijoituspuolella sataset viittaavat satoihin tuhansiin euroihin: valtioiden ja yritysten lainapapereita myydään usein 100 000 euron erissä. 

Miljoonalla eurolla ei siis vielä saa kovin hajautettua korkosalkkua.

Käytännössä korkosijoitukset onkin tehtävä rahastojen kautta tai tilitalletuksina. Määräaikaistalletusten korot ovat viime aikoina nousseet, mutta ne eivät yllä siihen tuottoon, jota korkorahastoilta voi odottaa.

Korkorahaston tuotto tulee monesta lähteestä. Jos rahaston omistamalle korkopaperille maksetaan korkoa, rahasto saa lainanottajan maksamat korkosuoritukset kassaansa. Toinen tuoton komponentti on rahaston omistamien arvopapereiden arvonmuutos.

Jos markkinoilla korkotaso pysyy samalla tasolla, rahaston pitäisi tuottaa suunnilleen salkussa olevien papereiden juoksevan vuosituoton verran miinus rahaston hoitokulut. Jos taas sijoitushetken korkotaso on korkeammalla kuin myyntihetken, tuoton pitäisi olla suurempi. Korkorahastoihin sijoittava altistuu hyvässä ja pahassa markkinakorkojen muutokselle toisin kuin määräaikaistalletukseen rahansa tööttäävä.

Eikä asia suinkaan ole näin yksinkertainen. Korkorahaston arvopapereiden arvoon vaikuttaa myös se, kuinka niiden liikkeellelaskijariskin hinnoittelu elää. Erityisesti tämä näkyy yrityslainoissa, vielä enemmän korkean riskin yrityslainoissa, joita toimittajien teennäisen värikkäässä kielessä on tavattu kutsua roskalainoiksi.

Siinä missä euroalueen pitkät valtionlainat ovat tuottaneet viimeksi kuluneen vuoden aikana kehnosti, euroalueen riskipitoisiin yrityslainoihin sijoittamalla on päässyt plussalle. FA:n jäsenyhtiöiden kategoriaan kuuluvien rahastojen keskimääräinen vuosituotto elokuun 2022 alusta heinäkuun 2023 loppuun oli 3,3 prosenttia.

Etf:llä hajautettu "kiinteäkestoinen"?

Korkorahastoja on tarjolla myös pörssilistattuina eli etf:inä. Korko-etf:t ovat kuitenkin vähän kummallinen tuote, sillä perustilanteessa korkoindeksissä tietenkin eniten painavat kaikkein velkaisimmat liikkeellelaskijat: "markkina-arvo" on velan määrä.

Etf:ien kautta pääsee kuitenkin kiinni paljon laajempaan strategioiden joukkoon kuin suomalaisten rahastoyhtiöiden korkorahastovalikoiman avulla.

Yhden kiinnostavan tuoteryhmän muodostavat kiinteäkestoiset korko-etf:t, joita voisi kutsua myös closed end -tuotteiksi. Tällaisella korko-etf:llä on ennalta tiedetty erääntymispäivä. Sen salkku on muodostettu korkopapereista, joilla on tuo sama erääntymisaika, ja erääntymishetkenä etf-rahasto saa omistamistaan lainapapereista rahat ja jakaa ne osuudenomistajilleen.

Sijoituksena tällainen etf on suunnilleen kuin määräpäivänä erääntyvä joukkolaina, mutta liikkeellelaskijariski on hajautettu. Siihen sijoittava tietää ostohetkellä melko tarkkaan, millaisen tuoton hän saa, jos pitää etf:ää erääntymiseen asti.

Etf:nä niillä käydään kauppaa niin kuin osakkeilla, eli sijoituksesta pääsee halutessaan helposti eroon. Tuolloin tietenkin altistuu markkinaolojen muutoksille.

Blackrock toi vastikään eurooppalaissijoittajien saataville kaksi euromääräistä kiinteäkestoista korko-etf:ää, jotka se on nimennyt iBondeiksi. Toinen niistä tähtää joulukuuhun 2026, toinen joulukuuhun 2028, ja kummankin salkku koostetaan korkean luottoluokituksen yrityslainoista.

Korkopuolella rahastoilla tai etf:illä ei voi täysin jäljitellä indeksiä toisin kuin osakkeissa, eikä siinä olisi mitään mieltä. Indeksi tai kohde toimii ennemmin rahaston luonnetta kuvaavana viitepisteenä. 

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja. Mainituista tuotteista hän omistaa OP-Obligaatio Primaa ja OP-Obligaatio Tuottoa.

Näitä muut lukevat nyt

Rahat, verot, työ & eläke, koti