Mini Countrymanin uusin malli on kasvanut 20,2 senttiä edeltäjää pidemmäksi. Muutenkin malliston isoin Mini on yhä kauempana alkuperäisen Minin luonteisesta, mikroautomaisesti ohjautuvasta pienestä koirankopista.
- Mini Countryman Plussat
- Mini Countryman Miinukset
- Mini Countryman Tekniikkaa
- Mini Countryman Verrokit
- Mini Countryman Hinta
Kun koeajoauton lisävarusteet nostavat automaattivaihteisen Mini Countryman Cooper S ALL4:n hinnan 42 800 euron jo sinänsä kalliista perustasosta lähes 66 000 euroon, onko Mini enää hintansa väärti?
Koeajon aikana uuden Countrymanin ulkoasu herätti myönteistä huomiota ja tuntui vetoavan erityisesti naisiin. Varsinkin koeajoauto, sinivalkoinen Mini olisi tyylikäs rahakkaan hipsterin auto tai kartanonrouvan pikku lemmikki.
Kartanon mailla täytyy kuitenkin muistaa, että ALL4 Countrymanin nelivetoa ei voi kytkeä pysyvästi päälle. Kun Countrymanin maavara on kasvanut vain 16,5 senttiin aiemman 15 sentin sijaan, sillä ei juurikaan kannata poiketa tien ulkopuolelle.
Edeltävän mallin suosion perusteella uutukaisella on kyllä hyvät lähtökohdat. Minin kompakti katumaasturi Countryman tuli ensi kertaa markkinoille vuonna 2010, jolloin se oli ensimmäinen yli neljä metriä pitkä Mini. Kuluneina vuosina edellistä Countryman-Miniä on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta
Avara matkustamo
Uusi Countryman on lähes 4,3 metriä pitkä ja akselivälikin on kasvanut 7,5 senttiä 2,67 metriin, millä on saatu lisää jalkatilaa takana istuville. Leveyttä on tullut edeltävästä mallista 3,3 senttiä ja korkeutta 1,1 senttiä lisää.
Countrymanin kori on käytännöllisen muotoinen. Katumaastureiden tapaan se on riittävän korkea ja oviaukot ovat sen verran reiluja, että autoon sisään meneminen ja sieltä nouseminen on kohtalaisen helppoa, kunhan etuistuimet on säädetty riittävän korkealle.
Etuistuimet ovat laadukkaan tuntuiset ja tiukasti topatut, mutta selkänojan alaosa tuntuu turhankin kovalta ja istuinosan voimakkaat sivuttaistuet painavat tukevan ihmisen reisiä. Pitkillä ajomatkoilla istuimet eivät tunnu kovinkaan mukavilta.
Countrymanin matkustamossa on reilusti tilaa myös takapenkillä. Tilajakoa takapenkkiläisten ja matkatavaroiden välillä voi säätää, jos autossa on 320 euroa plus vero-osuuden maksavat säädettävät takaistuimet, jotka liikkuvat 13 senttiä pituussuunnassa.
Tavaratila on kasvanut sadalla litralla, sitä on nyt perusasennossa 450 litraa ja takaistuinten 40/20/40-suhteessa taittuvat selkänojat kaadettuna 1390 litraa.
Sekava mittaristo
Uuden Countrymanin ohjaamossa on edeltäjänsä tapaan retromainen ilme, joka ei tuo mieleen niinkään perinteistä Miniä kuin 1950-60-luvun vaihteen ylimuotoillut jenkkiautot. Niin yltiöpäisen näköinen keskellä kojetaulua oleva pyöreä monitoiminäyttö on. Uudessa mallissa se toimii ensi kertaa kosketusnäyttönä.
Monitoiminäytön alapuolella on kaksi riviä katkaisimia, joista ylemmät ovat moderneja painikkeita ja alemmat retronapsukoita. Käynnistin on punaisella merkittynä alemman rivin keskellä.
Kojelauta on kokonaisuutena sekava ja ajajan edessä olevan mittariston luettavuus on kehno. Keskellä oleva nopeusmittari vielä menettelee, mutta sen vasemmalle puolelle sijoitettua pystyä kierroslukumittaria ei tahdo ehtiä hahmottamaan nopeissa vaihdoissa ja oikealla puolella kummitteleva valoviivoilla toteutettu polttoainemittari on epäselvyydessään varsinainen muotoilun kukkanen. Nopeusmittarin alaosaan sijoitettu vedenlämpömittari on kuin lastenkamarista.
Minikin on nyt entistä verkottuneempi: verottomana 1 920 euroa maksavassa Wired-paketissa Countrymaniin saa uuden sukupolven Mini Connected infotainment –järjestelmän, joka on yhteensopiva Apple CarPlay ja Apple Watchin kanssa ja toimii henkilökohtaisena mobiiliassistenttina.
Kaukana koirankopista
Ajossa Countryman ei tunnu perinteiseltä Miniltä. Alkuperäisen koirankoppi-Minin ketteryys ja legendaarinen ohjaustuntuma ovat enää vain muisto, jolla ei ole mitään tekemistä nykytodellisuuden kanssa.
Koeajoautossa olleista todella matalaprofiilisista 225/45 R 19 -renkaista huolimatta Countrymanin ohjaus ei ole tarkka. Ohjauksessa on keskialueella outoa väljyyttä eikä tunto ainakaan Hakkapeliitta R2 -kitkarenkailla ole muutenkaan paras mahdollinen. Enemmän käännettäessä Countrymanin ohjaus tuntuu jähmeältä, kuten tuntuu koko katumaasturi-Mini muutenkin.
Ohjaus paranee kun vauhti kasvaa. Moottoritievauhdissa Countryman on jopa erittäin vakaa ajettava ja varsin hyvin ohjautuva auto. Alustakaan ei tunnu enää kovalta vaan toimii täsmällisesti. Tosin kovassa sivutuulessa vakaus moottoritievauhdissa heikkenee merkittävästi, mitä huonosti keskittävä ohjaus vielä korostaa.
Countrymanin kuljettajalla on valittavana kolme ajotilaa. Vaihdekepin juuressa olevaa pyöreää kehystä liikuttamalla normaalista Mid-tilasta voi siirtyä joko Sport- tai Green-moodiin.
Maantieajossa huomaa, kuinka ohjaus muuttuu ajotilan mukaan: Green-asennossa ohjauksesta katoaa terävyys kokonaan, siitä tulee keskialueella velton tuntuinen ja rattia enemmän käännettäessä jähmeä. Sport-asennossa ohjaus jäykistyy kauttaaltaan raskaaksi.
Etäinen tuntuma
Minin alusta on kova, mikä tuntuu tärinänä epätasaisella asfalttipinnalla. Erityisesti Sport-moodilla Mini tärisyttää herkästi moottoritieajossa.
Mutkaisella kantatiellä Countrymanin alusta toimii hyvin, mutta kun ohjauksesta puuttuu tarkkuutta ja luontevuutta, Mini ei tarjoa mitään erityistä ajonautintoa. Tuntuma tiehen on etäinen.
Green-ajotilassa alusta päästää nopeassa kaarreajossa korin liikkumaan sivuttaissuunnassa eikä auto istu tiessä niin tanakasti kuin Miniltä odottaisi.
ALL4-versiokin on lähtökohtaisesti etuvetoinen, mutta neliveto pystyy tarvittaessa jakamaan tehoa etu- ja taka-akselien välillä. Voima menee jopa kokonaisuudessaan vain toisen akselin pyörille.
Sulavaa vaihtamista
Cooper S -version ahdetussa bensiinikäyttöisessä moottorissa on tehoa 192 hevosvoimaa. Moottorista lähtee muhkea murina, mutta kevyellä kaasujalalla Countryman liikkuu raskassoutuisesti – kuin polkisi isoa jenkkiautoa liikkeelle.
Tuntuu kuin Mini olisi haluton kunnon riuhtaisuun, vaikka kysymys on ainakin teoriassa malliston terävimmän pään autosta. Osittain tunne johtuu kahdeksanvaihteisesta automaattivaihteistosta, joka vaihtaa nopeasti mahdollisimman isolle vaihteelle ja pitää yllä lötköä tunnetta. Vasta kun kaasupoljinta polkaisee oikein raskaalla jalalla, Mini virkistyy.
Sport-asennossa automaattivaihteisto pitää moottorin kierroksia kolmisensataa kierrosta korkeammalla, mikä parantaa Countrymanin reagointia. Silloinkin automaatti vaihtaa niin kärkkäästi isommalle, että Cooper S ei pysy hyökkäysvalmiina, vaan se pitää aina polkea kickdownilla vauhtiin.
Minin kahdeksanvaihteinen automaattilaatikko toimii sinänsä hienosti. Se vaihtaa niin huomaamattoman sulavasti, että vaihteen vaihtumisen pikemmin vaistoaa kuin tuntee.
Tunnetasolla Countryman ei anna vastinetta legendaariselle Cooper S –mallinimikkeelle, vaikka katumaasturi-Mini pystyykin kiihtymään 7,2 sekunnissa nollasta sataan.
Vastinetta rahalle: Mini Countryman –malliston hinnat lähtevät 32 265 eurosta, mikä on yli 4 500 euroa enemmän kuin Audi Q2:n lähtöhinta, vaikka Audikaan ei ole halpa auto. Vaikka Q2 on melkein yksitoista senttiä lyhyempi auto, se on mielenkiintoinen vertailukohde Mini Countrymanille: molempien mallisto on laaja samoin kuin hintaskaala. Audi Q2 on monella tavalla tarkasteltuna parempi auto kuin Countryman, mutta tylsältähän Audi näyttää katumaasturi-Minin rinnalla. Countrymaniin pätee sama toteamus kuin Audi Q2:een: samalla rahalla saa isompiakin katumaastureita.
PLUSSAT
+ Hauska ulkonäkö
+ Hyvät tilat etuistuimilla
+ Sulavatoiminen automaatti
MIINUKSET
- Epätarkka ohjaus
- Kovat istuimet
- Jäykkä manuaalitoiminta