Maakuntavero on mielenkiintoisten paradoksien hanke.
Ennen vaaleja sitä ei kukaan esittänyt, mutta kuitenkin siitä jatkuvasti puhuttiin.
Vaalien jälkeen hallitus päätti rahoittaa sote-palvelut ensisijaisesti valtion toimesta, mutta rinnalla päätettiin selvitellä myös toissijaista mahdollisuutta perustaa rahoitus ”joltakin osin” maakuntaveroon.
Toisaalta hallituksen sote-linjauksen mukaan kokonaisveroaste ei saa nousta ja työn verotus ei saa kiristyä millään tulotasolla. Tämä kannatettava periaate olisi vain pystyttävä toteuttamaan myös käytännössä.
Maakuntaveron käyttöönotto eli uuden itsenäisen maakuntatason verottajan lisääminen kaikkien nykyisten verottajien rinnalle tuskin helpottaisi tavoitteen saavuttamista.
Kaksi kun verottaisi kaikella todennäköisyydellä raskaammin kuin yksi, jos nykyisten kunnanvaltuustojen itsenäisesti päättämien kunnallisverojen päälle tulisivat vielä uusien maakuntavaltuustojen itsenäisesti päättämät maakuntaverot.
* * *
Maakuntaveroa perustellaan usein fiskaalisella federalismilla. Itsenäisesti toimivat maakunnat tarvitsevat tämän näkemyksen mukaan myös itsenäisesti päätetyt verot.
Mutta kuinka itsenäisiä uusista maakunnista on tosiasiassa tulossa? Ja kuinka itsenäisiä niiden halutaan olevan? Onko Suomesta tulossa sote-uudistuksen myötä liittotasavalta, jonka osavaltioita maakunnat ovat?
Tähänastisen valmistelun perusteella näyttää vahvasti siltä, että sekä tehtävien, että rahoituksen osalta maakuntien itsenäisyys on tulossa varsin rajalliseksi.
En ole havainnut kenenkään esittävän, että maakunnat saisivat aivan itsenäisesti päättää asukkaille tarjottavista terveydenhuollon palveluista. Siis mitä palveluja ja kenelle tarjotaan, kuinka laadukkaasti ja nopeasti, ja niin edelleen.
Pikemminkin on korostettu, että kaikkialla Suomessa on saatava hoitoa mahdollisimman yhtäläisesti asuinpaikasta riippumatta.
* * *
Entä sitten rahoitus? Toimisivatko maakunnat rahoituksen osalta erityisen omavaraisesti, jos niille annettaisiin itsenäinen verotusoikeus?
Tältäkin osin vaikuttaa siltä, että edes maakuntaveron käyttöönottoa innokkaimmin peräänkuuluttavat eivät ole ajamassa maakunnille tällaista aitoa rahoituksellista riippumattomuutta. Koko toiminnan taloudelliseksi perustaksi halutaan mittavaa valtion rahoitusta, ja lisäksi erilaisia tasausmekanismeja maakuntien välille.
Maakuntaverosta voisi tällöin tulla eräänlainen leikkivero, jota korottamalla uudet maakuntavaltuustot ovat rahoittavinaan palveluita, vaikka tosiasiallinen rahoitus tulisi valtiolta ja muista maakunnista. Verotuksen yleinen kiristyminen olisi kuitenkin todellista.
Verotuksen tasosta ja rakenteesta on voitava päättää valtakunnallisesti, jotta veropolitiikkaa on mahdollista tehokkaasti harjoittaa. Tätä finanssipolitiikan yleistä perustaa ei pidä kevytmielisesti vaarantaa jakamalla hatarin perustein uusia verotusoikeuksia.
Teemu Lehtinen on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 24.2.2016
