Kilpailukykysopimus elää sittenkin, kun PAM päätti lopulta liittyä neuvottelupöytään.
Kaikille on varmasti kirkastunut, että sopuisa eteneminen on nyt itsessään tärkeää siinä missä sopimuksen varsinainen sisältökin – sopimuksen lukuisia yksityiskohtia yhtään vähättelemättä.
Suomi tarvitsee nyt ennen kaikkea turvallisen ja luottamusta herättävän näkymän lähivuosille. Siihen sisältyvät muun muassa odotukset maltillisen palkkalinjan jatkumisesta sekä laajasta työmarkkinarauhasta.
Suomen taloutta ulkopuolelta tarkkailevat tahot potentiaalisista investoijista luottoluokittajiin asti kaipaavat meiltä kaiken perustaksi vakaita ja turvallisia oloja sekä ennustettavuutta.
Niistähän Suomi on perinteisesti tunnettu ja niistä meitä myös arvostetaan, eikä tätä arvostusta ole varaa hukata.
Kilpailukykysopimukseen sisältyy myös ongelmia ja riskejä.
Yksi ilmeinen riski liittyy palkansaajien nettoansioiden ostovoiman hiipumiseen lähellä nollaa liikkuvien palkankorotusten ja sopimuksen myötä kiristyvien verojen yhteisvaikutuksena.
Hauraasta kotimaisesta kysynnästä on nyt kannettava erityistä huolta, ja tässä myös hallitus voi lähivuosien veroratkaisuista päättäessään tehdä oman merkittävän osansa.
Hallitusohjelman mukaanhan kenenkään palkkaverotus ei tällä vaalikaudella kiristy. Tästä linjauksesta on hyvä pitää kiinni myös kilpailukykysopimuksen toteutuessa.
Hallituksen sopimuksen tueksi alustavasti väläyttämälle veroporkkanalle on siis tiedossa lähivuosina käyttöä.
Työmarkkinajärjestöjen sopima palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun ja työeläkemaksun korotus uhkaa kiristää palkansaajien verotusta noin prosenttiyksiköllä tällä vaalikaudella eli vuoteen 2019 mennessä.
Näiden kiristysten purkaminen edellyttäisi vastapainokseen hallitukselta lähes miljardin euron kevennyksiä.
Kaikkea ei tarvitse tehdä kuitenkaan heti. Vuonna 2017 uhkaavien kiristysten purkamiseen riittäisi, kun veroja kevennettäisiin 300-400 miljoonaa euroa.
Riittääkö kevennyksiin rahaa?
Raamit ovat ahtaat, joten liikkumavara on luonnollisesti rajallinen. Euroopan unionikin huohottaa niskaan ukaasikirjeillä, ja liiallisen alijäämän menettely pitäisi välttää.
Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että onnistuessaan kilpailukykysopimus myös tuo hallitukselle hieman lisää liikkumavaraa finanssipolitiikkaan myönteisen talouskäänteen varmistamiseksi.
Velkakestävyyttämme arvioitaessa maksukykymme kohentaminen on tärkeää siinä missä julkisen talouden alijäämien pienentäminenkin. Pelkät leikkaukset eivät riitä, myös kasvua olisi saatava aikaan.
Luottoluokitusyhtiö Fitch Ratings alensi maaliskuun alussa Suomen valtiolainojen luokituksen tasolle AA+, vakain näkymin.
Mutta kannattaa huomata, että päätöstä julkistettaessa yhdeksi keskeiseksi asiaksi harkittaessa luokituksen mahdollista korottamista tulevaisuudessa listattiin nimenomaan näyttö keskipitkän aikavälin kasvunäkymien paranemisesta sekä koheneva kilpailukyky.
Eli juuri ne asiat, joita kilpailukykysopimuksella haetaan ja joiden toteutumista hallituksen on hyvä omilla veroratkaisuillaan edistää.
Teemu Lehtinen on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 23.3.2016
