Suomalaiset antavat arvokkaimmat lahjat ylioppilaille ja häitä viettäville lapsilleen. Muihin Pohjoismaihin verrattuna suomalainen lahjakulttuuri on silti kitsas.
On taas se aika vuodesta, jolloin kauppojen lahjatavaraosastoilla vaeltaa mietteliästä väkeä: mitä ostaisi serkkupojalle ylioppilaslahjaksi tai naapurin tytölle, joka valmistuu kampaajaksi?
Kesällä juhlitaan vielä hääpareja ja rippilapsia, ja jokaista täytyy muistaa jotenkin.
Maan nilkuttavalle taloudelle jokainen juhlija tarjoaa ainakin kainalokeppiä, sillä suomalaiset käyttävät erilaisiin lahjoihin yhteensä noin 1,9 miljardia euroa vuodessa. Yhden lahjanantajan osuudeksi tulee keskimäärin (keskiarvo) 360 euroa vuodessa.
Luvut perustuvat Nordean tilaamaan tutkimukseen, joka selvitti laajasti lahjakäytäntöjä Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Viisi vuotta vanhaan selvitykseen voi yhä luottaa, sillä Suomen taloudellinen tilanne ei ole ratkaisevasti muuttunut.
Loppukevät on avokätisyyden aikaa, sillä suomalaiset käyttävät eniten rahaa ylioppilasjuhliin ja valmistujaisiin omien lasten häiden ja pyöreiden vuosipäivien lisäksi.
Pohjoismaalaisista suomalaiset ovat silti itarimpia lahjanantajia. Norjassa rahaa menee eniten, mitä osaksi selittää korkea hintataso. Ruotsi ja Tanska ovat tasoissa.
Kulttuurierojakin löytyy, sillä valmistujaislahjojen ostajina suomalaiset tulevat toiseksi heti Ruotsin jälkeen. Norjalaiset taas satsaavat rippijuhliin, joihin he käyttävät hulppeasti enemmän rahaa kuin muut.
Veri on suomalaiselle lahjanantajalle selvästi vettä sakeampaa. Oman lapsen ylioppilas- ja valmistujaislahjaan käytetään keskimäärin 230 euroa vuodessa, häälahjaan 510 euroa. Suvun tuoreita valkolakkeja muistetaan 70:llä ja pariskuntia 90 eurolla. Ystäväperheiden ylioppilaat sekä tuttavien häät hoituvat 50 eurolla.
Lastenlapset innostavat
Useimmin lahjoja ostetaan lasten syntymäpäiviksi. Niihin liittyy lähes 40 prosenttia kaikista suomalaisten lahjaostoksista - rahaksi muutettuna 759 miljoonaa euroa vuodessa. Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset pitävät silti perää, sillä lasten lahjoihin kulutetaan täällä vähiten ja Ruotsissa eniten.
Tutkimukseen osallistuneet isovanhemmat käyttävät yhteensä kaikkiin vuoden aikana hankkimiinsa lahjoihin - muillekin kuin lapsenlapsille - eniten rahaa, henkilökohtaisesti keskimäärin 640 euroa.
Helsinkiläinen isoäiti Kaisa Salomaa ylittää keskiarvon reippaasti. Pari vuotta sitten lääketeollisuuden palveluksesta eläköitynyt Salomaa on ahkera lahjanantaja, sillä pelkästään lapsenlapsia on neljä ja tyttäriä puolisoineen kaksi. Suku ja ystäväpiiri ovat laajat.
”Tuhlaan lapsiin ja lastenlapsiin. He ovat suurimpia menoeriäni, sillä he ovat minulle tärkeitä”, hän toteaa.
Ristiäislahjaksi Salomaa lahjoitti jokaiselle lapsenlapselle 200 euroa pankkitalletuksena, kun suomalaisten keskiarvo on 90 euroa. Kummipoika sai 18-vuotispäivänään kalliin kellon.
”Olen tavallista avokätisempi. Kun asuin Ruotsissa, tapani antaa lahjoja tuntui normaalilta.”
Kaisa Salomaa lahjoittaa tänä keväänä ylioppilasjuhliaan viettävälle lähisukulaiselle sata ja tuttavan rippijuhlia viettävälle lapselle 40 euroa, joka edustaa keskiarvoa.
Konfirmoidulle, ylioppilaalle ja muusta koulutuksesta valmistuneelle suomalaiset antavat lahjan mieluiten rahana, kaikille muille tavarana. Kaisa Salomaa on samoilla linjoilla, paitsi että hääparille hän antaa myös mieluiten rahaa, koska koti on monella jo valmiina ja tavaraa tarpeeksi. Toisen tyttärensä häät hän kustansi melkein kokonaan.
Lahjakorteilla ruokaa
Perinteinen tapa antaa rahalahja on seteli kirjekuoressa. Kukaan ei tiedä tarkalleen, mitä ihmiset lahjaseteleillään ostavat, mutta viime vuosina myös ladattavat lahjakortit ovat yleistyneet. Kauppaketjun järjestelmään jää jälki, josta näkyy, mikä ostos on maksettu kokonaan tai osittain lahjakortilla.
”Suomalaiset ovat urheilijakansaa”, paljastaa kehityspäällikkö Juha Andelin Keskolta.
Konsernin urheiluvälineitä myyvät ketjut ovat selkeästi suosituimmat lahjakorttien lataus- ja käyttöpaikat. Hopeamitalille sijoittuu K-citymarket.
Sen jälkeen tasavertaisina tulevat rautakaupat sekä pienoinen yllätys, joka kertoo suomalaisten arkisesta elämänasenteesta: K-ruokakaupat! Myös S-marketeissa ja Prismoissa lahjaksi saaduilla korteilla maksetaan usein ruokaa ja muita päivittäistuotteita.
”Suosittu häälahja on hotellilahjakortti, joita ostetaan varsinkin touko-kesäkuussa”, kertoo tuotepäällikkö Ansa Korkala S-Pankista.
Hotellilahjakorteille ladataan yleensä 100-250 euroa, ja se on tyypillinen yhteislahja. Keskon kortille voi ladata 10-500 euroa, ja kaikkien latausten keskiarvoksi Juha Andelin arvioi noin 60 euroa. Kauas siitä ei jää myöskään Ansa Korkalan tuntuma: vähän yli tai alle 50 euroa. Loppukevät ja joulun aika nostavat piikit muuten tasaiseen korttien menekkiin.
Pankkien ladattavilla prepaid-korteilla voi ostaa mitä ja missä vain. Johtaja Carl Pettersson Aktiasta kertoo, että latausten keskiarvo on vajaat sata euroa, mutta pankissa ei tiedetä, kuinka moni korteista menee lahjoiksi ja kuinka moni muuhun käyttöön. Aika suosittu lahja kummi- tai lapsenlapselle on säästösopimus.
”Tilille laitetaan keskimäärin 50 euroa kuukaudessa. Kertalahjana yleinen summa on sata euroa.”
Yhdessä kunnon lahja
Nordean tutkimus paljastaa, että 18-39-vuotiaat antavat lahjatavaroita useammin kuin vanhempiin ikäryhmiin kuuluvat. S-ryhmän lahjakortinostajista suurin osa onkin 40 täyttäneitä naisia, ja Aktiassa lataajien keski-ikä on yli 50 vuotta.
Syntymäpäivälahjoiksi myös Kaisa Salomaa antaa mieluiten tavaraa. Teini-ikäinen tyttärentytär on saanut esimerkiksi parfyymia, 10-vuotias tyttärenpoika kauko-ohjattavan helikopterin. Elektroniikkaa ja merkkivaatteita Salomaa ostaa usein.
Hän lahjoittaa mielellään myös aitoja, käsityönä tehtyjä koruja ja valmistaa niitä itsekin. Viimeksi Ranskaan lähti postipakettina kaksi hänen kutomaansa mattoa.
Yhteislahjaan Salomaa osallistuu, jos vaikkapa lapselle halutaan ostaa krääsän sijasta jotakin kunnollista kuten kännykkä tai polkupyörä. Saman syyn porukalla ostamiseen mainitsi 57 prosenttia lahjatutkimukseen vastanneista.
Ei liene yllätys, että naiset ostavat lahjoja enemmän kuin miehet, ja miesten on naisia vaikeampaa päättää, minkä arvoinen lahjan pitäisi olla. Rahaa antaessaan naisista tuntuu, että summan pitäisi olla isompi. Pienituloiset käyttävät suhteellisesti enemmän rahaa lahjoihin kuin keski- tai suurituloiset.
Salomaan mielestä lahjojen hankkiminen on hauskaa. Hän kuuluu vähemmistöön, sillä Nordean tutkimuksessa vain 34 prosenttia oli samaa ja 43 prosenttia eri mieltä.
Lahjojen merkityksestä sosiaalisena ilmiönä kertoo se, että noin joka viides yli 1500 haastatellusta ostaisi lahjan luotolla, jollei hänellä olisi varaa ostaa lahjaa. Yhtä moni jättäisi menemättä koko juhliin. Ilman lahjaa myös Salomaa jäisi kotiin. Luotolla hän ei lahjaa ostaisi vaan veisi vähemmän.
Tutkimukseen vastanneista melkein puolet käytti mielestään liikaa rahaa lahjoihin.
”Minäkin olen liian höveli, mutta se on minun asiani. En myöskään odota, että minulle ostettaisiin vastaavia lahjoja”, Kaisa Salomaa kommentoi.
Toukokuun Taloustaidossa on julkaistu myös artikkeli 10 vinkkiä lahjaverosta, joka on luettavissa näköislehdestä. Näköislehden lukeminen edellyttää rekisteröitymistä Veronmaksajien jäsenpalvelun käyttäjäksi. Rekisteröidy jäsenpalveluun täällä.
Juttua varten on haastateltu myös Nordean yksityistalouden ekonomistia Olli Kärkkäistä.
Lahjoista sanottua
LIISA, 50 VUOTTA: ”Puoliso antoi minulle yli tuhat euroa maksaneen taidelasiesineen. Kaverit toivat 25 ja 50 euron lahjakortteja, joilla ostin esimerkiksi teetä ja pitkät housut.”
VAPPU, 85 VUOTTA: ”Annoin tyttärelle 60-vuotislahjaksi 1500 euroa suoraan pankkiautomaatilta.”
KAARINA, 60 VUOTTA: ”Ystävät ja sukulaiset toivat muutaman ison kauppaketjun lahjakortteja, joiden arvo vaihteli 50:stä 100 euroon.”
MARIA, 46 VUOTTA: ”Perheemme lahjoitti Kreikassa avioituneelle tuttavapariskunnalle 50 euroa kirjekuoressa.”
JORMA, 59 VUOTTA: ”Ostin ystävälleni noin 40 euroa maksaneen Itämeri-aiheisen kirjan, vaikka hänellä ei ollut merkkipäivää. Itse hän ei olisi saanut aikaiseksi.”
MIKKO 51 VUOTTA: ”Sain 50-vuotislahjaksi villapaidan, jonka äitini oli kutonut kotitilani viimeisen, lemmikkinä pidetyn pässin villoista. Lahjan arvoa ei voi mitata rahassa.”
MARKKU 60 VUOTTA: ”Sain perheeltäni 200 euron lahjakortin pienkonelennolle Helsingin yläpuolelle ja suvulta 500 euron lahjakortin, jonka käytin matkaan.”
Hanna Lehto-Isokoski
