Olen päättänyt olla purnaamatta asioista, jotka ovat vuosikausia kaivelleet mieltäni liikenteessä. Ainakin yritän suhtautua niihin aiempaa myönteisemmin.
En esimerkiksi enää jurnuta tietöiden aiheuttamista liikennetukoksista. Itse asiassa jopa ilahduin joutuessani hidastamaan ja lopulta pysähtymään muutamaksi minuutiksi asfaltointityömaan eteen. Niin ne ajat muuttuvat.
Mistä oikein on pohjimmaltaan kysymys? Pitkään kestänyt tiestön rapautuminen suorastaan kelvottomaan kuntoon vaatii jatkuvasti toimenpiteitä. Kansallisomaisuudeksemme luokiteltava tiestömme on kerta kaikkiaan pidettävä liikennöitävässä kunnossa taantumasta huolimatta. Tieverkosto on näet keskeisiä avaintekijöitä Suomen saattamisessa uuteen nousuun.
Tietyömaat ovat viime vuosina olleet todella harvinaisia. Kun muut keinot loppuivat, pääteiden - jopa moottoriteiden - pientareille alkoi ilmestyä alennetuista nopeusrajoituksista kertovia liikennemerkkejä ja urista varoittavia kylttejä. Suorastaan surkuhupaisaa oli se, että varsinaisista korjaustoimenpiteistä ei ollut tietoakaan.
Ei siis ole ihme, että viime aikoina todella harvinaisiksi käyneiden tienparannustyömaiden kohtaaminen saa ilahtumaan. Jotain on siis alkanut tapahtua. Ensi vuodelle on näillä näkymin pitkästä aikaa luvassa maanteiden kunnostukseen lisää rahaa. On kuitenkin muistettava, että Suomen tiestön palauttaminen säälliseen kuntoon vaatii miljardeja euroja ja vuosien uurastuksen. Ensimmäiset merkit päiväjärjestykseen palaamisesta ovat kuitenkin nähtävissä.
Tietenkin tietyömaat hidastavat ja patoavat hetkellisesti liikennevirtoja. Matka-aika määränpäähän saattaa pidentyä vartin, pari. Pikku uhrauksen jälkeen taival kuitenkin taittuu vastaisuudessa juoheasti ja ennen muuta entistä turvallisemmin.
Oletteko tulleet ajatelleeksi sitä, että liikenteessä on runsaasti nuoria kuljettajia, jotka eivät koskaan ole ajaneet kunnollisilla teillä? Urien ja teräväreunaisten kuoppien jatkuva väistely on ollut osa heidän autoilukokemustaan. Vanhemmat kuskit taas ovat joutuneet turvautumaan menneiden parempien aikojen muisteluun.
Aion myös vastedes noudattaa purnaamisen lopettamispäätöstäni. Teiden kunnostaminen on loppujen lopuksi kädenojennus meille autoilijoille. Miten olisi iloinen kädenheilautus tien kunnostajille?! He, jos ketkään, ovat autoilijoiden asialla.