Sijoittaisitko 52 prosenttia osakesalkustasi australialaisiin osakkeisiin? En minäkään, mutta australialaiset eläkerahastot tekevät niin. Yksityissijoittajien osalta osuus on vielä suurempi. Se ei kuitenkaan kerro mitään ausseista ihmisinä, sillä FTSE Russellin selvityksen mukaan kyse on yleismaailmallisesta ilmiöstä. Maassa kuin maassa sijoittajat suosivat kotimaisia sijoituksia.
Aiemmin kotimarkkinan suosimisen ajateltiin johtuvan ulkomaille sijoittamisen vaikeudesta, kuten ulkomaisille sijoituksille asetetuista rajoituksista, sekä korkeammista kaupankäyntikustannuksista.
Uskallan kuitenkin väittää, että tästä ei ole kysymys. Kun esimerkiksi kiinalaisia osakkeita voi nykypäivänä ostaa mobiilisovelluksen kautta lätkämatsin erätauolla ja kaupankäyntikustannukset ovat keskioluttuopillisen luokkaa, ei ulkomaille sijoittamisesta voi enää kovin paljon helpompaa tai halvempaa tehdä.
Sen sijaan syitä täytynee hakea ihmisten käyttäytymisestä ja psykologiasta. Ihmisillä on luontainen taipumus pysytellä tutussa, sillä se koetaan turvalliseksi. Moni lienee myös tehnyt periaatteellisen päätöksen ja haluaa tukea kotimaista omistajuutta. Kenties osa sijoittajista on järkeillyt, että kansainvälisiä suursijoittajia on vaikea päihittää heidän kotikentällään, mutta ehkä kotikenttäedun turvin se ehkä onnistuisi.
Kotimaisessa omistajuudessa ei tietenkään ole mitään pahaa – päinvastoin. Sijoittajan kannattaa kuitenkin tähyillä myös rajojen yli, sillä pysytteleminen pelkästään kotikonnuilla saattaa tuoda salkkuun tiedostamattomia vinoumia.
Australialaisten tapauksessa vinouma tarkoittaa suurta riskikeskittymää rahoitussektorille ja raaka-aineyhtiöihin, jotka ovat Australian talouden selkäranka. Kummatkin toimialat ovat suhdanneherkkiä, joten pahimmillaan suhdanteiden armoilla ovat sekä australialaisen kaivostyöntekijän työpaikka että eläkesäästöt.
Entäpä me suomalaiset sitten? Toistellun totuuden mukaan Suomi elää viennistä. Päteekö väite myös suomalaiseen sijoittajaan?
Helsingin pörssissä on paljon konepajoja, metsäyhtiöitä ja investointihyödykkeitä valmistavia yhtiöitä, joista monet ovat suhdanneherkkiä. Globaaleja kuluttajabrändejä, jotka tasapainottaisivat salkkua suhdannevaihteluilta, löytyy meiltä vähemmän. Vaikka monilla suomalaisilla konepajoilla on globaalit markkinat, keskimääräisen sijoitussalkun maantieteellinen peitto jää kuitenkin vajavaiseksi. Helsingin pörssin suurimmista yhtiöistä monen toiminta keskittyy näet Pohjois-Eurooppaan.
Tätä taustaa vasten tiedot suomalaisten sijoitusvarallisuudesta antavat ajatukselle aihetta. Suomen Pankin tilastojen mukaan kotimaisten osakkeiden osuus suomalaisten suorista osakesijoituksista on noin 89 prosenttiin. Jos huomioidaan lisäksi rahastosijoitukset, päästään australialaisille tuttuun 52 prosenttiin.
Suomalaisenkin sijoittajan kannattaisi siis uskaltautua Itämerta edemmäs ostoksille salkun hajautuksen parantamiseksi. Ja kun vauhtiin on päässyt, miksi tyytyä Euroopan omistajuuteen, kun koko maailma on täynnä mahdollisuuksia?
Samaisesta tilastosta paljastuu myös, millä tämä suomalaisten säästäjien maailmanvalloitus voitaisiin rahoittaa: kotitalouksien käyttely- ja talletustileillä makaa lähes 105 miljardia euroa. Oletettavasti aika lailla nollakorolla.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi