Renault Megane tarjoaa ranskalaista keskivertoa

Renault Megane haluaa tehdä vaikutuksen varustelullaan. Zen-malliversiossa on monia uuden ajan kotkotuksia: mittariston näyttöjä ja väritystä voi vaihtaa ja auto avaa ja sulkee itsensä, riittää kun ajokki havaitsee, että levymäisen avain on auton käyttäjän hallussa. 

Samaan aikaan valmistaja ei kuitenkaan ole panostanut Meganen ergonomiaan, etuistuinten selkänoja säätyy portaittain ja istuimet tuntuvat muutenkin halvasti toteutetuilta. 

Vertaillessaan Renault Meganen varustetasoja kuluttaja joutuu pohtimaan, onko järkeä maksaa lisää isommasta näytöstä kojetaulun keskellä, kun sen myötä menettää osan painikkeista ja säätimistä.

Satojen automallien näyttöjen perusteella niiden reagointi kosketukseen ei keskimäärin ole kovinkaan kaksinen ja sama pätee Meganeenkin. Zen-varusteisessa Meganessa monitoiminäyttö on onneksi vain 7-tuumainen, ja näytön alapuolella kojetaulun keskellä on säätimet ja painonapit ilmanvaihdolle, istuinlämmittimille sekä start&stopille ja ECO-ajotilalle.

Mukavan jouhea moottori

Ranskalaisilla autovalmistajilla on tapana ampua uusilla malleillaan yli tai ali: joko uusi malli on uudistuksissaann niin radikaali että se herättää hämmästystä tai sitten valmistaja pyrkii seuraamaan muiden luomaa valtavirtaa, jolloin lopputulos jää usein kokoluokan kärkimalleja heikommaksi.

Uusi Renault Megane on monessa suhteessa kohtalaisen onnistunut auto. Se vain ei tahdo riittää ilman hintaetua kokoluokan koviin kilpailijoihin Volkswagen Golfiin, Seat Leoniin, Opel Astraan, Peugeot 308:aan ja Nissan Pulsariin verrattuna.

Renault Meganella on vahvuutensa kuten koeajoauton jo edellisestä mallisukupolvesta tuttu 110-hevosvoimainen dieselmoottori, joka on todella jouhea, hyvin reagoiva ja ilman ECO-asetuksen käyttöä pirteä voimanlähde. ECO-moodillakin moottori vastaa alakierroksilla hyvin kaasupolkimen käskyihin, mutta jos auton vauhtia lähtee kiihdyttämään läpi kierrosalueen, tunne on kuin hidastetussa filmissä.

Normaalimoodilla Cdi-diesel kiertää kakistelematta tuhannen kierroksen tienoilta aina 5000 kierrokseen asti. Äänensävyltään Renaultin diesel on kuitenkin työkonemaisen rallattava ja koneen ääni on vaimeana ratinana läsnä myös tasakaasulla ajettaessa.

Taajama-ajossa, missä Renaultin dieselmoottori tekee Meganesta erityisen reippaan ajokin, start&stop-järjestelmä pilaa vaikutelmaa. Viiden päivän koeajon aikana Renault jäi kolme kertaa rykimään liikennevaloihin, kun käynnistyminen ei pysynyt mukana nopeassa liikkeelle lähdössä tai auto turhaan sammutti itsensä, kun jalkaa oli pakko nostaa kaasupolkimelta edellä menevien autojen liikuttua hitaammin kuin kuljettaja oli odottanut. Meganen start&stop sammuttaa moottorin turhan kärkkäästi.

Renaultin diesel on todella taloudellinen, se vei reippaassa koeajossa vain 4,9 litraa/100 km ja ajotietokone näytti vain 4,6 litran kulutusta.

Entistä matalampi auto

Renault Meganen tuulilasin reunoissa olevat A-pilarit ovat hyvin vinot ja kun kattolinja kaartuu matalalle, autoon joutuu pujottautumaan sisään. Uusi Megane on valitettavan nykysuuntauksen mukaisesti melkein 2,5 senttiä edeltävää mallia matalampi, mikä heikentää auton käyttömukavuutta.

Etuistuimet näyttävät hyviltä, mutta pitempään ajettaessa huomaa, että ne eivät tue vartaloa kovinkaan hyvin, koska selkänojaa ei saa säädettyä parhaaseen mahdolliseen kohtaan. Tuntuu siltä kuin istuinten rungon rakentamisessa olisi tingitty ja niihin olisi rakennettu joustoa verhoilua pingottamalla.

Meganen Zen-version hallintalaitteet ovat hyvin käsillä luontevissa paikoissa. Ainoastaan perinteisen käsijarrun kahvan muotoilu ei ole paras mahdollinen ja tuulettimen hipaisusäätö monitoiminäytön alapuolella on epäkäytännöllinen.

Lämmityslaitetta ohjaavat sensorit ovat Meganessa nähtävästi niin auringolle alttiina, että keväisinä päivinä ilmastointi pyrki puhaltamaan jaloille kylmää, vaikka lämpötilan olisi säätänyt +23 celciusasteeseen ja jalat palelleet puolikengissä.

Kosketusnäytöstä voi normaalien audio- ja navitoimintojen lisäksi muutella mittariston ilmettä ja väritystä. Muuntelumahdollisuus ei poista sitä tosiasiaa, että kaksi isoa mittaria, joista toinen näyttää nopeuden ja toinen moottorin kierrosluvun, on paras vaihtoehto ja tätä Meganessa ei ole. Monissa muissa autoissa nopeuden näkee isojen mittareiden lisäksi vielä numeroinakin.

Meganen takapenkillä olisi kohtuullisen hyvä istua, jos jalkatilaa olisi enemmän. Nyt sitä on 180-senttisten edessä istujien takana niukalti. Keskipaikka on monien nykyautojen tapaan Meganessakin niin huono, että siinä istumisesta tulee sairaaksi.

Meganen takapenkin pullistumat painavat ikävästi takapuolta ja selkää, minkä lisäksi pitkälle taakse ulottuva keskikonsoli tekee keskelle pääsyn hankalaksi.

Ranskalainen jousitus

Taajama-ajossa Renault Meganen vaivattoman kevyt mutta luontevan tuntuinen ja riittävän selkeästi keskittävä ohjaus tekee autoilusta miellyttävää. Maantieajossa ja varsinkin moottoritievauhdissa ohjausvaste kasvaa ja samalla ohjaus muuttuu hieman jähmeäksi ja elottomaksi.

Herkkyys ja tarkkuus hieman kärsivät eikä ohjaustuntuma ole yhtä täsmällinen kuin kokoluokan saksalaisissa kilpailijoissa. Lisäksi Meganella on uraisilla tienpinnoilla ja voimakkaissa kiihdytyksissä taipumusta sivuttaiseen vetelyyn. Voimakkaassa sivutuulessakin Megane on hieman rauhattomampi kuin kokoluokan parhaat autot.

Koeajoautossa oli profiililtaan maltilliset R2 205/55 R 16 -koon Nokian Hakkapeliitta R2 -kitkarenkaat, joilla Renault kulkee kohtalaisen mukavasti. Jousituksessa on ripaus perinteistä ranskalaista pehmeyttä, kun se joutuu tarpeeksi kovasti töihin, Megane keinahtelee ja hetkittäin pompahteleekin.

Rättisitikan ja tipparellun tapaan Megane tuntuu olevan kotonaan kaikkein kamalimmillakin tienpinnoilla, alusta absorboi iskut niin kehnolla soratiellä kuin tietyömaan kuoppaisella pinnallakin ajettaessa.

Nopeassa kaarreajossa kori pyrkii liikkumaan sivuttaissuunnassa hieman tavallista enemmän, ja todella rajussa kaartamisessa takapyörien pito kevenee, mikä varoittaa luontevasti luistorajan lähestymisestä. Käytökseen saattoi hieman vaikuttaa se, että koeajoautossa oli maahantuojan toimesta 2,6 baria painetta eturenkaissa ja 2,5 baria takarenkaissa. Valmistaja suosittelee alle 160 km/t nopeuksiin eteen 2,2 ja taakse 2,1 tai ECO-vaihtoehtona eteen 2,5 ja taakse 2,2.

Kimeitä vinkaisuja

Renault pyrkii kilpailemaan ostajien suosiosta monipuolisella varustelulla. Zen-varustetason Meganessa on muun muassa automaattinen kaksialueilmastointi ilmanlaaduntunnistimella ja automaattisella sisäilmankierrolla, 30 km/t nopeudesta ylöspäin automaattisesti reagoivat kaukovalot, kaistavahti, liikennemerkkien tunnistusjärjestelmä, R-Link 2 -multimediajärjestelmä ja pyyhkimien sadetunnistin tuulilasissa.

R-Link yhteys on toteutettu sen verran fiksusti, että ajon aikana kuljettaja ei voi mennä ostoksille R-Link Storeen, koska hänen pitää keskittyä liikenteeseen.

LED-päiväajovalot ja aina päällä olevat LED-perävalot, mäkilähtöavustin ja vakionopeussäädin kuuluvat jo Meganen perustason Lifen varustukseen.

Älyavainkortilla varustettu koeajoauto aukoi ja lukitsi ovia sen mukaan, miten se havaitsi avainkortin lähestyvän tai etääntyvän – avainta ei tarvinnut kaivaa taskusta. Vastenmielistä oli se, miten kimeästi auto tässä yhteydessä vinkaisi joka kerta. Muutenkin Meganen erilaiset huomio- ja hälytysäänet ovat ärsyttävimmästä päästä, ja Renault viljelee niitä runsaasti.

Hinnat samaa luokkaa

Koko koeajon ajan Renault Megane tuntui myyvimpien kilpailijoidensa halpisversiolta. Tunne lähtee istuimista, mutta myös kojetaulun ja muun verhoilun pinnat vahvistivat pikanteista yksityiskohdistaan huolimatta käsitystä.

Ajo-ominaisuuksiltaankin Renault Megane on aivan kelvollinen, mutta kun kilpailijoiden joukossa on ajettavuudeltaan todella hyviä automalleja, keskinkertaisuus ei kisassa niiden kanssa riitä ellei siihen liity hintaetua.

Zen-versioinen Megane Cdi 110 -koneella maksaa 23 590 euroa. Koeajoauton tapaan metallivärillä (verottomana 625,84 euroa) ja lisävarusteilla, joihin kuuluvat sähkötoimisesti taittuvat sivupeilit, etu- ja takapysäköintitutkat (521,53 euroa) sekä älyavainkortti kävele pois- ja tervetuloa -toiminnoilla kuten hinnasto asian ilmaisee (347,69 euroa), varustetun Meganen hinta nousee 25 085,06 euroon.

Tällä hinnoittelulla se on suunnilleen samalla viivalla Opel Astran ja Nissan Pulsarin dieselversioiden kanssa. Tosin Astran kone on 136-hevosvoimaisena Meganen ja Pulsarin 110-hevosvoimaisia tehokkaampi. Sen sijaan Seat Leon on muita edullisempi: 1,6 TDI maksaa Reference-varusteisena 22 685 euroa ja Style-versiona 24 014 euroa. Volkswagen Golfin hinnat 110-hevosvoimaisella dieselillä lähtevät 26 266 eurosta.

Hinnaston alapäässä 101-hevosvoimaisella bensiinimoottorilla uuden Meganen hinnat lähtevät 19 990 eurosta ja 132-hevosvoimaisena versiona 22 990 eurosta. Nissan Pulsarin hinnasto lähtee 20 890 euron hintaisesta 115-hevosvoimaisesta Visia-versiosta ja Astran halvin malli terhakkaalla 1,0-litraisella 105-hevosvoimaisella bensakoneella maksaa 20 980 euroa. Seat Leonin hinnastossa on 86-hevosvoimainen versio, joka maksaa vain 19 192 euroa, mutta 110 hevosvoiman bensakoneella hinnat lähtevät 22 041 eurosta. Renault Megane on siis kokoluokan halvin yli 100-hevosvoimainen automalli.

Vastinetta rahalle: Jos antaa arvoa Meganen Zen-mallin varusteille, Renault voi olla kompaktin perheauton ostajalle kiinnostava vaihtoehto. Mitenkään erityisen ranskalainen Megane ei ole jousituksen viritystä lukuun ottamatta. Moottoriltaan Renault on dieseleistä mukavin, jos ratiseva käyntiääni ei häiritse, mutta ajettavuudeltaan Megane ei yllä kokoluokan parhaiden autojen tasolle. Kilpailijoista löytyy myös parempia istuimia ja jalkatilaltaan hieman tilavampia takapenkkejä.

PLUSSAT

+ Jouheasti toimiva moottori
+ Pieni polttoaineenkulutus
+ Vaivattomuus taajama-ajossa 

MIINUKSET

- Portaittain säätyvät selkänojat
- Niukasti jalkatilaa takana
- Epätarkka ohjautuvuus maantieajossa

TEKNIIKKAA

Juha Partanen