10 vinkkiä eläköityvälle - näin valitset auton

Eläkeläisen järkipäätös vai mahdollisuus nauttia siitä, mistä pitää – kaksi vaihtoehtoa auton hankinnan perustaksi, kun työura päättyy. 

10 vinkkiä eläköityvän autoratkaisuun

1. Mieti, tarvitsetko eläkkeellä omaa autoa vai kannattaako auto tarpeen tullen vuokrata.
2. Jos liisaat itsellesi auton ja annat vanhan autosi käsirahaksi, muista, että kauden päätyttyä sinulla ei ole enää käsiraha-autoa uudelle kaudelle.
3. Tarkista liisatessa jäännösarvoon liittyvät ehdot huolellisesti.
4. Jos sinulla on eläkkeelle lähtiessäsi mahdollisuus ostaa työsuhdeautosi, jonka tiedät olevan hyvässä kunnossa, se on parempi vaihtoehto kuin ostaa auto, jonka historiaa et tunne.
5. Jos eläkkeellä ollessa ajokilometrit jäävät vähäisiksi, vähän käytetty uudehko auto voi olla korostetun edullinen vaihtoehto uudelle autolle. Auton historia kannattaa kuitenkin selvittää huolellisesti.
6. Varsinkin runsaan varustelun voi käytetyssä autossa tai mallin elinkaaren loppupuolella olevassa uudessa autossa saada edullisesti.
7. Muista, että eläkkeelle siirryttäessä tulot yleensä pienenevät. Huomioi se autoilun kustannuksia arvioidessasi.
8. Työsuhdeautosta oman auton käyttöön siirryttäessä kustannukset helposti yllättävät eläkeläisen: pääomakustannusten ohella on muistettava ainakin polttoaine-, huolto-, korjaus-, ajoneuvovero- ja vakuutuskustannukset.
9. Budjetointia helpottaa, jos ostat auton niin, että kuukausierät sisältävät ylläpidon polttoainetta lukuun ottamatta. Vaihtoehtoisesti budjetointia voi helpottaa ylläpitosopimuksella, jonka edullisuus kannattaa kuitenkin arvioida tapauskohtaisesti.
10.  Jos talous antaa myöten, autounelman toteuttamisella voi piristää eläkepäiviä.

Tällainen on hyvä senioriauto

• Istuimissa on ryhdikäs istuma-asento, joka ei väsytä pitkälläkään matkalla. Varsinkaan kuljettajan istuin ei saa liian takakeno, koska se vaikeuttaa autosta nousemista.
• Riittävä istumakorkeus on tärkeä asia, samoin se, että korkeutta voi säätää.
• Oviaukkojen pitää olla tarpeeksi suuret etenkin korkeussuunnassa, jotta autoon on jouheva mennä sisään ja tulla ulos.
• Sivuikkunan yläpuolella on hyvä olla myös kuljettajan puolella kahva, joka helpottaa autoon istumista ja sieltä poistumista.
• Tavaratilan on oltava riittävän suuri ja käytännöllisen muotoinen, jotta sinne mahtuu tarvittaessa esimerkiksi rollaattori. On myös tärkeää, että tavaratila on helposti kuormattava: nostokorkeus on matala eikä kynnys ole liian syvä.
• Ohjaamon toimintojen pitää olla selkeitä – mielellään perinteisiä painikkeita ja säätimiä sekavien valikoiden sijaan.
• Auton tulee käyttäytyä yllätyksettömästi – turvalaitteetkaan eivät saa sotkea ajamista.
• Ajokista pitää olla hyvä näkyvyys ulos, ennen kaikkea tuulilasin reunojen a-pilarit eivät saa olla liian paksuja tai viistoja.
• Automaattivaihteinen auto on huonojalkaiselle oiva vaihtoehto. Automaattivaihteisto vähentää selvästi jalkatyötä taajama-ajossa ja vakionopeussäädin maantieajossa.
• Pieni auto on helpompi pysäköidä ahtaisiin paikkoihin ja sen ympärille jää enemmän tilaa parkkihalleissa ja pysäköintipaikoissa, mikä helpottaa autoon menemistä ja sieltä poistumista.
• Kannattaa valita auto, jonka ratin takana tuntee olonsa kotoisaksi ja jota on luonteva ajaa ilman erityistä jännittämistä. 

Eläköityvän järkipäätös ja unelmat toteen

Lämmöneristevalmistaja Ekovillan markkinointia ja myyntiä pitkään vetänyt Jaakko Koskinen, 66, jäi eläkkeelle vuoden 2013 lopulla. Myyntityössä hän oli ajanut jopa 100 000 kilometriä vuodessa ja 40 työvuoden aikana ajokilometrejä ehti kertyä kolmisen miljoonaa.

Muun muassa Audeilla paljon ajanut Koskinen oli viimeisinä työvuosinaan päätynyt Škoda Superbin ja Ford Mondeon kaltaisiin isoihin henkilöautoihin. Eläkkeelle jäädessään hän kuitenkin totesi, että ei enää tarvitse yhtä isoa autoa kuin aiemmin, ja vaihtoi diesel-Mondeon vähän käytettyyn bensakoneiseen Škoda Octaviaan, joka oli sekä pääoma- että käyttökustannuksiltaan edullinen auto.

”Se oli eläkeläisen järkipäätös: kun auto ei ollut enää työväline, Octavia oli hyvä auto ja riittävänkokoinen”, Koskinen toteaa.

Škoda sai kuitenkin väistyä, kun yhdeksän Mercedes-Benziä vuosien mittaan omistanut tuttava kysyi viime keväänä Koskiselta, onko hänellä koskaan ollut Mersua, ja kieltävän vastauksen kuultuaan sanoi, että nyt tehdään sinusta mersumies.

”Auto-Sunista löytyi kukkarolle sopiva, aivan upean näköinen 180 C. Ajoin Kouvolaan sitä katsomaan ja palasin Mersulla kotiin”, Koskinen kertoo. Mercedes-Benz oli vuoden 2011 mallia, 58 500 kilometriä ajettu ja aivan virheetön auto. Lisävarusteitakin oli pitkä lista. 

Eläkkeellä bensakoneisiin

Työssä ollessaan dieselmoottorisilla autoilla ajanut Jaakko Koskinen osti niin Škoda Octaviansa kuin Mercedes-Benzinsä bensakoneella, jolloin hänen ei tarvitse maksaa dieselautojen vuosittaista käyttövoimaveroa. Vähemmillä ajokilometreillä eri polttoaineiden hintaero ei ole yhtä tärkeä kuin työvuosien kilometreillä.

”Siirryin bensakoneiseen autoon, kun kilometrejä ei enää tule kuin 12 000–15 000 vuodessa. Maantieajossa Mersu vei viimeksi mitatessani vain 6,6 litraa/100 km. Kaupunkiajossa 180 C kuluttaa enemmän kuin Octavia, mutta näillä kilometreillä sillä ei ole paljonkaan merkitystä. Muista kuluista ensimmäinen havainto on, että vakuutusmaksu nousi 200 euroa vuodessa”, Koskinen kommentoi Mercedes-Benzin kustannuksia.

Jaakko Koskisen valinnoissa nousevat esiin kaksi pääasiallista perustetta eläkepäivien auton valinnalle: taloudellinen ja järkiperäinen pienempi auto, kun sitä ei enää tarvita työkäytössä ja kun ansiotaso laskee eläkkeelle siirryttäessä, ja toisaalta eläkepäivien suoma vapaus nauttia elämästä halutussa autossa silloin, kun talous antaa siihen myöten.

Jos eläkkeellä ajaa varsin vähän, kalliimman auton kulutkin ovat pienemmät. Polttoaine- ja huoltokuluja on vähemmän, samoin pääomakuluja, kun autoa ei tarvitse vaihtaa ajokilometrien vuoksi uuteen tai vähemmän käytettyyn muutaman vuoden välein. 

Oma vai vuokrattu auto

Kun ihminen jää eläkkeelle, hänen tulonsa usein pienenevät. Niin saattaa käydä menoillekin, mutta kulut voivat myös kasvaa, kun vapaa-aika lisääntyy. Jos auton käyttötarve muuttuu tai jos käytössä on ollut työsuhdeauto, on ratkaistava, millaisen auton hankkii eläkepäiviksi – tai etsittävä jokin muu vaihtoehto oman auton sijaan.

Jos on työnsä vuoksi ajanut paljon, eläkkeelle jääminen vähentää ajoja ratkaisevasti. Toisaalta kilometrit voivat lisääntyäkin, jos vapaa-ajan asunnolla käydään entistä useammin tai harrasteet kuljettavat ympäri maata tai maailmaa.

Kun työsuhdeauto jää työpaikan pihalle, ensimmäinen kysymys on, tarvitseeko enää omaa autoa. Jos auton tarve on vain ajoittaista, auton vuokraaminen kuukaudeksi tai pariksi voi olla toimiva ratkaisu. Näin alla on aina uudehko auto, jonka vakuutus-, huolto- tai korjauskustannuksia ei tarvitse miettiä eikä talvirenkaiden säilytystä järjestää auton seisomisesta puhumattakaan.

Jos omalle autolle on käytännön tarvetta tai sen omistaminen on henkisesti tärkeää, ettei liikkuminen turhaan vähene, edessä on sopivan auton ja rahoitusratkaisun valinta. Tässä vaiheessa kannattaa laskea, paljonko autoilu saa maksaa kuukaudessa.

Budjetoinnin kannalta helpointa on ostaa uusi auto kuukausittaisilla maksuilla, jotka sisältävät itse auton lisäksi kaikki muut kulut polttoainetta lukuun ottamatta.

Santanderin All in One -palvelu paketoi kaikki tarvittavat palvelut yksittäisiin kuukausieriin. Santanderilla on ollut jopa tarjouksia, joissa parin vuoden bensiinitkin ovat sisältyneet kuukausimaksuun.

Etenkin uusiin autoihin on tarjolla myös huolenpitosopimuksia, jotka helpottavat autoilun kustannusten arvioimista.

Liikenne- ja kaskovakuutusten kustannuksia ei kannata aliarvioida. Eri automerkkien ja -mallien välillä on yllättävänkin suuria eroja, mutta niitä on myös eri vakuutusyhtiöiden maksuissa ja ehdoissa. 

Käytetty voi kannattaa

Jos vuosittaiset kilometrit eläkkeellä jäävät esimerkiksi 10 000:een vuodessa, hyvä käytetty auto voi olla sekä mukava että taloudellisesti toimiva vaihtoehto uudelle autolle. Esimerkiksi 25 000 tai 30 000 eurolla voi löytää 2–3 vuoden ikäisen, 60 000–100 000 kilometriä ajetun laadukkaan vaihtoauton, joka on muutaman vuoden kuluttua edelleen haluttua tavaraa vaihtoautomarkkinoilla.

Jos auton arvo laskee hitaasti, sen voi halutessaan vaihtaa kohtuullisella välirahalla uudempaan muutaman vuoden välein. Vaihtoehtoisesti autolla ajaa todella pitkään. Kummassakin tapauksessa se tulee elinkaarimallilla ajatellen edulliseksi.

Suhteellisen tuoreita vaihtoautoja löytää muun muassa leasing-yhtiöille palautuneesta kalustosta. Muutaman vuoden ikäisille vaihtoautoille voi saada myös hyvät takuuehdot – Koskinenkin sai Auto-Sunista puolen vuoden korjaukset kattavan takuun Mercedes-Benzilleen.

”Auton valinta on tietysti taloudesta kiinni, mutta henkilökohtaisesti voin sanoa, että jos tilillä tapahtuu muutakin kuin lainan lyhennyksiä, eläkkeellä ollessa on viimeinen hetki toteuttaa asioita, joista on unelmoinut. Työuran jälkeen on omaa aikaa nauttia niistä asioista, joista pitää, ja minä tykkään edelleenkin ajamisesta. Ja mitä paremmalla autolla ajaa, sitä paremmalta se tuntuu”, Koskinen toteaa. 

Taloustaidon numeron 9/2013 teemakokonaisuudessa käsiteltiin iäkkään ihmisen auton valintaa. Yli 80-vuotiaan seniorin kanssa tehty koeajokierros toi autoista selvästi esiin ominaisuuksia, jotka helpottavat vanhuksen autoilua tai ovat jopa ratkaisevia sen kannalta. Kannattaa ostaa ajokki, joka säilyy mukavana ikävuosien karttuessa. Voit lukea jutun myös näköislehdestä. Lehteä voivat lukea Veronmaksajain Keskusliiton jäsenet ja Taloustaito-lehden tilaajat. Kirjautumista varten tarvitset Veronmaksajien jäsenpalvelun tunnukset.

Juha Partanen