Fiat Panda toimii hyvin pippurisena nelivetomallina

Fiat Panda ei välttämättä näytä vakavasti otettavalta autolta, mutta se on monessa suhteessa kyvykkäämpi kuin Pandoja tuntematon arvaakaan. 4x4 Panda on lisäksi markkinoiden edullisin nelivetoinen auto. 

Kaksisylinterisiä autoja on tullut todella harvoin vastaan eikä viime vuosikymmeninä juuri lainkaan. Rätti-Sitikassa eli Citroën 2 CV:ssä oli koko sen valmistushistorian ajan vuosina 1948-1990 kahdella sylinterillä säksättävä kone.

Samoin Fiatilla oli aikoinaan kaksisylinterinen kone vuonna 1957 esitellyssä 500-mallissa ja taru jatkui vuonna 1971 esitellyssä 126-mallissa, jossa kaksipyttyinen kone tärisytti San Remosta kesällä 1980 vuokraamaani autoa niin että varsinkaan tyhjäkäynnillä sisäpuolisesta taustapeilistä ei nähnyt juuri mitään.

Vuonna 2010 Fiat toi uuden kaksisylinterisen TwinAir-turbokoneen retrohenkiseen 500-malliin ja kun nykyinen, vuonna 2011 esitelty kolmannen sukupolven Panda-malli palasi maahantuontiohjelmaan, sama kone tuli yhdeksi sen moottorivaihtoehdoksi.

Nykyään Suomeen tuotavassa Panda-mallistossa on sekä etu- että nelivetoisia versioita. Halvin Panda maksaa Easy-varustuksella ja 69-hevosvoimaisella 1,2-litraisella nelisylinterisellä moottorilla varustettuna 13 395 euroa ja Lounge-varusteisena kaksisylinterisellä turbokoneella 14 993 euroa.

Vuonna 2012 lanseerattu 4x4 -versio on TwinAir-moottorilla 17 392 euron hintaisena tällä hetkellä Suomen halvin nelivetoinen uusi auto eikä räyhäkkään näköinen ja viisi hevosvoimaa tehokkaampi TwinAir 4x4 Cross -versiokaan ole kuin 1 500 euroa kalliimpi.

Lähtökohtaisesti neliveto-Panda on nykymuodin mukaisesti etuvetoinen auto, jossa sähköisesti ohjattu monilevykytkin siirtää voimaa takapyörille, kun anturit havaitsevat etupyörien luistavan. Cross-Pandassa on kuitenkin Terrain Control -valitsin, jolla voi kytkeä jatkuvan nelivedon päälle tai valita alamäkihidastimen, jolla auto tulee maastossa jyrkät alamäet hitaasti alas taitavammin kuin kuljettaja pystyisi sen tuomaan.

Hurjilla kierroksilla

Kun TwinAir-moottorin käynnistää, sen ääni kertoo heti että konepellin alla on jotain poikkeuksellista. Kaksisylinterisellä Pandalla ajettaessa kannattaa unohtaa kaikki autokoulunopettajien opetukset ja taloudellisuusajojen pihistelytyylit.

Moottorin pyöriessä 1500 kierroksella minuutissa meno on vastahakoista ja 2000 kierroksella ajamiseenkin pitää tottua, sillä ensi alkuun se tuntuu TwinAir-koneella nihkeältä. Tosiasiassa ahdettu TwinAir-kone vääntää hyvin 2000:llakin kierroksella minuutissa ja pienillä vaihteilla Panda lähtee vetämään jopa 1300 kierroksesta minuutissa, mutta vasta 3000 kierroksen yläpuolella kaksipyttyinen voimanlähde muuttuu hyvin responsiiviseksi ja paljastaa italialaisen temperamenttinsa.

Tuntuu erikoiselta kierrättää katuauton moottoria nopeassa kantatieajossa 4000 kierroksen tienoilla ja nähdä niin kiihdytyksissä kuin alaspäin vaihdettaessa kierroslukumittarin viisarin heiluvan 5000:n molemmin puolin, mutta kaksisylinterinen pikkukone tuntuu nauttivan tiukasta menosta. Fiatin Twin-Air kiertää herkästi 5500:aan asti, missä kone nuukahtaa niin että sitä on turha kierrättää pidemmälle, vaikka kierroslukumittarin punainen alue alkaa vasta 6500:sta.

Ärisevästä äänensävystä huolimatta kaksipyttyinen kone on korkeilla kierroksilla niin vähämeluinen, että kierrosten määrää ei tajua mittariin vilkaisematta. Vaihteisto on välitetty sen verran lyhyeksi, että 120 km/t vauhdissa kone kiertää kuutosvaihteella 3300 kierrosta minuutissa, mutta moottorin ääntä tuskin edes kuulee – voimakas tuulen kohina on vallitseva ääni Pandan sisällä. Maantieajossa Pandan matkustamoon tulee myös korin alaosassa kumisevaa melua ja karkeapintaisella asfaltilla Cross on aika meluisa.

Kierrosten käyttö näkyy koeajokulutuksessa, se liikkui 6,7 ja 7,6 litran välillä sataa kilometriä kohden. 

Tukeva tötterö

Pandan alustan viritys on onnistunut ja Fiat pysyy mainiosti tiessä kiinni kaikilla nopeuksilla. Pienen autontötterön olemuksesta ei arvaa, kuinka hauska se on ajaa. Vuoristoteillä se on ketterä samoin kuin kiemuraisilla suomalaisilla kantateilläkin. Pyörien tarpeeksi pitkät joustovarat myötäilevät huonopintaistakin asfalttia ja Cross-varusteinen maasto-Panda on kotonaan myös kuoppaisilla sorateillä.

Ulkomailta saadusta kokemuksesta tiedän, että niin toisen kuin kolmannen sukupolven Pandoilla voi ajaa moottoritiellä vaivattomasti 130 – 140 km/t vauhtia ja muistikuvat vahvistuivat, kun koeajon moottoritieosuuden ajankohtaan osunut myrskytuulikaan ei estänyt kesänopeuden pitämistä Turunväylällä. Rauhalliset vastaliikkeet riittävät, kun sivusta tulevat puuskat repivät pientä Pandaa. Auto ei ole tuulesta moksiskaan.

Cross-Pandassa on maasto-ominaisuuksiakin ja ykkösvaihde on välitetty niin lyhyeksi, että sillä voi ajaa huonoissa paikoissa melko hitaasti. Äkkinäisesti toimiva kytkin kuitenkin tekee todella hankalista kohdista vielä hankalampia. Kesäkelillä etu- ja nelivedon välillä ei ajotiellä tuntunut olevan merkittävää eroa, mutta talvella tilanne on toinen. Lumikeleillä Cross-versiota ajaneet kollegat ovat kehuneet nelivetoisen Pandan etenemiskykyä.

Kaupunkiajossa Panda on muuten näppärä auto, mutta sen Start&Stop-järjestelmä sekoili koeajon aikana monta kertaa niin, että auto ei käynnistynyt ensi yrittämällä liikennevalojen vaihduttua. Reipas eteneminen taajamissa edellyttää myös aktiivista vaihtamista – lyhyellä ykkösvaihteella ei selviä kiihdytyksissä kuin hetken ja isompia vaihteita saa latoa sisään tiheään tahtiin. 

Italialaista ergonomiaa

Ajoasennosta saa Pandassa kohtalaisen, vaikka ratti ei liiku syvyyssuunnassa. Helpoimmin sopivan otteen löytäminen onnistuu, jos on tottunut ajamaan ohjauspyörä aika alhaalla. Suoraan tai vain hienokseltaan käännettäessä ajettaessa ratista on luontevaa pitää kiinni sen kehän alaosasta ja vain enemmän käänneltäessä siirtää käsiä ylemmäs.

Etuistuinten istuinosa on pienehkö ja selkänoja säätyy portaittain, joten ergonomiaa rajoittavia tekijöitä on monta. Ryhdikkään korkea istuma-asento helpottaa Pandan ratin takana viihtymistä, mutta useamman tunnin ajo pienen italialaisen ohjaimissa tuntuu kyllä väsymyksenä kropassa. Alle 170-senttiselle kuljettajalle istuin sopii paremmin kuin isommille.

Pandan ohjaus on todella hiljaisessa vauhdissa kuten pysäköintialueilla autoa käänneltäessä mukavan kevyt, mutta se jähmeytyy vauhdin kasvaessa. Ohjaus on kuitenkin riittävän tarkka, kohtuullisen luonteva ja erityisesti nopeassa ajossa mukavan tunnokas.

Naiskoeajaja kiinnitti huomiota Fiatin kevyesti toimiviin polkimiin ja vaihteensiirtoon. Panda on ylipäätään aika vaivaton ajettava.

Paksukehäinen ja vielä paksupuolaisempi ratti ei kuitenkaan istu hyvin pienikätisen kuljettajan otteisiin.

Pandan etuikkunat ovat sähkötoimiset, takaikkunoita liikutellaan perinteisillä kahvoilla. Ikkunannostimien kytkimet on sijoitettu ovien sijaan keskikonsoliin, mikä on yllättävän vaikea muistaa. Nostimia on vielä viikon ajorupeaman ja viidensadan tai tuhannen kilometrin jälkeenkin tullut etsittyä jokaisesta Pandasta, jolla olen ajanut.

Istuinlämmittimien kytkimet ovat hankalassa paikassa lattianrajassa ajotilan pyörösäätimen ja käsijarrun välissä. Käsijarrun kahva on erityisen epäergonominen.

Tonnin lisävarusteet

Vain 3,7 metriä pitkän Pandan kokoon nähden sen takapenkillä on yllättävän hyvä istua. Jalkatilaa ei riitä 180-senttisen kuljettajan takana toiselle samankokoiselle, mutta jos joko edessä tai takana istuu alle 170-senttinen niin tilaa riittää. Takapenkin selkänoja ulottuu ilahduttavan korkealle, siinä ei ole tingitty, mutta istuinosan syvyys on vaatimaton. Korkeussuunnassa tilaa on mainiosti. Keskipaikka on nykytyyliin surkea.

Tavaratilaa nykyisessä Pandassa on 225 litraa. Italian kokemusten perusteella takakonttiin saa yhden matkalaukun, toisen joutuu sijoittamaan takapenkille, jos tavaraa on enemmän mukana.

Polttoainesäiliöön mahtuu vain 35 litraa bensiiniä, joten reippaasti Pandan voimavaroja käyttävä kuljettaja joutuu tankkaamaan Fiatia varsin usein.

Nelivetoisella Cross-Pandalla saa vetää 400 kilon jarrutonta ja 800 kilon painoista jarrullista perävaunua.

Koeajoauton 1062,53 euron lisähintaan vaikuttavat valinnaisvarusteet ovat keltainen Giallo Birichino -erikoispastelliväri, peruutustutka sekä City Brake Control -turvajärjestelmä, joka pysäyttää auton automaattisesti 5–30 km/t nopeuksilla, jos kuljettaja ei reagoi eteen tulevaan esteeseen. 

Vastinetta rahalle: Fiat Panda 4x4 Crossin olemus jakaa mielipiteitä. Konservatiivisen nuoren miehen mielestä Fiatin pieni katumaasturi näyttää pelleautolta, jossa tuntee olevansa huvipuiston laitteessa, mutta osa koeajajista pitää Cross-Pandan olemusta positiivisesti huvittavana hyvän mielen tuottajana ja pirteänkeltaista pikkuautoa sympaattisena. Designista kiinnostuneiden ihmisten mielestä koeajoauton sisustan värit eivät sovi keskenään yhteen eivätkä ulkovärin kanssa. Osa koeajajista ja kyytiläisistä kritisoi Pandan laatuvaikutelmaa ja piti kojetaulua vanhahtavana, mutta kokonaisuutena Fiat toimi koeajossa kaikilta osin niin kuin pitikin eikä mitään ylimääräisiä ääniä kuulunut.

PLUSSAT

+ Hyvä etenemiskyky 
+ Reipas ajettavuus
+ Pirteä moottori 

MIINUKSET

- Kuljettajan paikan säätöpuutteet
- Vakionopeussäädintä ei saatavana
- Huono Start&Stop-järjestelmä

TEKNIIKKAA 

Juha Partanen