Pääministeri Alexander Stubbin hallituksen juhannuksen alla julkaistuun ohjelmaan sisältyy merkittävä uusi vero- ja perhepoliittinen avaus, kun lapsilisäleikkauksen vastapainoksi päätettiin keventää lapsiperheiden verotusta uudella verovähennyksellä.
Vuoteen 1993 asti kunnallisverotuksessa myönnettiin lapsivähennys jokaisesta lapsesta sekä yksinhuoltajavähennys. Valtionverotuksessa myönnettiin lapsenhoitovähennys, mikäli huollettavana oli ainakin yksi 3–7 -vuotias lapsi. Vuonna 1994 nämä vähennykset poistettiin perhetukiuudistuksessa. Vastikkeeksi korotettiin verovapaita lapsilisiä.
Nyt siis palataan sekamallin, jossa lapsilisien rinnalle on tulossa uusi lapsiperheille suunnattava verovähennys.
Valtiovarainministeri Antti Rinteen budjettiehdotuksessa todetaan, että ”verotuksen lapsivähennys pieni- ja keskituloisille otetaan käyttöön 2015”. Muun muassa keskituloisuuden yläraja on tässä jätetty avoimeksi. Vähennyksen yksityiskohtia valmistellaan budjettiriiheen mennessä.
Uuden lapsivähennyksen sisältö ratkaistaankin vasta koko hallituksen budjettiriihessä elokuun lopulla.
* * *
Millainen uusi lapsivähennys sitten voisi olla?
Vähennys olisi varmaankin hyvä tehdä maksetusta verosta, ei tulosta. Silloin sen saisivat tasapuolisesti kaikki vanhemmat, jotka ylipäätään maksavat tuloveroja.
Vähennys voisi olla lapsikohtainen, esimerkiksi tasasumma kustakin lapsesta.
Jos ja kun vähennyksestä halutaan myös perhekohtainen, se voitaisiin esimerkiksi yksinkertaisesti jakaa tasan vanhempien kesken. Yksinhuoltaja saisi koko vähennyksen, kaksi huoltajaa puolet kumpikin. Toinen vaihtoehto on hyödyntää vähennyksen myöntämisessä lapsilisän maksatustietoja.
Tärkeää on tehdä vähennyksestä selkeä ja yksinkertainen. Mitään verovelvollisen anomuksia tai ilmoituksia ei tämän vähennyksen myöntämiseen tarvita. Vähennys pitää myöntää automaattisesti viranomaisten rekistereistä valmiiksi löytyvien perhetietojen perusteella. Silloin siitä tulee myös hallinnollisesti tehokas.
* * *
Mikäli vähennys halutaan rajata pois suurituloisilta vanhemmilta, tulisi mahdollisessa tuloleikkurissa huomioida sekä ansiotulot että pääomatulot. Pohjana voisi käyttää esimerkiksi puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärää, jota jo nyt sovelletaan Yle-verossa.
Uudesta lapsivähennyksestä ei kylläkään kannattaisi tehdä jälleen uutta lisäpalasta moninkertaiseen päällekkäiseen tulontasaukseen, joka jo nyt nakertaa lapsiperheissä vanhempien työnteon kannattavuutta.
Tuloverojen yleinen ankara progressiivisuus sekä tulo- ja tarveharkintaiset tulonsiirrot, kuten asumistuki ja toimeentulotuki, huolehtivat varsin tehokkaasti lapsiperheiden keskinäisestä tuloerojen tasauksesta. Näiden päälle tulevat usein vielä tulosidonnaiset päivähoitomaksutkin.
Verotuksen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta lapsivähennyksen asiallinen peruste on lapsen huoltaminen, mistä aiheutuvat kustannukset alentavat vanhempien veronmaksukykyä samantuloisiin lapsettomiin verrattuna. Millä tulotasolla lapsen elättämisestä ei enää aiheudukaan vanhemmille kuluja?
Teemu Lehtinen on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja
