Perhekustannusten tasauksen asiallinen peruste on lapsen huoltaminen, mistä aiheutuvat kustannukset alentavat myös vanhempien veronmaksukykyä samantuloisiin lapsettomiin verrattuna.
Lapsilisää on maksettu tämän mukaisesti lapsikohtaisena tasapuolisena perhetukena vuodesta 1947 alkaen.
Vuoden 1994 perhetukiuudistuksessa luovuttiin silloisista verotuksen lapsivähennyksistä. Viimeiset kaksikymmentä vuotta koko perhekustannusten tasaus on siis toteutettu tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti lapsilisillä.
Nyt hallitus kuitenkin päätti budjettiriihessä aivan uudesta linjasta.
Hallituksen kaavailemaa uutta verotuksen lapsivähennystä ei – lapsilisästä poiketen – aiota enää myöntää tasapuolisesti kaikille vanhemmille.
Ja tästä päästään hallituksen nyt päättämään suurituloisuuden rajaan eli 2 900 euroon kuukaudessa. Tulojen mennessä tuon rajan yli lapsivähennystä aiotaan tulojen suuruuden perusteella leikata.
Puolet kokoaikaisista palkansaajista ansaitsee yli 2 900 euroa. Palkansaajien joukko jaettiin siis tällä päätöksellä keskeltä kahtia. Tosiasiassa 2 900 euroa paljastuukin siten puhtaasti poliittiseksi rajaksi, jolla ei ole suurituloisuuden kanssa mitään tekemistä.
Valtaosa tämän uuden tuloleikkurin kohteista on keskituloisia suomalaisia, joille hallituksen nimitys suurituloisten joukkoon tulee varmasti yllätyksenä.
Perusteeton tuloraja ei ole ainoa mielivaltainen asia uudessa lapsivähennyksessä.
Lapsivähennys on henkilökohtainen, joten perheen saama hyöty riippuu ratkaisevasti siitä, miten tulot jakautuvat vanhempien kesken. Eriarvoisuudesta on lapsivähennyksessä etua.
Esimerkiksi jos molempien vanhempien tulot ovat 3 400 euroa kuukaudessa, yhdestä lapsesta ei myönnetä vähennystä kummallekaan. Jos sen sijaan toisen vanhemman palkka on 3 900 euroa ja toisen 2 900 euroa, saa pienempituloinen 50 euron vähennyksen maksettuihin veroihin.
Tässä hallituksen malli palkitsee perheen sisäistä erituloisuutta: jos vanhempien palkat ovat yhteensä 6 800 euroa, vähennyksen saa vain siinä tapauksessa, että toisella vanhemmista on suurempi palkka kuin toisella.
Eriarvoisuus menee luonnollisesti myös pitemmälle. Jos puolisoista toinen saa esimerkiksi huippukorkeaa 20 000 euron kuukausipalkkaa ja toinen hoitaa kotihoidon tuella lasta kotona, perhe saisi kevennyksen. Sen sijaan kahdelta keskitasoista 3 400 euron kuukausipalkkaa saavalta vähennys evättäisiin kokonaan.
Mistä lähtien 20 000 euroa kuukaudessa tekee perheestä keskituloisen ja 6 800 euroa kuukaudessa suurituloisen? Hallituksen lapsivähennysmalli ei yksinkertaisesti kestä päivänvaloa.
Hallituksen linjaama lapsivähennys olisi toteutuessaan malliesimerkki kelvottomasta verolainsäädännöstä.
Vähennyksen pieni mittaluokka vain korostaa tätä.
Verottajan olisi jatkossa selvitettävä kaikkien suomalaisten perhesuhteet vain sitä varten, että 70 miljoonaa euroa voidaan ripotella epäoikeudenmukaisesti ja usein mielivaltaisella tavalla osalle vanhempia.
Mitä hallitus sitten voisi asialle tehdä?
Minun laskujeni mukaan jokainen hallituspuolue on jossain vaiheessa ilmaissut, että lapsilisäleikkauksen lieventäminen olisi paras vaihtoehto, jos se vain suinkin olisi valtiontalouden kannalta mahdollista.
Yksinkertainen ratkaisu on luopua uudesta onnettomasta lapsivähennyksestä kokonaan ja toteuttaa 70 miljoonan euron kompensaatio suoraan lapsilisien leikkausta pienentämällä.
Kestämättömän huono veropäätös korvautuisi perhepoliittisesti linjakkaalla ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella vastaantulolla lapsilisissä, eikä lisää velkaa tarvitsisi ottaa lainkaan.
Teemu Lehtinen on Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja
