Kulta kiehtoo ihmismieltä, mutta sijoituskohteena se kuuluu maltillisen omistajan salkkuun. Siellä se toimii salkun arvon heiluntaa vähentävänä hajauttajana. Kivijalkaa ei kullasta saa.
Pankkikorttia pienempi kultaharkko piiloutuu mukavasti jopa naisen kämmeneen. Jalometallin paino tuntuu hyvältä, kieltämättä. Tiivis suorakaide sisältää neljänneskilon hohtavaa, mystistä alkuainetta, jota kaikki ovat aina halunneet - joko koruksi vaikkapa kaulalle tai pankkiholviin mieltä lämmittämään.
Sijoittajalle kulta on vanhastaan merkinnyt turvasatamaa, kun Yhdysvaltain dollarin arvo on heikentynyt. Kun keskuspankit syöttävät rahaa markkinoille, inflaatiota pelkäävät vaihtavat omansa kultaan. Jos hinnat nousevat, kullan hinta nousee mukana.
Kulta on arvon säilyttäjä, mutta paljon muuta se ei olekaan. Se ei tuota kassavirtaa. Kullasta ei kerry osinkoa kuten osakkeista, ei korkoa kuten lainoista eikä vuokraa kuten sijoitusasunnosta. Kullan kannattavuus sijoituskohteena perustuu vain ja ainoastaan sen hinnan muutoksiin.
Markkinoille ei pidä sännätä suin päin.
”Ensimmäiseksi kannattaa selvittää itselleen, miten kullan hinta käyttäytyy ja mihin sen arvo perustuu. Kovin pitkäaikainen sijoituskohde se ei ole”, kiteyttää Osakesäästäjien Keskusliiton toimitusjohtaja Antti Lahtinen.
Toinen tärkeä seikka on sijoittamistapa. Kultaa voi ostaa joko fyysisesti eli harkkoina tai erilaisten rahastojen ja sertifikaattien avulla.
”Niistä valitessaan pitää ymmärtää kustannukset ja huomioida sijoitusaika”, Lahtinen jatkaa.
Hinta on psykologiaa
Kullan hintaan vaikuttavat kysyntä ja tarjonta. Teollisen käytön määrä pystytään lyhyellä aikavälillä ennustamaan varsin hyvin. Elektroniikkateollisuus valmistaa kullasta piirikortteja, ja kultaa käytetään myös katalysaattoreissa ja puolijohteissa. On kymmeniä eri teknologioita, jotka tarvitsevat kultaa.
Tekninen riski on siinä, että jokin niistä lopettaa kullan käytön. Toisaalta voidaan keksiä uusia teknologioita, joissa sitä tarvitaan.
Lisäksi Aasian maissa keskiluokka vaurastuu, ja sikäläisissä kulttuureissa kulta on hyvin arvostettua. Korujen kysyntä todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa.
Käyttö ei kuitenkaan pysty kokonaan määräämään hintatasoa, eikä hintakehitystä voi sen perusteella määritellä. Mukaan tulee arvaamaton inhimillinen tekijä.
”Kullan hinta on psykologiaa. Se on kiinni siitä, mihin ihmiset uskovat sen menevän. Odotukset tulevasta hinnasta ovat määräävä tekijä”, tähdentää rahoituksen professori Markku Kaustia Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.
Kulta on jotakin konkreettista, jota on tuhannet vuodet arvostettu. Sijoittaja uskoo siihen, että joku tulevaisuudessa haluaa ostaa kullan häneltä.
”Samaan uskovat myös maailman keskuspankit. Jos niillä on valtavat määrät kultaa, ehkä siinä on jotakin järkeä. Kulta on kuitenkin hyvin riskipitoinen sijoitus, vaikka sitä pidetään turvana”, Kaustia korostaa.
Suuret hintavaihtelut
Kullan hinta on hyvin volatiili eli se on vuosien varrella vaihdellut voimakkaasti. Pitkällä aikavälillä hintaa on myös hyvin vaikea ennustaa. Se saattaa laskea talouden romahtaessa, mutta myös silloin, kun taloudessa menee hyvin. Usein hinta halpenee nousukaudella ja kohoaa, kun tulee jokin kriisi.
Esimerkkejä löytyy jo 15 viime vuoden ajalta. Vuonna 1999 Suomessa osakkeiden arvo kaksinkertaistui ja kullan hinta laski hieman. Inflaatio oli noin prosentin.
Vuoden 1996 alussa kulta oli maksanut noin 13 000 dollaria unssilta, mutta vuoden 2000 syksyllä enää vajaat 9 000 dollaria: hinta oli tullut alas noin 30 prosenttia. Samaan aikaan taloudessa ja osakkeilla meni lujaa.
Kullan hinta alkoi jälleen kohota 2001-2002, kun terrori-iskujen aiheuttama levottomuus vaikutti hintaan. Myös 2011 syksyllä oli hintapiikki. Ukrainan kriisi tai Isiksen nousu Lähi-idässä ei ole toistaiseksi nostanut kullan hintaa.
Eri arvometalleista kullan ja hopean hinnat kehittyvät yleensä samaan tahtiin. Kultaan vaikuttavat hopeaa enemmän sijoittajien arvostukset, mutta teollisuus käyttää hopeaa enemmän. Se pystyy myös jonkin verran korvaamaan kultaa hopealla.
Omia teitään kulkevat sekä platinan että joitakin vuosia sitten sijoitusmetalliksi hyväksytyn palladiumin hinnat. Ne eivät korreloi myöskään keskenään. Kumpaakin käytetään teollisuudessa.
”Platinan ja palladiumin hintoihin vaikuttavat kysyntä ja tarjonta enemmän kuin kullan hintaan”, kertoo sijoitusmetalleja myyvän K. A. Rasmussenin Suomen-yksikön toimitusjohtaja Niklas Sundman.
Kullan hintakehitykseen vaikuttavia tekijöitä on siis paljon. Pystyykö tavallinen sijoittaja mitenkään päättelemään maailmanmenosta, koska olisi oikea aika sijoittaa siihen?
”Tutkitun tiedon valossa ei pysty. Nämä ovat henkimaailman asioita”, Markku Kaustia naurahtaa.
Väline hajauttamiseen
Koska kullan koko arvo perustuu hintaan, hinta on myös sen suurin riski. Jos markkinoille tulee yhtäkkiä suuret määrät kultaa, sen arvo romahtaa varmasti.
Jotta hintaa pystyisi pitkällä aikavälillä ennustamaan, pitäisi tuntea eri toimijoiden aikeet. Maailmalla on valtavia kultavarantoja, esimerkiksi Kiinan keskuspankilla.
”Entä jos se puolittaa kultansa?” Kaustia kysyy.
Kultaa kohteenaan käyttävien arvopaperi-instrumenttien maailmassa voi syntyä markkinahäiriö, jos kultajohdannaisilla operoiva treideri vetää välistä, eivätkä muut sijoittajat saakaan rahojaan pois. Vaihtoarvot laskevat.
Markku Kaustian mukaan kultaan liitetään arvoja ja toiveita, jotta se olisi parempi sijoitus kuin onkaan. Sellainen on pitänyt hintaa yllä. Kulta on koko ajan kroonisesti ylihinnoiteltu. Sen tuotto on jäänyt jälkeen jopa valtion velan reaalituotosta.
Kaustia on verrannut Britannian pörssin kehitystä kullan hinnan kehitykseen vuosina 1900-2012. Osakkeet heiluivat enemmän ja ne olivat riskipitoisempia. Kullalla oli 112 vuodessa 19 prosentin volatiliteetti, osakkeilla 22 prosentin. Vastineeksi osakkeet kuitenkin antoivat 5,3 prosentin reaalituoton, kun mukaan lasketaan sekä arvonnousu että osinkotuotto. Kullan tuotto oli vain 1,2 prosenttia.
Maailmanlaajuisesti kullan ja osakkeiden volatiliteetti on ollut melkein sama, mutta osakkeiden tuotto 3-4 prosenttia parempi.
Pitkällä tähtäimellä kulta on tuottanut huonosti, mutta se ei ole välttämättä huono sijoitus. Kaustia korostaa, että yksin kaikki kohteet voivat olla huonoja, sillä hajauttamaton salkku on riski. Osana salkkua kulta voi olla kelpo kohde.
Kultaan sijoittamisen idea onkin hajauttaa salkkua niin, että sen eri omaisuuslajit eivät korreloi keskenään. Kulta, osakkeet ja korot käyttäytyvät eri tavoin: kaikki eivät nouse tai laske yhtä aikaa. Kulta ei kuitenkaan ole salkun kivijalka vaan mauste.
”Minun yleisneuvoni kuuluu, että sijoita kaikkeen. Sijoita myös kultaan, kuten muihinkin raaka-aineisiin heti, markkinatilanteesta riippumatta”, Kaustia toteaa.
Harkkona vai paperina?
Kultaan voi sijoittaa joko arvopaperistettujen sijoitustuotteiden avulla tai konkreettisesti ostamalla harkkoja. Koruja ei pidä sijoitusmielessä hankkia, sillä niiden hinnasta merkittävä osa muodostuu muusta kuin raaka-aineesta.
Fyysisen kullan osto- ja myyntihinnan välinen ero on selkeä. Jos samana päivänä ostaa ja myy, tulee tappiota. Kullan hinnan pitää nousta myyntihinnan tasolle ja kattaa vielä kaupankäyntikulutkin ennen kuin sijoittaja pääsee edes omilleen. Päälle tulevat säilytyskulut.
Arvopaperistettu kulta tarkoittaa esimerkiksi kultarahastoa, joka hallinnoi fyysisen kullan varastoa. Osto- ja myyntihinnan ero on pienempi kuin fyysisellä kullalla.
”Rahastot ovat edullisempi ja nopeampi tapa sijoittaa kultaan kuin harkkokauppa”, Markku Kaustia sanoo.
Yksi tapa on hankkia osuuksia rahastoista, jotka sijoittavat kultaa etsivien tai kaivavien kaivosyhtiöiden osakkeisiin. Sellaisten rahastojen arvo käyttäytyy kuten kullan hinta.
Lisäksi tarjolla on kultaan sijoittavia ETF:iä (Exchange Traded Fund) eli pörssilistattuja rahastoja, joilla käydään kauppaa kuten pörssiosakkeilla. ETF-rahastojen kaupasta maksetaan palveluntarjoajalle välityspalkkio kuten osakkeidenkin.
Kultaan sijoittavat ETF:t voivat olla joko fyysisiä tai synteettisiä. Fyysisen ETF:n taustalla on kultavaranto: kun rahastoon tulee rahaa, sen vastineeksi ostetaan kultaa.
”Rahastojen kautta kullan voi omistaa lyhyemmän ajan. Harkkoja taas ostetaan ja myydään vuosien tai jopa vuosikymmenien horisontilla”, kertoo välityspalvelun johtaja Jarkko Sirenius Taaleritehtaalta.
Synteettiset ETF-rahastot perustuvat johdannaisiin, kuten myös osa muista kultaan sijoittavista rahastoista.
Riskinottajalle tarjolla on myös muun muassa sertifikaatteja, joiden arvo määräytyy kullan arvonkehityksen perusteella. Sertifikaatin laskee liikkeelle pankki tai rahastoyhtiö, ja jos se tekee konkurssin, sijoittaja menettää rahansa.
Taaleritehdas välittää asiakkailleen sekä arvopapereita että kultaharkkoja. Harkkojen kauppa on tällä hetkellä vähäistä, mutta viikoittain niitä kysytään. Taaleritehtaan asiakkaaksi pääsee puolen miljoonan euron sijoitussalkulla.
Osa pohjaa johdannaisiin
Johdannaisiin sijoittavat kultarahastot eivät omista konkreettista jalometallia. Sen sijaan kullalle sovitaan hinta, joka siitä maksettaisiin tulevaisuudessa, esimerkiksi vuoden kuluttua. Ennen kyseistä ajankohtaa osuus myydään toiselle. Tätä sanotaan forwardiksi, futuuriksi tai termiiniksi. Käytännössä ne ovat sama asia, vaikka pieniä eroja termien väliltä löytyy.
Jos myyntihinta laskee, futuurisijoittaja voi aina odotella, että saa kullan. Silloin pitää varautua ottamaan se vastaan ja säilyttämään sitä.
”Ekspertti voi sijoittaa itsekin futuureihin, suoraan, jos hänellä on aikaa ja resursseja”, Markku Kaustia neuvoo.
Johdannaisiin perustuva kultarahasto on esimerkiksi Danske Bankilla.
”Rahaston arvo seuraa kullan hintaa, mutta ei välttämättä täysin. Arvoon vaikuttavat myös muut asiat, kuten salkunhoitajan valitsema sijoitusaste. Hallinnointipalkkio tietysti nipistää kokonaistuottoa”, kiteyttää seniorianalyytikko Henna Mikkonen.
Pankki ei suosittele kultarahastoa automaattisesti kenelle tahansa. Tällä hetkellä sitä ei kovin aktiivisesti myöskään kysytä.
”Rahasto on niche-tuote, joka on tarkoitettu sijoitusmarkkinoihin hyvin perehtyneille asiakkaille.”
Jos sijoittaja haluaa vaihtoehtoisia kohteita osakkeiden ja korkotuotteiden lisäksi, niitä voisi Henna Mikkosen mielestä olla 15-20 prosenttia salkun kokonaisuudesta. Määrään sisältyvät kullan lisäksi muut raaka-aineet, kiinteistöt ja hedge-rahastot.
”Pelkän kullan osuus jäisi pieneksi, muutamaan prosenttiin koko salkusta.”
Kullan hintakehitystä on miltei mahdotonta ennustaa. ”Jos haluaa hajauttaa salkkuaan kullan avulla, sitä kannattaa ostaa markkinatilanteesta riippumatta”, rahoituksen professori Markku Kaustia opastaa.
Taaleritehtaan asiakkaat saavat halutessaan kultansa harkkoina. ”Se on yksi palvelu muiden joukossa. Näin haemme tyytyväisiä asiakkaita”, kullan välityksen asiantuntija Kari Tarkiainen ja johtaja Jarkko Sirenius kertovat.
Taaleritehtaan kullan välityksen asiantuntija Kari Tarkiainen pitelee 250 gramman kultaharkkoa.
”Kultaan sijoittaminen ETF-rahaston avulla on kustannustehokasta”, Jarkko Sirenius sanoo.
Kaikenkokoisia kultaharkkoja
Sijoituskullasta ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa. Iso harkko on suhteessa edullisempi kuin pieni.
Aidon kultaharkon omistajaksi pääsee, vaikka ei Kroisos olisikaan: jalometalliliike K. A. Rasmussenin myymälässä Helsingin Etelärannassa pienimmät painavat vain yhden gramman. Siitä koko kasvaa aina 12,5 kilon järkäleeseen, jonka myyntihinta syyskuun viimeisenä päivänä oli noin 380 000 euroa.
Pienimpiä kultaharkkoja ostetaan lähinnä lahjoiksi, mutta Rasmussenilta myydään päivittäin myös sijoituskokoja, 50 grammasta ylöspäin. Eniten menee sadan gramman kappaleita. Mitä pienempi harkko, sitä suuremman osan kokonaishinnasta muodostavat muut kuin raaka-ainekulut. Työ ja välityspalkkio nostavat gramman harkon hintaa jopa 35 prosenttia, mutta kilon painoisen enää kolme prosenttia. Kun esineen aikanaan myy, siitä saa kuitenkin vain raaka-aineen hinnan.
”Jos ostaa sijoituskultaa isolla rahalla, kannattaa siis valita isoja kokoja”, toimitusjohtaja Niklas Sundman neuvoo.
Harkot valmistetaan 24 karaatin eli 999,9 promillen hienokullasta, jossa ei ole mukana seosmetalleja kuten esimerkiksi korukullassa. Sijoitusharkot ovat numeroituja, kansainvälisesti tunnetun sveitsiläisen pankkiiriliikkeen valmistamia, ja niiden mukana tulee aitoustodistus.
Finanssikriisin aikaan kauppa kävi kuumana
Myös muita arvometalleja – hopeaa, platinaa, palladiumia – saa harkkoina, mutta niistä täytyy maksaa arvonlisävero. Sijoituskullalta se poistettiin kaikissa EU-maissa vuonna 2000. Siihen saakka kullan alv vaihteli maittain, mikä mahdollisti verokikkailun.
”Kullan veroetu vähentää muiden jalometallien kauppaa merkittävästi”, Sundman toteaa.
Kullan hinnan voimakkaat vaihtelut näkyvät Rasmussenilla heti. Lähtipä käyrä ylös tai alas, kauppa kiihtyy.
”Ne, jotka haluavat realisoida, toimivat ennen kuin hinta laskee liian alas. Ostohaluiset tulevat ennen kuin se nousee kovin ylös”, Sundman kertoo.
Finanssikriisin aikana yritys myi harkkoja kymmenen kertaa enemmän kuin nyt. Etenkin syksy 2011 oli vilkas: päivässä tehtiin jopa 65 kauppaa, joista suurin osa oli romukullan ostoa, mutta viidennes sijoituskullan myyntiä.
Minkälaiset ihmiset harkkoja ostavat? Sundmanin mukaan asiakaskunta vaihtelee todella varakkaista tavallisiin palkansaajiin.
”Tyypillinen ostaja pystyy laittamaan vähän rahaa syrjää ja haluaa sitoa sen konkreettiseen kohteeseen.”
Vähintään kilon painoiselle harkolle Rasmussen välittää myös säilytyspalvelua vakuutuksineen. Sopimus tehdään asiakkaan ja säilyttävän yrityksen välillä.
Hanna Lehto-Isokoski