Merkkausliinat ovat aina kiehtoneet minua. Tätini luona Ruotsissa oli seinällä vanha esiäitini 1800-luvun alussa valmistama liina. Sitä katsellessani pohdin, miten hän nuorena tyttönä on kirjonut liinaa tuntikausia.
Kädet hikosivat, virhepisto puretaan hiljaa mutisten ja arvatenkin yksi tai useampi neulantuikkaisu on osuessaan saanut sormenpään helläksi. Kerta toisensa jälkeen hieno, vahattu silkkilanka karkaa neulansilmästä. Pimenevässä illassa viimeistellyt pistot eivät läpäise aamulla kotiopettajattaren tarkkaa katsetta.
Merkkausliinoja valmistivat nuoret tytöt. Ne olivat eräänlaisia epävirallisia opinnäytetöitä, joiden valmistamista voidaan tarkastella jopa eräänlaisena siirtymäriittinä pikkutytöstä nuoreksi naiseksi. Niitä ommeltiin kotona ompelupöydän ääressä ja pensionaateissa.
Nuorten tyttöjen koulutus keskittyi vielä 1800-luvun alussa lähinnä seuraelämän taitoihin: musisointiin, tanssiin, ranskan kielen ja etiketin hallintaan. Myös käsitöiden tekeminen kuului säätyläisnaisen taitoihin. Tarinoiden mukaan liinavaatekaappi paljasti taloudenpidon tason. Käsityöt olivat siis eräänlainen meriitti.
Merkkausliinojen kuvioissa symboleja
Merkkausliinoja on ommeltu Englannissa ja Saksassa jo 1500-luvuilla. Suomessa ne yleistyivät 1700-luvun aikana.
Merkkausliinoja tutkineen Marja-Liisa Lehdon mukaan liinoissa näkyy aika: kustavilaisen ajan liinat ovat väreiltään vaaleita ja kuviot kepeämpiä. Biedermeier-ajan liinoissa kuva-aiheet ovat runsaampia ja värikylläisiä.
Tosin liinaa on pelkän tyylin perusteella vaikea ajoittaa, sillä merkkausliinat noudattivat tiettyjä konventioita. Mallikirjoista haettiin erilaisia kuvioita, mutta myös äidin aikanaan tekemä liina teemoineen saattoi kertautua tyttärien liinoissa, toki pienin variaatioin.
Merkkausliinojen erilaiset kuviot sisälsivät symboliikkaa, jota nykykatsoja ei välttämättä osaa tulkita. Niihin tallentuivat mm. hedelmällisyyden vertauskuvana kukkamalja, elämänpuut, kruunuja, lintuja, sekä erilaisia uskonnollisia symboleita. Kukka symbolisoi nuoruuden kukkeutta ja hetkellisyyttä, tiimalasi puolestaan symbolisoi ajan kulumista ja kaiken katoavaisuutta.
Merkkausliinat ja monet käsityöt olivat säätyläistyttöjen taidonnäytteitä, joihin on tallentunut oman suvun tarinaa. Aatelissuvuissa liinoihin kirjottiin sukuvaakunan tunnuseläimiä, kuten peuroja tai kotkia. Liinoihin saatettiin kuvata myös oma kotikartano. Liinoihin ommeltiin omat ja vanhempien nimikirjaimet ja monogrammit.
Joissain liinoissa edesmenneiden rakkaiden kirjaimet kirjailtiin mustalla langalla. Liinoihin ja petivaatteisiin kirjotut nimikirjaimet saattoivat olla myös symbolinen merkki kahden suvun yhdistymisestä. Niitä tehdessään tulevat morsiamet siirsivät liinoihin toiveitaan ja unelmiaan.
Liinoissa on monesti myös päiväyksiä, ne saattavat liittyä erilaisiin merkkipäiviin, hääpäivään tai syntymäpäiviin.
Merkkausliinoja valmistettiin vielä 1900-luvun puolella. Tuolloin niissä kuvattiin aakkosia ja numeroita. Tarkoituksena oli liinavaatteissa käytettävän nimikoinnin harjoittelu. Tämäkin tapa hiipui pikkuhiljaa.
Merkkausliina kehyksiin? Sijoita varjoisalle seinälle
Merkkausliinoista tehtiin monesti tauluja. Mikäli olet aikeissa kehystää merkkausliinan, kannattaa tarkistaa, että lasi ei päästä auringonsäteitä himmentämään tekstiiliä. Jos sinulla on vanha kehystetty työ, aseta se varjoisalle seinälle.
Katja Weiland-Särmälä
Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija.
