Muistatteko vielä viime vaalikaudelta ”herrojen huvikuunarit”, jotka silloinen Juha Sipilän hallitus halusi laittaa verolle säätämällä kokonaan uuden veneveron? Veroahan ei sitten lopulta värikkäiden vaiheiden jälkeen kuitenkaan tullut veneilijöiden kiusaksi.
Tälläkin vaalikaudella nykyinen Sanna Marinin hallitus haluaisi säätää kansalaisille upouuden veron – nyt maakuntaveron. Värikkäitä vaiheita on tässäkin hankkeessa jo nähty ja lisää on odotettavissa tulevaisuudessa. Ennuste tämänkin uuden veron pikaiselle säätämiselle on kehnonpuoleinen.
Näillä kahdella takkuisasti edenneellä verohankkeella on yllättävän paljon yhteisiä piirteitä, joista seuraavien hallitusten kannattaisi ottaa oppia.
***
Kaikkein karkein virhe molemmissa verohankkeissa oli poliittisten linjausten tekeminen ensin ja asian varsinainen selvittäminen vasta sen jälkeen.
Tuntuisi itsestäänselvältä, että ensin selvitetään ajatellun veron toteuttamiskelpoisuus ja vaikutukset ja vasta sen jälkeen päätettäisiin poliittisesti asiasta.
Sekä veneveron että maakuntaveron tapauksessa kulloinenkin hallitus kuitenkin teki tasan päinvastoin. Ensin innostuttiin linjamaan ja sitten vasta alettiin miettiä, mistä asiassa oikein on kyse.
Sipilän hallitus linjasi veneveron hallitusohjelmassaan ilman sen kummempia selvityksiä. Venevero oli tärkeä tavoite yhdelle hallituksen puolueelle, joten huvikuunarit verolle ja sillä siisti.
Marinin hallitus innostui linjaamaan kokonaan uuden maakuntaveron käyttöönotosta niin ikään ilman mitään selvityksiä sen toteuttamiskelpoisuudesta, saati laskelmia vaikutuksista.
Alkuperäisessä hallitusohjelmassa puhuttiin ”mahdollisesta maakuntaverosta”. Myöhemmin tätä linjausta vahvistettiin toteamalla, että uusi vero säädetään tällä vaalikaudella ja otetaan käyttöön vuonna 2026 – edelleen ilman ensimmäisenkään asiaa koskevan selvityksen valmistumista.
***
Sipilän hallituksen venevero siis kaatui lopulta omaan mahdottomuuteensa ja Marinin hallituksen maakuntavero on nyt vaalikauden puolivälissä varsin heikossa hapessa.
Mitä näille veroideoille tapahtui?
Veneveron tapauksessa hanke eteni sitkeästi lakiluonnoksiin asti. Lausuntokierrokselle lähetetyt luonnokset saivat täysin murskaavaa kritiikkiä osakseen, jonka jälkeen hallitus luopui koko hommasta.
Sipilän hallituksen kunniaksi on sanottava, että lusikka osattiin ottaa kauniiseen käteen ja koko onneton hanke kuopattiin ripeästi, kun sen mahdottomuus kävi ilmeiseksi.
Maakuntaveron osalta peli on vielä kesken niin kuin vaalikausikin. Hallituksen itsensä asettama parlamentaarinen komitea on huolellisen ja asiantuntevan työn jälkeen laajasti torjunut ajatuksen pikaisesti säädettävästä maakuntaverosta. Se ei sovellu sotessa perustettaville hyvinvointialueille, joiden valtionrahoituksesta on myös ensin kerättävä riittävästi kokemuksia. Maakuntaveron tarpeellisuutta tulisi arvioida vasta, jos alueiden tehtäviä olennaisesti laajennetaan. Silloin julkisen sektorin tehtäviä ja rahoitusta on myös tarkasteltava laajasti.
Tekeekö Marinin hallitus nyt edeltäjänsä tavoin ripeästi oikeat johtopäätökset, kun liian hätäisesti linjatun verohankkeen toteuttamiskelvottomuus tällä vaalikaudella on käynyt ilmeiseksi?
Teemu Lehtinen
Kolumni ilmestyy Taloustaidossa 16.6.2021.
Veneveron vertaaminen nyt työn alla olevan soten ratkaisuihin on suhteeton ja täysin absurdi rinnastus, mutta tietenkin luonnollista Lehtisen persutyylisessä retoriikassa, jossa faktoilla tai suhteellisuudentajulla ei ole merkitystä kuulijakunnan tietämättömyyden ja ajattelukyvyttömyyden vuoksi - ja koska tavoitteena on haitata mahdollisimman paljon yhteiskunnan kehittymistä. Saahan EK:n papukaijana kailottamisesta tietenkin mukavat bonukset elinkeinoelämältä; ja suojatyöpaikkoja riittää sitten kun Veronmaksajat viimein ymmärtää heittää paskan pois rattailta.
Kommentoi