Aina kannattaa miettiä hetki tai kaksi, kun alkaa ideoida aivan uusia veroja ja verottajia.
Tämä palasi mieleeni, kun puheenjohtaja, pääministeri Alexander Stubb muisteli Vero2015-tapahtuman puheenjohtajapaneelissa meidän yli kymmenen vuotta sitten televisiossa käymäämme keskustelua tuolloin tapetilla olleista uusista suoraan EU:lle tilitettävistä veroista.
Ajattelin silloin ja ajattelen edelleen niin, että pitää olla erityisen varovainen lisättäessä uusia verottavia tahoja nykyisten rinnalle.
EU-verojen tapauksessa voi esimerkiksi hyvällä syyllä kysyä, mikä nykyisin perittävä kansallinen vero poistuisi tai edes kevenisi samalla, jos EU:lle annettaisiin uusi verotusoikeus.
Jos ja kun mitään kansallisesti perittävää veroa ei samalla kevennettäisi, olisivat uudet EU-verot lähtökohtaisesti merkinneet verotuksen kokonaistason kiristymistä koko unionin alueella. Ja jos tätä ei pidä toivottavana, kannattaa suhtautua varauksella koko ajatukseen uusista verottajista.
Viime aikoina kukaan ei ole ollut enää vakavasti esittämässä EU:lle uusia verotusoikeuksia, eli asia ei ole juuri nyt ajankohtainen.
Miten tämä teema mahdollisista uusista verottajista sitten tuli esiin juuri nyt Vero2015-tapahtuman puheenjohtajapaneelissa?
Tällä kertaa puhe oli mahdollisesta uudesta maakuntaverosta, jollainen sisältyy toiseen jäljellejääneistä sote-malleista.*
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus (sote) siirtyi ensi vaalikaudelle, kun viimeisin viritelmä kaatui aivan vaalikauden loppumetreillä eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.
Jäljelle jääneet mahdolliset sote-mallit ovat yksitasoinen kuntayhtymämalli ja kotikunta-maakuntamalli.
Yksitasoisessa kuntayhtymämallissa kunnat jatkaisivat nykyiseen tapaan ainoina paikallistason verottajina.
Kotikunta-maakuntamallissa kunnallisverojen rinnalle tulisivat uusien maakuntavaltuustojen itsenäisesti päättämät uudet maakuntaverot.
Molempien perusmallien rahoitusratkaisuun liittyy suuria kysymyksiä. Mallista riippumatta tärkeä tavoite pitäisi olla kustannuspaineiden purkaminen toimintaa tehostamalla ja järkeistämällä, ei verotusta kiristämällä.
Kotikunta-maakuntamallissa erityinen lisähaaste verotuksen kokonaistason kurissapitämisen kannalta on juuri edellä mainittu uuden itsenäisen maakuntatason verottajan lisääminen nykyisten rinnalle.
Peruskysymys on, miten tässä mallissa varmistetaan, että kunnanvaltuustojen päättämien kunnallisverojen ja maakuntavaltuustojen päättämien maakuntaverojen yhteismäärä ei nousisi ajan myötä kohtuuttomasti nykyisiä kunnallisveroja korkeammaksi.
Yksikään neljästä puheenjohtajasta ei puhunut paneelissamme kokonaisveroasteen korottamisen puolesta. Pikemminkin kokonaisveroasteelle halutaan jatkossa asettaa katto.
Silloin ei voida myöskään mitenkään kiertää sote-uudistuksen veropoliittista puolta, sillä kokonaisveroasteen rajoittaminen ei onnistu ilman paikallisverojen kurissapitämistä. Soten rahoitusratkaisusta on löydyttävä tähän tehokkaat keinot.
* Neljän suurimman puoleen puheenjohtajien Antti Rinteen (sd.), Juha Sipilän (kesk.), Timo Soinin (ps.), ja Alexander Stubbin (kok.), keskustelu Vero2015-tapahtumassa 11.3.2015 löytyy verotapahtuman kanavalta. Sote-uudistusta ja mahdollisia maakuntaveroja koskeva osuus on tallenteessa kohdassa 51-60 min.
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 18.3.2015.
