Muistan kun lapsena löysin huvilamme kirjahyllystä vanhan Margery Williamsin kirjoittaman lastenkirjan Samettipupu. Siinä pieni poika saa joululahjaksi leikkipupun, josta tulee hänen rakkain lelunsa. Poika kuitenkin sairastuu tulirokkoon, ja lelu täytyy hävittää.
Itkin lohduttomasti pikkupupun kohtaloa ja halasin omia lelujani entistä lujemmin ja päätin, etten luovu niistä koskaan. Toisin kuitenkin kävi, ja vain muutama rakkain leluni on yhä olemassa.
Porvoon nukke- ja lelumuseo on monipuolinen lelumuseo, jossa leluja on laidasta laitaan, pääasiassa 1800-luvulta 1970-luvulle. Vuonna 1974 perustettu museo täyttää ensi vuonna 50 vuotta.
Kun piipahdin Vanhassa Porvoossa Jokikadun varrella sijaitsevaan Porvoon nukke- ja lelumuseoon, mieleeni palautui lukuisia muistoja lapsuudesta. Tuntui hyvältä nähdä, että monia leluja oli ”pelastettu” museoon. Museossa minut otti vastaan sen perustaja, Jorma Söderlund.
”Aloimme kerätä vanhoja leluja 1960-luvulla, kun äitini Evi Söderlund ajatteli, että niistä voisi olla iloa ja hyötyä tulevaisuudessa.”
Museo toimi aluksi Porvoon linnassa olevan perheen antiikkimyymälän takahuoneessa.
”Vuonna 1975 saimme ostettua Jokikatu 14:ssä olevat talot ja perustimme museon vanhaan lihahuoneeseen. Museo on edelleen samassa paikassa.”
Museossa esillä useita tuhansia leluja, ja varastossa on leluja noin 200 muovilaatikollista.
”Äitini ja minun omistama Porvoon antiikki vaikutti museon esineiden saantiin. Kun ostimme kuolinpesiä ja kävimme huutokaupoissa, kerrytimme samalla lelukokoelmaa.”
Kokoelmaa on kartutettu myös ostamalla leluja huutokaupoista ja kirpputorilta. Muutamia leluja on myös lahjoitettu museolle.
Lelu kertoo tarinan
”Kun ostamme leluja, yksi kriteerimme on, että niillä on leikitty Suomessa. Lisäksi lelun pitää olla suhteellisen hyväkuntoinen ja ehjä. Liitämme lelun yhteyteen historian siitä, kuka lelulla on leikkinyt ja milloin. Lisäksi pyydämme myös kuvan lelun omistajasta”, Jorma Söderlund kertoo.
Museon vanhin lelu on nukkekodin kalusto vuodelta 1840 ja uusin Muumi-Pez-karkkiannostelija vuodelta 2020. Tilan puutteen vuoksi esillä ei ole juurikaan uudempia leluja, mutta varastosta löytyy myös 2000-luvun leluja.
Kun Jorma Söderlund oli lapsi, hän muistelee leikkineensä muun muassa erilaisilla peltileluilla, autoilla, lentokoneilla ja höyrykoneilla.
”Vaikka museossa ei ole omia lapsuudenlelujani, olen saanut hankittua muutaman samanlaisen lelun jälkeenpäin, esimerkiksi lentävän helikopterin ja ambulanssin. Muistan erityisesti tuon helikopterin. Näytin kahdelle kaverille, kuinka se lentää, kun sitä veivaa veivistä. Mitä kovempaa veivasi, sitä korkeammalle helikopteri vaijerin päässä nousi. Ystävät seurasivat sitä kateellisena.”
Museo herättää muistoja lapsuudesta
Porvoon nukke- ja lelumuseossa käyvät kaikenlaiset ihmiset. Vanhemmat kävijät muistelevat leluja katsellessaan lapsuuttaan ja harmittelevat haikeina, kun ovat hävittäneet lelunsa.
”Yleensä lohdutan sillä, että jos eivät lelut häviä, niin ei synny muistojakaan. Palautteessaan kävijät ovat kiittäneet museon olemassaoloa ja toivoneet, että museo säilyisi.”
”Vierailijoissa on ehkä enemmän naisia ja lapsia. En tiedä johtuuko se siitä, että museon nimessä mainitaan nukke. Miehet eivät luultavasti tiedä, miltä museo todellisuudessa näyttää. Ne miehet, jotka ovat tulleet museoon, ovat yllättyneitä annista. Kaikille löytyy jotakin mieleistä.”
Museo on ollut alkujaan Jorma Söderlundin ja hänen äitinsä elämäntyö, ja nyt se jatkuu myös kolmannessa polvessa, kun Jorman lapset Nina Aikala ja Sami Söderlund ovat luvanneet jatkaa museon toimintaa.
”Se tuntui hienolta ja tuli rauhallinen olo, sillä nykyään olisi kova työ saada kokoon vastaava museota.”
Nina Aikala kertoo, että museo on ollut aina osa perheen elämää. Se on ollut Ninan ensimmäinen kesätyöpaikka, ja sisarukset ovat autelleet taustalla jo pitkään.
”Täyden vetovastuun ottaminen on osa luonnollista jatkumoa. Se on toisaalta haastavaa, mutta meitä on kaksi ja isämme auttaa meitä vielä paljon. Yhteistyö on ollut sujuvaa. Neljäs polvikin on jo vähän mukana touhussa”, Nina Aikala sanoo.
Jorma Söderlund kertoo Porvoon nukke- ja lelumuseon merkitsevän hänelle paljon.
”Se on erittäin tärkeä henkireikä eläkeläiselle. Siellä saan elää lapsuuden uudestaan joka päivä.”
Niin ja siitä alussa kertomastani kirjan lastenkirjan samettipupusta vielä. Pupua ei ehditty hävittää polttamalla, vaan lapsen sitä kohtaan osoittama rakkaus muutti sen oikeaksi kaniiniksi yön tunteina. Myös rakkaimmista leikkikaluista tulee enemmän kuin pelkkiä leluja, kun niihin liittyy tunteita.
3 vinkkiä lelulaatikon äärelle
1. Mitä tehdä vanhoille lelulle?
Lelut kannattaa myydä tai lahjoittaa. Ehjiä leluja voi tarjota myös päiväkodeille, iltapäiväkerhoille tai turvakotiin. Kaikki tahot eivät kuitenkaan ota hygieniasyistä vastaan leluja.
Netissä on monia hyviä myyntipaikkoja esimerkiksi erilaiset Facebook-ryhmät, tori.fi, eBay jne.
Vanhoja leluja voi myös lahjoittaa museoille, mutta ne ottavat niitä vastaan rajallisesti.
Lelu roskiin? Kysy ensin lelun omistajalta, saako lelun hävittää.
2. Miten arvioida lelun ikää?
Lelun ikää voi arvioida tehtaan merkinnästä tai lelun aikakauden tyylistä sekä tekotavasta ja materiaalista, joita leluun on käytetty.
Vanhan nuken ikää voi määritellä esimerkiksi sen niskassa tai vartalossa olevasta leimasta sekä erilaisten keräilykirjojen avulla. Leluautoissa on yleensä tehdasleima, ja myös auton merkistä ja mallista pystyy päättelemään auton iän. Nykyään kuitenkin kopioita liikkuu paljon, joten niiden kanssa saa olla varovainen.
Monet vanhat lelut voivat olla yllättävän arvokkaita. Tällaisia ovat mm. Faunin lelut, peltiautot ja muut peltiset lelut, Disney-tuotteet ja nuket, erityisesti vanhemmat 1800-luvun nuket.
Keräilijöiden suosioon nousee myös aina uusia leluja, kun leikkijät vanhenevat. Suurten ikäpolvien nuoruuslelujen rinnalle on noussut myös uusia suosikkeja. Uudempia suosittuja leluja ovat mm. Star Wars -legot, He-Man-figuurit, elektroniikkapelit, vanhat Barbie-nuket, tietyt vanhat Hasbron valmistamat My Little Ponyt ja saksalainen Steiff-nalle.
Lelun hintaa nostaa hyvä kunto ja alkuperäinen pakkaus.
3. Mistä vanha lelu kannattaa ostaa?
Lelun voi hankkia internetistä erilaisilta myyntipalstoilta tai kirpputoreilta, mutta huijauksia kannattaa varoa.
Lelumessut ovat turvallisempi ostopaikka, koska myyjät ovat luotettavampia ja ostaja näkee heti, mitä ostaa.
Vinkit Jorma Söderlund
Katja Weiland-Särmälä
Filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
