Suzuki Swift on halvin nelivetoinen

Suzuki Swift on Suomen halvin nelivetoauto. Nyt auto on saanut aivan uuden ilmeen. Uusikin Swft tuntuu kuitenkin edelleen selvästi pikkuautolta toisin kuin osa sen kilpailijoista, joiden ajokäytöksessä on selvästi isomman auton tuntua.

Pikkuautot ovat kehittyneet melkoisesti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ja kehitys jatkuu. Leimallista viime vuosina on ollut kolmisylinteristen turbomoottoreiden yleistyminen pikkuautojen tehokkaina voimalähteinä ja monien aiemmin vain isoissa autoissa nähtyjen varusteiden ilmestyminen varustevalikoimaan.

Täysin uusista pikkuautoista Seat Ibiza ja Kia Rio ovat olleet hiljattain +Auton koeajossa samoin kuin uutta ilmettä saanut Toyota Yaris, joka erottuu joukosta hybridivoimanlähteellään. Kaikki kolme mainittua pikkuautoa olivat toukokuussa Citroën C3:n, Hyundai i20:n ja Suzuki Swiftin kanssa ruotsalaisen Teknikens Värld -lehden vertailutestissä, jonka Swift yllättäen voitti 73 pisteellä sadasta mahdollisesta.

Style-varusteinen Seat Ibiza, jossa ruotsalaistestaajien mielestä oli monia voittajaominaisuuksia, jäi Swftistä vain pisteen ja hävisi kisan Suzukia vaatimattomamman varustelunsa vuoksi. Toyota Yaris Hybrid oli kolmas 69 pisteellä.

Kia sai 68, Hyundai 66 ja Citroën 65 pistettä. Kun ruotsalaislehden vertailuun perehtyi, kävi ilmi että Suzuki Swift osallistui siihen Inclusive-varustepaketilla varustetulla etuvetoisella SHVS-kevythybridiversiolla, jota ei Suomeen tuoda. SHVS poikkeaa meillä myynnissä olevasta nelivetoisesta Dualjet-versiosta monin tavoin ja siksi Teknikens Världin tulokset eivät päde meillä myytäviä malleja vertailtaessa, mutta tulos on silti mielenkiintoinen.

Nelivedosta etua

Siinä missä osa nykyisistä A-segmentin kokoluokan autoista tarjoaa isomman auton ajettavuutta, uusikin Suzuki Swift on perinteinen pikkuauto, jota on vaivatonta pyöritellä kaupunkiajossa. Valtatievauhdissa auto tuntuu vaatimattomalta eikä pysty vastaamaan parhaiden kilpailijoidensa ajo-ominaisuuksien asettamiin haasteisiin.

Kaarreajossa Swift tuntuu vähän keikkuvalta ja se nojaa tavallista voimakkaammin ulkokaarteen puoleiseen takapyörään. Toisaalta alustassa on riittävät joustovarat hyvinkin kuoppaisille teille. Dualjet Swiftin vahvuuksia ovat nimenomaan neliveto ja hyvä etenemiskyky. Riittävän lyhyet etu- ja takaylitykset mahdollistavat liikkumisen aika hankalissakin paikoissa.

Swift pysyy paremmin tiessä kiinni kuin ensituntumalta odottaisi. Nopeassa kaarreajossa kuivalla asfaltilla pyörät säilyttävät osittain nelivedon ansiosta otteensa yllättävänkin kovissa nopeuksissa.

Hakemista ja korjailua

Swiftissä kaikki on kevyttä. Jarru- ja kytkinpolkimen painamiseen riittää kevyt polkaisu eikä kaasujalkakaan Suzukissa rasitu. Vaihteensiirto ei vaadi voimaa ja pienissä taajamanopeuksissa ohjaustakin on kevyt käännellä.

Swftin ajettavuuden heikoin puoli on sen ohjaus, joka on keskialueella hyhmäinen, rauhallisessa maantieajossa veltonkin tuntuinen. Ohjaus ei keskitä kunnolla ja keskikohtaa on jopa vaikea löytää, minkä vuoksi valtatienopeuksilla ajaminen edellyttää helposti korjailua suuntaan jos toiseen. Kun ajaminen on hakemista, ajolinjoista tahtoo tulla kulmikkaita. Tuulikin tuntuu satasen vauhdissa.

Ohjaus yllättäen paranee kun vauhti nousee 120:een kilometriin tunnissa. Olisi ollut mielenkiintoista kokeilla, miten Swift käyttäytyy vieläkin kovemmissa nopeuksissa, mutta siihen ei kotimaan teillä tehdyssä koeajossa ollut mahdollisuutta.

Kierrätettävä kone

Swiftin edellisestä mallista tuttu vapaasti hengittävä 1,2-litrainen moottori on vanhanaikainen ja vaatii oikeita otteita sen voimavarojen hyödyntämiseen. Moottori on pienissä nopeuksissa kierrosherkkä.

Suzuki liikkuu reippaasti jos kuljettaja kierrättää konetta 6200:aan kierrokseen asti, mitä monikaan tavallinen autoilija ei yleensä tee. Sen sijaan suurissa nopeuksissa kiihtyvyys on heikonlaista, vaikka Swiftin paino on pudonnut 120 kiloa edellisestä mallista ja nelivetoinen versio painaa vain hieman yli tonnin.

Moottorin reipas kierrättäminen tuntuu polttoaineen kulutuksessa, joka taajamapainotteisessa koeajossa nousi 6,5 litraan sadalla kilometrillä. Swiftin EU-normikulutukset vaikuttavat kohtalaisen realistisilta, sillä kaupunkikulutuksen arvo on vain reilut puoli litraa pienempi, 5,9 litraa/100 km.

Perinteisten pikkuautojen tapaan Swift on meluisa. Vauhti tuntuu sen verran selkeästi Suzukissa, että ylinopeussakkojen uhka on pienempi kuin monissa muissa autoissa. Moottori ei kuitenkaan ole pääasiallinen melun lähde vaan kysymys on tiemelusta, joka elää vaatimattomasti äänieristetyssä korissa.

Vaihteita Swiftissä on vain viisi, mutta välitykset on hyvin valittu, joten laatikko riittää mainiosti Suzukin luonteiseen autoon.

Vanhahtavia varusteita

Valmistajien ja maahantuojien valinnat autojen varustelussa ovat mielenkiintoisia. Swiftissä ei ole sähkötoimisia takasivuikkunoita niin kuin lähes kaikissa muissa autoissa, vaan takaovissa on perinteiset veivit. Toisaalta Suzukissa on peruutuskamera, joka monessa pikkuautossa kuuluu vasta ylimpään varustetasoon tai on lisävarustelistalla, sikäli kun sitä ylipäätään on saatavissa.

Suzukin ohjauspyörä ei säädy syvyyssuunnassa mutta Swiftistä löytää silti varsin mukavan ja pakottoman ajoasennon.

Swiftin hallintalaitteet ovat perinteiset ja selkeät vailla moderneja kotkotuksia. Ilmanvaihdolle ja lämmönsäädöille on selkeät säätöpyörät. Mazdojen tavoin Suzukista puuttuu jäähdytysveden lämpömittari, sitä varten on vain varoitusvalo.

Kojelaudan keskellä olevan kosketusnäytön herkkyys ei vaikuttanut kovin hyvältä ja varsinkin äänenvoimakkuuden säätö näytön vasemmassa reunassa pystyssä olevaa kosketussäädintä käyttäen tuntui takkuiselta.

Suzukin käynnistetään perinteiseen tapaan avaimella ja etuistuinten välissä on vanhanaikaisesti sekä kunnon käsijarrukahva että matala keskikonsoli.

Takapenkillä karua

Suzuki Swift on vain 3,84 metriä pitkä eli se on 11 senttiä lyhyempi kuin Toyota Yaris ja 16-23 senttiä lyhyempi kuin muut keskeisimmät kilpailijansa. Tätä ei välttämättä huomaa auton ulkoasusta, mutta sisällä matkustamossa sen kyllä havaitsee.

Etuistuimilla istutaan kuin keittiön jakkaroilla, mikä sopii hyvin lyhyttempoiseen kaupungissa liikkumiseen. Edessä on jopa mukava istua, mutta matkojen pidetessä alkaa kaivata isomman auton istuimia. Ohjaamojärjestelyn pakottama ryhdikäs istuma-asento auttaa kuitenkin jaksamaan.

Takapenkillä reisitukea ei ole edes alle 170-senttiselle istujalle ja 180 senttiä pitkä matkustaja istuu takana jalat koukussa ja reidet aivan ilmassa. Takapenkin selkänoja on liian pysty istuinosaan nähden ja pehmustukseltaan outo, veltosti selkää painava.

Takana Swiftin matkustamo on muutenkin karu. Etumatkustajalla on kauhukahva oven yläpuolella, mutta kuljettajan puolelta ja takaa kahvat puuttuvat. Takkikoukkujakaan ei ole eikä takaovien ovitaskuja. Takana istuvilla on vain yksi tasku oikeanpuoleisen etuistuimen selkänojassa, kuljettajan puolelta sekin puuttuu.

Vastinetta rahalle: Suzuki Swiftistä löytyy kritisoitavaa, mutta autolle luontevasti sopivaan käyttötarkoitukseen Suzuki tarjoaa kyllä vastinetta rahalle. Swift on niitä autoja, joiden parhaat puolet eivät tule esiin heti ensimmäisillä kilometreillä vaan löytyvät vasta kun autolla ehtii ajaa monenlaisissa ympäristöissä. Suomen markkinoiden halvimpana nelivetoisena autona Swiftillä on omat etunsa ja mallin monet vanhanaikaisuudet ovat käytännöllisyydessään jopa plussaa. Valinnanvaikeutta Suzukin ostajalle ei tule, sillä toisin kuin Ruotsissa, missä ostaja voi valita neljästä eri versiosta, Suomessa tarjolla on vain Swiftin nelivetomalli.

PLUSSAT

+ Kevytkäyttöisyys

+ Kätevyys taajama-ajossa

+ Edullinen nelivetoisuus

MIINUKSET

- Valtatieajossa hyhmäinen ohjaus

- Takapenkki ja sen ympäristö

- Heikko suorituskyky alakierroksilla

TEKNIIKKAA

Juha Partanen