Monista nykyautojen avustimista on apua, jos niiden käyttöön on totutellut. Ilman harjoittelua lukkiutumattomista ABS-jarruistakin voi jäädä hyöty saamatta.
Liikennelääketieteen professorin Timo Tervon mielestä niin iäkkäiden kuin nuorempienkin kuljettajien kannalta vanhan auton vaihtaminen uudehkoon tai uuteen autoon kannattaa jo elektronisen ajovakauden hallintajärjestelmän vuoksi. Se on ollut Euroopan unionin alueella pakollinen varuste henkilöautoissa ja kevyissä pakettiautoissa marraskuun alusta 2014 lähtien.
Tervon mukaan ESP:nä tai ESC:nä tunnettu ajonvakautusjärjestelmä on turvavarusteista ykkönen: se estää 70 % tahattomista hallinnan menetyksistä.
Myös turvavyöt ja turvatyynyt ovat ratkaisevan tärkeitä varusteita. Koska iäkkäämpi ihminen on nuorempaa hauraampi, niiden merkitys korostuu vanhoilla kuljettajilla ja matkustajilla.
Tervon mielestä mikään turvalaite ei hyödytä ensisijaisesti tietynikäisiä, vaan avustimista on apua kaikille. Automaattinen hätäjarrutusjärjestelmäkin voi pelastaa onnettomuudelta iästä riippumatta, mutta mitä hitaammin kuljettaja reagoi, sitä useammin automaattijarrutus auttaa.
ABS-jarrut yllättävät
Jotta avustimista olisi mahdollisimman paljon hyötyä, niitä pitäisi osata käyttää. Suomen Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilampi kertoo, että ikääntyneiden ihmisten ajokurssilla ilmeni monia yllättäviä asioita kuljettajien kyvystä hyödyntää nykyautojen tekniikkaa.
”Yllätys oli se, että aika moni ikäihminen ei osaa jarruttaa lukkiutumattomilla jarruilla. Se, että luistonesto ottaa vetoa pois, kun auton pyörien alle osuu loskaa, on yllätys aiemmin vanhalla autolla ajaneelle kuljettajalle.”
”Automaattivaihteistokin voi tuntua ikänsä manuaalivaihteistolla ajaneesta ihmisestä mystiseltä, kun auto tuntuu liikkuvan itsestään”, Jarmo Jokilampi huomauttaa.
Opi pois vanhasta
Professori Timo Tervo korostaa, että jarrutusta ja väistöjä pitäisi opetella: ”Usein jarrutetaan alun alkaen liian löysästi ja vielä löysätään jarrua ennen väistöliikettä, vaikka autossa on lukkiutumattomat jarrut. Iäkkäät ihmiset ovat oppineet höyhenjarruttamisen, jotta auton jarrut eivät lukkiutuisi ja ohjattavuus säilyisi. Siitä pitäisi oppia pois.”
Autokoululiiton puheenjohtaja Jokilampi on samaa mieltä: ”Uuden oppimista rajaa usein vanha taustalla oleva malli, josta pitäisi ensin oppia pois. Kuljettaja toimii tietyllä opitulla tavalla, kun on pitkän ajan, 30–50 vuotta, tottunut käyttämään perinteistä jarrujärjestelmää ilman ABS:n apua. Varsinkin nopeassa hätätilanteessa kuljettaja noudattaa aikaisemmin omaksuttua ja totuttua toimintatapaa.”
Kursseja kaivattaisiin
Jarmo Jokilammen mielestä uudesta tekniikasta on senioriautoilijalle pääosin hyötyä, mutta järjestelmiin on hyvä tutustua ennen auton hankintaa tai uusimista.
”Ikäkuljettajien sopeutuminen uuteen tekniikkaan on täysin mahdollista, mutta tekniikkaan pitää päästä perehtymään ja tutustumaan käytännössä.”
Niin professori Tervon kuin Autokoululiiton Jokilammen mielestä varsinkin iäkkäille ihmisille pitäisi järjestää kursseja autoista.
”Kokemus on osoittanut, että iäkkäät ihmiset ovat innostuneita tällaisista tilaisuuksista. Volvon alkutalvesta 2017 järjestämä kurssi oli esimerkki siitä, miten tällainen harjoitus onnistuu senioreiden kanssa ja miten he nauttivat siitä. Varusteiden käytön ohella ihmiset oppivat muun muassa, kuinka paljon jarrutusmatka pitenee vauhdin kasvaessa – se oli Volvonkin kurssilla monelle yllätys”, Tervo kertoo.
Rutina voi säikäyttää
”Ilman perehtymistä apuvälineet saattavat jopa säikäyttää kokeneen kuljettajan, kun esimerkiksi kaistavahti tärisyttää rattia tai mukautuva vakionopeussäädin painaa kaasupoljinta. Jo ABS-jarrujen rutina saattaa pelästyttää ikääntynyttä kuljettajaa ja aiheuttaa sen, että jatkossa hän painaa jarrupoljinta vain kevyesti. Silloin rutinaa ei tule, mutta tehokkaan jarrutuksen tuoma turvallisuushyöty menetetään”, Jokilampi toteaa.
”Avustimet tai varoitustoiminnot voivat olla jopa riski, jos kuljettaja ei tiedä, millaisia järjestelmiä autossa on, mihin ne pystyvät ja mihin eivät. Käyttöliittymän eri vaihtoehtojen, kuten symbolien ja äänimerkkien, pitäisi olla tuttuja jo ennen ajamaan lähtemistä. Tämä korostaa esimerkiksi automyyjän vastuuta auton luovutustilanteessa”, VTT:n tutkimustiimin päällikkö Merja Penttinen sanoo.
Apua perehtymiseen
Jarmo Jokilampi toteaa, että ajoharjoitteluradat ovat mainio paikka tehdä käytännön kokeiluja esimerkiksi siitä, miten mukautuva vakionopeussäädin tai ESC-ajonvakautus toimivat.
”Tulossa oleva lainsäädäntömuutos, jossa vaikeissa olosuhteissa ja liukkaalla ajaminen aiotaan poistaa koulutuksesta, tulee valitettavasti vähentämään ajoratojen määrää merkittävästi. Turvatekniikkaa pitäisi kuitenkin pystyä kokeilemaan suljetulla alueella, jotta kuljettaja ymmärtäisi tekniikan hyödyt ja mahdolliset haitat ennen kuin liikenteessä tulee todellinen tilanne eteen.”
”Kannattaa pyytää automyyjää perehdyttämään ajokin järjestelmiin auton luovuttamisen yhteydessä. Auton turvatekniikkaan voi tutustua myös auton ohjekirjasta. Autokouluista voi kysyä apua ja tarvittaessa ottaa uudella autolla tutustumisajotunnin, jonka aikana ammattitaitoinen liikenneopettaja perehdyttää auton järjestelmiin. Helpoin tapa on mennä Autokoululiiton verkkosivuille ja kirjoittaa oma paikkakunta hakukohtaan. Sen avulla löytyy lähin autokoulu ja sieltä räätälöity apu autoon perehtymiseen.”
Mihin huomiota auton valinnassa?
Millaisista avustimista olisi hyötyä? Vinkkejä iäkkäälle uuden tai uudehkon auton ostajalle:
Jarmo Jokilampi, Suomen Autokoululiiton puheenjohtaja:
”Hyviä ja hyödyllisiä avustimia ovat ABS-jarrut, ESC-ajonvakautus, hätäjarrutusjärjestelmät, kaistavahti ja mukautuva vakionopeussäädin. Peruuttamista ja pysäköintiä helpottavat peruutustutka ja kamerat.
Automaattivalot toimivat pääosin varsin hienosti ja keskimäärin oikea-aikaisesti. Kuljettaja ja varsinkin veteraanikuljettaja toimii valojen vaihtamisessa usein pienellä viiveellä, jolloin menetetään turvallisuuden kannalta ratkaisevia hetkiä.”
Timo Tervo, liikennelääketieteen professori:
”Automaattivaihteisto, peruutuskamera, hyvät valot – mielellään adaptiiviset – ja pesimillä varustetut. On myös hyvä muistaa, että pienempi auto on helpompi käsitellä kuin iso. Automaattivaihteinen auto pysyy paikallaan mäkilähdöissä, mutta jos valitsee manuaalivaihteisen auton, siinä olisi hyvä olla mäkilähtöavustin.
Peruutuskamera helpottaa kaikkien liikkumista, mutta senkin merkitys kasvaa iän myötä, kun niska ei käänny niin kuin nuorempana.
Automaattinen pysäköinti vaatii järjestelmään perehtymistä, mutta ne, jotka ovat siihen totutelleet, ovat olleet parkkiapuun tyytyväisiä.”
Merja Penttinen, tutkimustiimin vetäjä VTT:llä:
”Kannattaa pyytää myyjältä kunnollinen opastus erilaisiin laitteisiin ja verrata laitteita eri automerkeissä ja -malleissa. Voisiko jopa ajatella, että ottaisi uudella autollaan yhden tai kaksi ajotuntia?”