Euroopan unionin yhteinen koronarahoitus on monesti nähty yhtenä pienenä ensiaskeleena kehityksessä kohti täysimittaista liittovaltiota, joka voi itse päättää veroistaan, budjetistaan ja velkaantumisestaan.
Tähänastisia pelisääntöjä ja institutionaalisia puitteita koetellaan kyllä koronapaketissa merkittävästi, mutta kuinka realistisia visiot tulevaisuudessa häämöttävästä Euroopan liittovaltiosta ovat?
EU:ssa asuu 447 miljoonaa ihmistä. Jäsenmaita on 27. Niiden tulisi vapaaehtoisesti luovuttaa unionin tasolle merkittävää itsenäistä toimivaltaa, jotta aito liittovaltio olisi mahdollinen. Ovatko jäsenmaat valmiita siihen ja samalla luopumaan jostakin? Seuraavassa kerron miltä tilanne minusta nyt näyttää.
* * *
Saksa on jo valmiiksi itse liittovaltio ja Euroopan vahvin talous. Asukkaita on 83 miljoonaa. Tiukan paikan tullen Saksa tuskin luovuttaisi merkittävästi omaa päätösvaltaansa millekään yläpuolellaan olevalle Euroopan liittovaltiolle. Saksalle EU:n yhteismarkkinoiden ja Välimeren maiden sekä niiden pankkien pystyssä pysyminen on kuitenkin erityisen tärkeää. Siitä se on välillä valmis maksamaan paljonkin, vaikka muuten osaa pitää kukkaron nyörejä kiinni.
Ranska kokee olevansa jo valmiiksi suurvalta. Asukkaita on 67 miljoonaa. Ranskalle Välimeren maiden ja niiden pankkien pystyssä pysyminen on yhtä tärkeää kuin Saksallekin. Ranskalaiset vaikuttavat usein hämäävän liittovaltiohenkisiltä. Tuskin Pariisista kuitenkaan lähdettäisiin luovuttamaan mitään olennaista valtaa Brysseliin. Euroopan parlamenttikin pakotetaan mieluummin matkustamaan aina välillä Ranskan puolelle Strasbourgiin.
Italia ja Espanja ovat EU:n suuret velkaiset. Väkeä on yhteensä 107 miljoonaa. Kansalaispalkkaa ja muuta tukea jaetaan mielellään kansallisesti. Koronaepidemian kaltaisen ulkoisen shokin yllättäessä rahat eivät riitä elvyttämiseen, jolloin tarvitaan Euroopan keskuspankin ja muiden jäsenmaiden apua rahoituksen järjestämisessä. Talouden ja yhteiskunnan ohjailuun ei kuitenkaan huolita liikoja ohjeita Brysselistä, joten vahva ja tiukka liittovaltio ei houkuta.
Puola ja Unkari ovat menestyneet hyvin EU:n rahanjaossa. Asukkaita on yhteensä 48 miljoonaa. Pitkälle meneviä ehtoja rahojen vastikkeeksi ei kuitenkaan hyväksytä. Unionissa ollaan mieluusti mukana, kunhan oma itsemääräämisoikeus on samalla maksimaalinen. Nämä maat tuskin lähtevät päätösvaltaansa merkittävästi liittovaltiolle luovuttamaan.
Hollanti, Itävalta, Ruotsi, Tanska ja Suomi ovat talouttaan pääsääntöisesti huolellisesti hoitaneita maita, joiden toistaiseksi hyvää luottokelpoisuutta arvostetaan muissa jäsenmaissa. Asukkaita on yhteensä 48 miljoonaa. Nettomaksajina maat löytävät usein toisensa EU:n raha-asioista päätettäessä. Tulonsiirtoautomaatteja ei haluta. Turha luulla, että nämäkään maat haluavat tiukan paikan tullen luovuttaa merkittävästi nykyistä päätösvaltaansa liittovaltiolle.
Muita maita on 16 ja niissä asukkaita yhteensä 94 miljoonaa. Suhtautuminen unioniin ja kansalliset intressit vaihtelevat, mutta suurta innostusta ylikansalliselle liittovaltiolle ei ole näkynyt.
* * *
Minusta näyttää vahvasti siltä, että EU:n jäsenvaltiot ja niiden asukkaat eivät ole valmiita luovuttamaan mitään olennaista uuden liittovaltion hyväksi. Kaikille maille kuitenkin kelpaa EU, kunhan se toimii oman mielen mukaisesti, eikä puutu liikaa asioihin.
Uusi mittava ja taloudellisesti itsenäinen liittovaltio tulisi näissä oloissa vain raskaana ja kalliina rakenteena kaiken nykyisen päälle. Tämä on minusta hyvä peruste pitää EU mahdollisimman solakkana, taloudellisesti tarkkarajaisena ja tehokkaana myös tulevaisuudessa.
Teemu Lehtinen
Kommentoi