Jos pohdit mahdollisuutta työllistää itsesi kesäyrittäjänä, on hyvä tutustua vaihtoehtoisiin yrittämismuotoihin ja niihin liittyvään byrokratiaan.
Oli yritysmuoto mikä tahansa, kesäyrittäjän on selvitettävä, miten hänen tulojaan verotetaan. Nuorella on hyvä olla verokortti.
Parhaassa tapauksessa veroprosentiksi tulee nolla, mutta varmaa se ei ole. Asia selviää esimerkiksi Verohallinnon veroprosenttilaskurista osoitteessa vero.fi. Laskuriin syötetään arvioitujen tulojen lisäksi ainakin ikä, kotikunta ja se, kuuluuko kirkkoon.
”Veronalaisia tuloja ei saa jättää ilmoittamatta perustuen vain omaan arvioon, ettei niistä ehkä lopullisessa verotuksessa menekään veroa. Jos tulot puuttuvat esitäytetyltä veroilmoitukselta, ne pitää sinne lisätä”, muistuttaa verojuristi Juha-Pekka Huovinen Veronmaksajista.
Verokortin nollaprosentista huolimatta veroja voi tulla maksettavaksi, jos vuoden mittaan kertyy tuloja arvioitua enemmän eikä kesäansioista ei ole tehty ennakonpidätyksiä tai maksettu ennakkoveroja.
Myytkö työtä vai tavaraa?
Itse valmistettuja tavaroita myyvän kesäyrittäjän elämä on yksinkertaisempaa kuin työtä tai palveluita myyvän: tuotteiden ostajalla ei ole ennakonpidätysvelvollisuutta maksamastaan summasta. Jos myy esineitä tulonhankkimistarkoituksessa, nämä tulot voi myöhemmin ilmoittaa omalla esitäytetyllä veroilmoituksella. Tulot ovat muuta veronalaista tuloa ja niistä voi vähentää tulonhankkimiseen liittyvät kulut.
Myös palveluiden myyminen on kohtalaisen helppoa, jos asiakkaana on kotitalous, eikä asiakkaan maksama summa ylitä 1 500 euroa vuodessa. Silloin kotitalouden ei tarvitse tehdä maksamastaan palkkiosta ennakonpidätystä, mutta tulorekisteriin se pitää ilmoittaa.
Muussa tapauksessa yrittämiseen liittyvää byrokratiaa voi helpottaa käyttämällä niin sanottuja kevytyrittäjäpalveluita, joita sivutoimiseksi tai lyhytaikaiseksi yrittäjäksi ryhtyvälle on tarjolla runsaasti.
Laskutuspalvelut tarjoavat asiakkailleen monia eri tasoisia palveluita ja samalla yrittämistapoja. Yksinkertaisin versio kevytyrittäjyydestä on käyttää laskutuspalveluyritystä ilman Y-tunnusta. On myös kevytyrittäjyyspalveluita, joiden kautta kesäyrittäjä saa Y-tunnuksen.
”Laskutuspalvelumallilla on siinä mielessä aito yrittäjä, että asiakkaat pitää itse hankkia. Helpottaa työllistymistä, kun työn tilaajan ei tarvitse ryhtyä työnantajaksi”, kuvaa Juha-Pekka Huovinen.
Ansiot palkkaa tai työkorvausta
Laskutuspalvelua käyttävä kesäyrittäjä voi sopia palvelun kanssa, että hän nostaa joko palkkaa tai työkorvausta. Laskutuspalveluyrityksen huoleksi jäävät ennakonpidätykset ja muut mahdolliset maksut.
Jos kesäyrittäjälle maksetaan palkkaa, laskutuspalveluyritykselle kuuluvat ennakonpidätyksen toimittaminen, työnantajan sairausvakuutusmaksun maksaminen ja suoritusten ilmoittaminen tulorekisteriin.
Laskutuspalvelu ei kuitenkaan pidätä maksettavasta palkasta työntekijän eläke- eikä työttömyysvakuutusmaksua. Jos on vähintään 18-vuotias, toimii yrittäjänä vähintään neljänä perättäisenä kuukautena ja ansaitsee yli 8 575,45 euroa vuodessa, on hankittava yrittäjän eläkevakuutus ja maksettava YEL-maksua.
Jos ei ole sovittu, että laskutuspalveluyrityksen maksama suoritus on palkkaa, Verohallinnon ohjeiden mukaan on kyse työkorvauksesta. Suoritus voidaan verottaa työkorvauksena, vaikkei työn suorittajalla olisikaan Y-tunnusta. Silloinkin laskutuspalveluyrityksen on toimitettava ennakonpidätys ja ilmoitettava tulo tulorekisteriin, jos työn suorittaja ei ole ennakkoperintärekisterissä.
Osalle sopii Y-tunnus
Kesäyrittäjän pitää pähkäillä myös, hankkiiko hän Y-tunnuksen vai ei.
”Kun toimitaan omalla Y-tunnuksella, asiakkaita laskutetaan toiminimellä ja yrittäjän tulo on työkorvausta”, Huovinen kertoo.
Y-tunnuksen haltijalla pitää olla verokortti työkorvausta varten tai hän voi halutessaan ilmoittautua ennakkoperintärekisteriin. Lyhytaikaiselle yrittäjälle ennakkoperintärekisteröinti ei ole erityisen käytännöllinen vaihtoehto.
Työläin vaihtoehto on perustaa itse toiminimi, joka saa Y-tunnuksen, ja hoitaa sen asiat ilman laskutuspalvelun apua. Tämä tuottaa lisää hallintotyötä, mutta myös enemmän käteen jääviä tuloja.
Arvonlisäveroa joutuu maksamaan, mikäli yrityksen liikevaihto on yli 15 000 euroa vuodessa. Alv-rekisteriin voi ilmoittautua pienemmälläkin liikevaihdolla.
Kuluja voi vähentää
Jos kesäyrittäjä ottaa tulonsa palkkana, hän saa niistä automaattisesti 750 euron tulonhankkimisvähennyksen, eli tätä pienempiä kuluja ei kannata erikseen vähentää.
Vähentää voi esimerkiksi työkalut, materiaalit, laskutusyrityksen palkkiot ja puhelinkulut, jotka ovat aiheutuneet tulonhankkimisesta. Mikäli asuntoa käyttää satunnaisten tulojen hankkimiseen, voi vaatia 230 euron työhuonevähennyksen,
Toiminimiyrittäjä voi vähentää kaikki yrityksen verovähennyskelpoiset kulut tuloista. Jäljelle jäävästä tulosta hän saa vielä 5 prosentin yrittäjävähennyksen.
Heidi Hammarsten
Keppareiden räätäli
Keppihevosyrittäjä Noora Pastolla (kuvassa) on edessä vauhdikas työkesä. Hän myy itse valmistamiaan keppareita toreilla ja tapahtumissa, mutta tekee töitä myös vohvelikahvilassa ja 4H-leirien vetäjänä.
”Yrittämisestä olen oppinut sen, että on tehtävä paljon töitä. Toisaalta oppii uusia asioita ja saa tehdä juuri sitä, mistä itse pitää” Pasto sanoo.
Pasto valmistaa kesällä myytävät kepparit varastoon kotona Paston karjatilalla.
Keppihevosharrastajat odottavat jo innolla kesäkuussa Seinäjoellä järjestettävää lajin SM-kilpailua. Paikalla on tuhansia harrastajia ja noin 200 myyntikojua, joiden joukossa tietysti myös Paston kepparikoju
”Parhaiten menevät kaupaksi pienet kepparit, jotka ovat mukavampia ratsastettavia ja hinnaltaan hiukan edullisempia.”
Osan myyntituotoista Pasto laittaa säästöön opiskelua varten. Hänen keppaihevosiinsa voi tutustua instagramissa tilillä @kht_ml
Kuva: Esko Jämsä
Mitä palkkatyöläisen pitää tietää veroista? Veronmaksajien jäsenenä voit lukea aiheesta lisää täältä > (edellyttää kirjautumista jäsenalueelle)
