Suvun perintöhopeista, koruista ja muista rakkaista esineistä kannattaa pitää hyvää huolta. Oikeanlainen säilytys ja puhdistus pitävät esineet kunnossa ja säilyttävät niiden arvon.
Tässä artikkelissa jaan vinkkejä, joita olen kuullut isovanhemmiltani ja oppinut Suomen Museoliiton järjestämässä Esinetuntemus museossa -kurssilla viime marraskuussa.
Näin puhdistat tummuneet hopeaesineet
Hopeaesineet tummuvat aika nopeasti, mikäli niitä ei käytetä. Olen perinyt paljon vanhoja hopeaesineitä ja niiden huoltaminen on oma urakkansa. Saan ehkä kerran kahdessa vuodessa itseäni niskasta kiinni ja tartun toimeen.
Tummuneiden esineiden puhdistus on hyvä aloittaa pesusta. Pöly, mahdolliset roiskeet tai ruuanjäämät tulee poistaa ennen puhdistusta. Pesun jälkeen esine kuivataan hyvin.
Mielestäni helpoin tapa puhdistaa hopea-esineet, on käyttää isoäidin vanhaa kikkaa. Hän neuvoi laittamaan lavuaariin tai vaikka ison kattilan pohjalle foliopaperia, jonka päälle laitetaan suolaa noin kahden millimetrin kerros. Sen jälkeen puhdistettava esine asetetaan folion päälle ja päälle kaadetaan kuumaa vettä niin, että esine peittyy kunnolla.
Tämän jälkeen odotellaan hetki ja tummentumien pitäisi olla poissa. Tämä onnistuu laiskemmaltakin putsaajalta.
Edellä mainittu kikka ei välttämättä poista kuitenkaan kaikkia jälkiä. Tällöin kannattaa turvautua kaupan puhdistusaineisiin, erilaisiin tahnoihin tai nesteisiin. Ne ovat vahvoja aineita, joten suojahansikkaiden käyttö esineitä puhdistaessa on ehdottoman suositeltavaa. Tämän jälkeen esineet pestään hyvin, ettei puhdistusainetta jää esineen pinnalle vaikuttamaan.
Joskus olen kuullut neuvottavan, että hammastahna olisi hyvä puhdistaja. Monissa hammastahnoissa on kuitenkin paljon hankaavia pieniä kiteitä, jotka voivat naarmuttaa esineitä.
Mikäli esineessä on kuoppia tai uurteita, joiden puhdistus liinalla on vaikeaa, voi esinettä varovasti puhdistaa vanhan pehmenneellä hammasharjan tai pumpulipuikon avulla. Likaa voi varovasti kaivaa myös pyöreällä puutikulla.
Patina saa näkyä hopeaesineessä
Museossa työskennellessäni olen oppinut, ettei kaikkia ajan jälkiä kannata hävittää. Vanhassa esineessä saa myös näkyä patinaa. Mielestäni esimerkiksi kynttilänjalat ovat kauneimmillaan, kun niissä on hieman tummentumia ja hopeatarjotin on puolestaan upea kiiltävänä.
On toki makukysymys, millaisiksi omat esineensä haluaa huoltaa: haluaako saada ne alkuperäistä vastaavaan kuntoon vai saako niissä näkyä esineen tarina.
Hopea-aterimia ei kannata pestä astianpesukoneessa
Joulun jälkeen vanhoissa kynttilänjaloissa on usein steariinin valumia. Niitä ei kannata missään nimessä raaputtaa veitsellä, jottei esineen pinta naarmutu. Yksi keino on pestä kynttilänjalat kuumassa vedessä, jolloin steariini sulaa ja valuu pois.
Olen myös joskus laittanut kynttilänjalat lämpimään – mutta ei liian kuumaan – uuniin, jolloin steariini valuu pois. Kynttilän alle kannattaa laittaa esimerkiksi foliopaperia, jolloin steariini valuu foliolle eikä tahri uunipeltiä.
Ostan usein kaikenlaista kirpputorilta. Löysin sieltä taannoin myös Bertel Gardbergin suunnittelemat Triennale-aterimet. Niissä on käytetty tiikkiä, joka oli haalentunut ja kuivunut vuosien käytön jälkeen.
Upotin aterimen puuosat öljyyn yön ajaksi ja aamulla pyyhin ylimääräisen öljyn pois ja pesin aterimet. Niistä tuli melkein kuin uudet.
Kaupoista on saatavilla myös eri tyyppisiä tiikin ja muiden jalopuiden huoltoaineita, joita voi käyttää vastaaviin aterimiin. Kannattaa kuitenkin olla tarkka, ettei öljyä myös liimauskohtia.
Hopea-aterimia tai muita metalliesineitä, joissa on puisia osia tai vaikkapa luuta, ei pidä pestä astianpesukoneessa.
Kun hopeaesineitä puhdistaa, kannattaa tarkistaa, ettei esineissä ole muita metalleja. Esimerkiksi mainitsemani ”isoäidin kikka” ei sovellu hopea-aterimiin, joissa on käytetty myös rautaa, sillä suola käynnistää ruostumisprosessin.
Säilytä hopeaesineet rasioissa tai vaikka puuvillapussissa
Mikäli haluaa päästä jatkossa vähemmällä puhdistuksella, kannattaa kiinnittää huomiota esineiden säilytykseen. Esineitä ei kannata säilyttää sikin sokin aterinlokerossa, jossa ne naarmuuntuvat helposti.
Mikäli aterimien alkuperäiset rasiat ovat tallella, säilytä aterimet niissä. Hopeakynttelikkö ja tarjotin kannattaa säilyttää puuvillaisessa pussissa valolta suojattuna silloin, kun niitä ei käytä.
Todella arvokkaat esineet kuten korut tulisi säilyttää ”hapettomissa” olosuhteissa, vaikkapa tiivisti Minigrip-pussiin pakattuna ja paikassa, jossa ne ovat valolta suojassa.
Huomioi myös, etteivät kaikki materiaalit sovellu hopean kanssa yhteen. Esimerkiksi tammesta valmistettu aterinrasia tai villainen aterinpussi eivät sovellu hopealle, sillä niistä erittyy rikkiä. Kun tarjoilet hopea-astioista, huomioi, että tietyt ruoka-aineet kuten kananmuna ja sipuli oksidoivat (hapettavat) hopeaa.
Kun kyse ei ole museoesineestä, on hyvä muistaa, että esineet on tehty käytettäväksi. Paras vinkkini onkin käyttää esineitä. Sukumme vanhat hopea-aterimet, jotka ovat päivittäisessä käytössä, pysyvät kiiltävinä, vaikka niissä muutama naarmu onkin. Joka kerta, kun syömme niillä yhdessä pöydän ääressä, niihin kertyy yksi muisto lisää.
4 vinkkiä hopeaesineiden huoltajalle
1. Ennen kuin alat huoltotoimiin, katso, onko esine sellaisessa kunnossa, että se tarvitsee ammattilaisen huolenpitoa. Mikäli esineessä on kolhu, älä yritä itse suoristaa sitä, vaan vie se ammattilaiselle.
2. Jos korussa on kivi tai helmi, jota et tunnista, ole varovainen, kun puhdistat esinettä. Kivet voivat kärsiä puhdistusaineista ja kovakourainen puhdistus voi irrottaa kivet.
3. Pesu lämpimällä vedellä ja astianpesuaineella sekä hellävarainen puhdistus sopivat useimmille esineille.
4. Tavallisen kuluttajan saattaa olla vaikea erottaa, onko kyseessä hopeaesine, uushopea eli alpakka tai onko kyseessä hopeoitu esine. Hopeaesineestä ja uushopeasta löytyvät leimat kertovat paljon esineestä. Niiden avulla esine on mahdollista ajoittaa, tunnistaa tekijä ja jopa paikkakunta, jossa esine on leimattu. Leimat.fi ja Tukesin jalometallituotteiden leimojen tunnistus-sivulta löydät hyvät apuvälineet leimojen tunnistukseen.
Katja Weiland-Särmälä
Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija.
Jutun kirjoittaja on kuvannut esineet antiikkimessuilla vuosien varrella. Kannen kuva on VSE Helsingin somistama.
