Suomalaisilla on paljon kokemusta laajan yhteisymmärryksen eli konsensuksen hakemisesta. Ideologisesti hajanaiset koalitiohallitukset ovat saaneet kerta toisensa jälkeen käyttövoimansa korostuneesta yhteistyöhakuisuudesta, joka vaikuttaa syvällä suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa.
Välttämättömyydestä on tullut hyve. Myös kansalaiset odottavat poliitikoilta vaalien jälkeen pragmaattista otetta ja kykyä tarvittaviin kompromisseihin kulloistenkin kumppaniensa kanssa. Poliittiset raja-aidat on tehty ylitettäviksi niin kunnanvaltuustoissa kuin eduskunnassakin.
Konsensuskulttuuriin liittyy yhtenä olennaisena osana ideologisten särmien hioutuminen jo vaalikamppailun aikana. Vaalien lähestyessä puolueiden linjat yhdensuuntaistuvat monissa asiakysymyksissä – näin usein myös verotuksessa.
Miltä tällä kertaa näyttää häämöttävä verokonsensus? Mistä asioista ollaan laajasti suunnilleen samaa mieltä?
Kokonaisveroasteelle on tulossa katto vastaan.
Keskustan Juha Sipilä avasi tältä osin pelin jo viime maaliskuussa, kun hän linjasi, ettei kokonaisveroasteen nostaminen ole enää järkevää eikä realistista.
Kokoomuksen Jan Vapaavuori ehdotti puolestaan marraskuussa suurten puolueiden sopimusta siitä, ettei kokonaisveroaste kolmen seuraavan vaalikauden aikana nouse. Juha Sipilä ilmoitti saman tien kannattavansa myös tätä ajatusta.
SDP:n Antti Rinne sanoi nyt tammikuussa, että ”kokonaisveroastetta ei ole mahdollista alentaa kovin äkkiä”. Huomionarvoista tässä on kaavaillun muutoksen etumerkki. Aikataulu voi olla avoinna, mutta jatkossa kokonaisveroastetta pyritään alentamaan, ei nostamaan.
Nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä lukuisista kommenteista ja kannanotoista, joista voi lukea kehkeytymässä olevan veropoliittisen konsensuksen: mittavien veronkiristysten kausi on päättymässä.
Jatkossa tarvittava julkisen talouden lisäsopeutus toteutetaan rakenneuudistuksilla ja menosäästöillä. Verotuksessa korjaillaan rakenteita, mutta ei enää kiristetä kokonaistasoa.
Veropoliittinen suunnanmuutos on huomattava.
Kuluvalla vaalikaudellahan julkista taloutta on yritetty sopeuttaa nimenomaan massiivisilla veronkiristyksillä. Valtion ja kuntien veroja sekä sosiaalivakuutusmaksuja on kiristetty yhteensä lähes viisi miljardia euroa. Vuonna 2011 kokonaisveroaste oli 42,1 prosenttia. Vuonna 2015 sen ennustetaan nousevan jo 44,7 prosenttiin.
Jatkossa kokonaisveroasteen nousu siis taittuu ja kääntyy ennemmin tai myöhemmin laskuun, mikäli nyt häämättävä verokonsensus toteutuu myös käytännössä vaalien jälkeen.
Vaikka verotuksen kokonaistasosta löytyisikin kohtalaisen pitkälle menevä konsensus, niin verorakenteesta sitä on turha odottaa. Jokaisella puolueella on omat näkemyksensä siitä, mitä veroja kevennetään ja mitä kiristetään jatkossa.
Siitä tosin kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä, että ansiotulojen verotus on ensisijainen kevennyskohde, jos ja kun jotain veroa on mahdollisuus jatkossa keventää.
Teemu Lehtinen on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 28.1.2015.
