Toinen koronakevät on herättänyt optimistin talviunilta ‒ ehkä pandemia hiipuu syksyyn mennessä, kiitos rokotteiden. Ravintolat, teatterit ja lentokoneet täyttyvät pikkuhiljaa ja paluu normaaliin alkaa.
Mutta millaisen jäljen talouteen sokki jättää?
Viime keväänä koronan ajateltiin vievän talouden hengityskoneeseen. Esimerkiksi neljän talousviisaan ekonomistiryhmä ennakoi, että Suomen talous voisi supistua vuonna 2020 lähes 10 prosenttia ja vasta kymmenen vuoden päästä saavutettaisiin koronaa edeltänyt tuotannon taso.
Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan bruttokansantuote supistui kuitenkin ”vain” 2,8 prosenttia talouden kääntyessä kasvuun vuoden loppupuoliskolla. Nyt ennusteissa arvioidaan, että koronaa edeltänyt taso voidaan saavuttaa jo kuluvan vuoden loppupuolella.
Tilanne on eri kuin finanssikriisissä. Tuolloin vuonna 2009 kansantalous sukelsi yli kahdeksan prosenttia. Sen kuopan umpeen kuromisessa meni lähes kymmenen vuotta.
Synkkiin ennusteisiin saattoivat vaikuttaa myös aiemmat pandemiat, joiden talousvaikutukset olivat suuria. Nykyteknologian aikakaudella ihminen voi kuitenkin kuluttaa kotonaan sohvan lisäksi vielä helpommin rahaa, toisin kuin aiempien pandemioiden aikaan.
Samoin monet toimistotyöt sujuvat vanhoilla niska-hartiaongelmilla keittiönpöydänkin äärellä. Vaikka jotkin alat pysähtyivät täysin, toisilla vain toimintatapa muuttui. Ja joillakin työmäärä sen kuin kasvoi uusien teknologisten ja virtuaalisten tarpeiden vuoksi.
Myös julkista sektoria tulee ympäri maailmaa kiittää talouden pitämisessä hengissä akuuteimmassa vaiheessa. Etenkin keskuspankit ansaitsevat kiitokset. Ne onnistuivat pitämään huolen siitä, että markkinoiden likviditeetti ja luottamus säilyivät eikä verkottuneeseen maailmantalouteen lähtenyt leviämään häiriöitä. Näin korona ei tarttunut rahoitusmarkkinoille ja johtanut finanssikriisiin (ainakaan vielä), jolloin ongelmat olisivat levinneet kaikille sektoreille.
Korona onkin kohdellut taloudellisesti epätasa-arvoisesti eri alojen ihmisiä. Lisäksi nuorten, etenkin uransa tai opintiensä alkuvaiheessa olevien tulevaisuuteen korona voi jättää pitkän varjon paitsi taloudellisesti myös laajemmin.
Tässäkin kriisissä kuulostaa uskottavalta sanonta, että ihmisillä on taipumus yliarvioida muutokset lyhyellä aikavälillä ja aliarvioida pitkällä aikavälillä.
Koronasokki talouteen ei ollut niin syvä kuin ajateltiin, mutta se töytäisi kehityksen vääjäämättömästi uusille urille.
Sen aiheuttamaa rakennemuutosta pitkällä aikavälillä voi vain arvuutella. Mutta toiminnan siirtyessä pakotetusti verkkoon uusia tarpeita ja mahdollisuuksia teknologian kehittämiselle on avautunut. Kriisi voikin luoda edellytyksiä tuottavuuden kohentamiselle tulevaisuudessa. Ehkä jopa julkisella sektorilla ja terveydenhuollossa.
Kriisin voittajia lyhyellä aikavälillä ovat olleet etenkin teknologiajätit, joiden toiminta perustuu tehokkaisiin algoritmeihin ja isoihin tietovaraintoihin ison työvoiman sijaan. Häviäjinä taas ovat olleet monet työvoimavaltaiset palvelualat. Aika näyttääkin kiihdyttääkö korona pysyvästi automatisaatiota.
Oli tarkoitus tai ei, kehitystä tukee monen maan (mm. Suomen) verojärjestelmä verottamalla erityisen raskaasti työtä. Automatisoimalla säästää paitsi palkkaverot myös työnantajan sosiaalivakuutusmaksut. Jos tämä työmarkkinoiden murros tulee olemaan aiempaa voimakkaampaa, työntekijän asemaa ei pitäisi nykyisissä määrin enää heikentää sorsimalla palkkatyötä kireällä verotuksella.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi