Asunto vaihtuu pienempään, lapset muuttavat pois kotoa, edessä on sukulaisen kuolinpesän tyhjennys. Aina välillä on luovuttava ylimääräisistä tavaroista. Mitä niille voi tehdä?
Kuolinsiivous on termi, jota henkilökohtaisesti inhoan. Taustalla on sinänsä kaunis ajatus tyhjentää oma koti kaikesta turhasta, jotta perillisten ei tarvitsisi nähdä sitä vaivaa.
Laura Pörsti on käsitellyt teemaa kirjassaan Viimeinen vuosi – muistiinpanoja muutamista vaatekappaleista. Kirjailija elää iäkkään isoäitinsä kanssa vanhassa mummilassaan, ja he käyvät läpi tämän tavaroita.
Kirjan isoäiti kuului siihen sukupolveen, joka on elänyt säännöstelyn- ja puutteen vuosikymmeninä, jolloin esineitä huollettiin, niitä maalattiin uudelleen, korjailtiin ja vaatteet paikattiin, käännettiin ja muokattiin lopulta uusiksi vaatteiksi.
Tämä näkyi myös tavassa, jolla isoäiti suhtautui materiaan: mitään ei uskaltanut heittää pois.
Vanhan rintamamiestalon ullakolta löytyi valtava määrä naisten takkeja. Isoäiti oli ilmeisesti säilyttänyt kaikki elämänsä varrella käyttämänsä takit.
Kirjassa käydään isoäidin elämäntarinaa lävitse pitkälti tämän vaatteiden avulla.
”Tosiasiassa isoäiti muistaa satojen vaatteidensa tarinoistakin sen, mikä on hänelle merkityksellistä, ja kertoo sen, minkä haluaa kertoa. Hän muistaa – tai väittää muistavansa – alkuperän, kankaan, kuvioinnit ja tilanteet, joissa käytti vaatettaan. Hän muistaa, miten sitä piti myöhemmin korjata”, Pörsti kirjoittaa.
Esineet voi kierrättää tai lahjoittaa
Kuolinpesän tyhjennyksessä, muutossa ja kodin uudelleen organisoinnissa tavaramäärä on usein valtava ja monesti jossain vaiheessa esiin nousee kiusaus hävittää kaikki. Itselleni kaatopaikka on viimeinen vaihtoehto, mieluiten kierrätän esineen, jos vain voin.
Olen lahjoittanut arkisia esineitä ja vaatteita erilaisille hyväntekeväisyysjärjestöille ja kierrätyskeskukseen. Näissä on yleensä myös hakupalvelu isoimmille esineille. Tosin hekin ovat tarkkoja, millaisia huonekaluja he ottavat vastaan: esineiden pitää olla ehjiä, puhtaita ja mielellään naarmuttomia.
Myös Facebookin erilaiset kierrätys- ja roskalavaryhmät ovat hyvä paikka päästä eroon vanhoista runkopatjoista, pihakalusteista, leluista sekä huonokuntoisista, mutta ehjistä hyllyistä ja pöydistä.
Laitoin viime talvena ilmaiseksi kiertoon Artekista hankitun huonokuntoisen ja rikkinäisen laatikoston, jonka olin itse 20 vuotta aiemmin hankkinut kunnostusprojektiksi. Toivottavasti uusi omistaja saa projektin maaliin.
Voit laittaa ilmoituksen vaikkapa kaupan seinälle. Esimerkiksi opiskelijat, jotka ovat muuttamassa uusiin asuntoihin, ovat kiitollisia työpöydästä, vaatekaapista ruuanlaittovälineistä tai astioista.
Lapsiperheille voi kierrättää vanhoja leluja, pyöriä, lastensänkyjä ja pieneksi jääneitä vaatteita.
Joissain tapauksissa erityisen esineen voi lahjoittaa esimerkiksi museoon. Museot ovat kuitenkin tarkkoja, mitä ja millaisia esineitä ne ottavat vastaan: sopivatko ne kokonaisuuteen, onko niillä mahdollisesti yhteys paikkakuntaan tai muuten kiinnostava provenienssi eli taustatiedot.
Jos esineet haluaa muuttaa rahaksi, ne voidaan myydä tai huutokaupata. Riippuu paljon esineestä, missä se on järkevintä myydä. Arvokkaimmat esineet myisin huutokaupan välityksellä.
Pienen tilpehöörin, sekalaiset esineet ja ”nimettömät” huonekalut myisin puolestaan erilaisilla Facebook-kirpputoreilla tai Tori.fi:ssä.
Tavaroille löytyy uusia koteja Siivouspäivänä järjestetyllä puistokirppiksellä. Kuva: Katja Weiland-Särmälä
Itsun seinälampettien (Itsu EY35) lähtöhinta huutokaupassa oli 300 euroa. Ne myytiin 360 eurolla. Kuva: Stockholms Auktionsverk
Ole varovainen, jos myyt esineitä itse. Esimerkiksi Facebookin valaisinkirpputorilla voi kysellä perintövalaisimen arvoa tai tekijää, mutta jos omaan inboxiin alkaa tulla valtava määrä yksityisviestejä ja ostotarjouksia, on kyseessä todennäköisesti arvovalaisin, jonka todellinen arvo kannattaa selvittää.
Monet vanhan tavaran kauppiaat ovat myös kiinnostuneita kuolinpesistä ja myös osa huutokauppakamareista ottaa kokonaisia kuolinpesiä hoitaakseen.
Laittamalla Googleen hakusanaksi ”kuolinpesien tyhjennys” löytää useita vaihtoehtoja.
Myynti ilman välikäsiä
Tavaroiden myynti suoraan ostajalle – olipa hän kauppias tai keräilijä – saattaa välillä kannattaa, mikäli ei ole aikaa odotella arvohuutokauppojen aikatauluja tai itsellä ei ole mahdollista lähteä kuljettamaan esineitä kaupunkiin, jossa huutokauppa toimii.
Tällöin ei myöskään tarvitse maksaa komissioita. Tuolloin kauppaa koskevat kuitenkin yksityishenkilöiden välisen kaupan säännöt, joista olen kirjoittanut aiemmin Taloustaidossa.
Kirpputorit ovat myös hyvä tapa päästä eroon turhasta tavarasta. Tosin silloin on varattava aikaa lajitteluun, hinnoitteluun ja hyllyjen järjestelyyn.
Jos aika ei itsellä tällaiseen riitä, monilla kirpputoreilla on myös kokonaisvaltainen palvelu, jossa he hinnoittelevat esineet, laittavat ne esille ja myyvät ne. Osa jopa hakee vaatteet tarpeen tullen kotiovelta. Tällainen palvelu on esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella toimivalla Relovella.
Hinnat vaihtelevat riippuen siitä hinnoitteleeko tavarat itse vai ottaako kokonaispalvelun, jossa henkilökunta hinnoittelee esineet.
Kokonaismyynnistä voi joutua maksamaan 5–50 prosenttia valitun palvelun mukaan. Tämän lisäksi maksetaan usein vielä viikkomaksu. Lisämaksuja saattaa tulla mahdollisen vitriinin ja hälyttimien käytöstä.
Kesällä voi laittaa itse pystyyn vaikka pihakirppiksen. Tästäkin olen aiemmin kirjoittanut Taloustaidossa.
Esineet kantavat muistoja
Kiinnyn usein esineisiin ja vaatteisiin: mummin essuun, jota hän piti aina päällään leipoessaan, äidiltä saamaani silkkiseen kaulahuiviin, joka tuoksuu yhä heikosti parfyymille tai puolison lempimukiin, josta hän aina siemailee mökillä kahvia.
Näillä esineillä ei välttämättä ole muuta kuin tunnearvoa, mutta niillä on kyky herättää muistoja.
Kaikkea ei kannata koskaan hävittää, vaikka tavarat tuntuisivat itsestä arvottomalta. Voi olla, että nyt vanhanaikaiselta näyttävä esine tai epämuodikas vaateparsi näyttääkin tulevien sukupolvien silmissä kiinnostavalta.
Omaa väitöskirjaani ei olisi koskaan syntynyt elleivät sukulaiseni olisi vuosisatoja tallettaneet arkuissa vanhoja muistelmia, päiväkirjoja ja kirjeitä.
Ne ovat olleet rahallisesti arvottomia, mutta mittaamattoman arvokkaita aineettomalta arvoltaan, sillä niiden avulla olen saanut tutustua kauan sitten eläneisiin sukulaisiini.
Viimeinen vuosi -teoksen isoäiti lahjoittaa yhden takeistaan kirjailijalle.
”Tajuan, että takkiin liittyy jotakin, mistä haluan pitää kiinni: huolellisen työn arvostusta ja isoäidin kuiskauksia”, Laura Pörsti kirjoittaa.
Hyväntekeväisyyskirpputorit ja kierrätyskeskukset
- Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus: Lahjoita tavaraa
- Fida secondhamd: Lahjoita tavaraa
- Emmaus Helsinki: Tavaralahjoitukset
Huutokauppojen palvelut
- Arviointi verkossa - Stockholms Auktionsver (maksuton)
- Helander: Palvelut myyjille & ostajille – Näytöt, huutokaupat, arviot
- Hagelstam & Co: Osta & Myy
- Bukowskis: asiantuntijat
- Annmaris Huutokauppakamari: myynti huutokaupoissa
- Holmasto: Kuolinpesät
Katja Weiland-Särmälä
Filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
Jutun aloituskuva: Käytettyjen tavaroiden liikkeestä voi tehdä löytöjä, mutta liikkeisiin voi myös tarjota vanhoja tavaroitaan myyntiin. Vanhoja tavaroita voi muuttaa rahaksi myös ilman välikäsiä esimerkiksi laittamalla tavarat myyntiin netin kauppapaikoille. Kuvassa Astialiisa Helsingin Töölössä. Kuva: Leena Louhivaara