Rakenteellisista uudistuksista puhutaan paljon. Paljon puhutaan myös abstrakteista tavoitteista ja visioista ja konkreettiset ehdotukset jäävät joskus taka-alalle. Seuraavassa esittelen siis yhden konkreettisen uudistusvaihtoehdon poliitikoille käytettäväksi tai vähintään pohdittavaksi: muutetaan työttömyysturva suhdannesidonnaiseksi.
Suhdannesidonnaisen työttömyysturvan ajatus on todennäköisesti vanha, mutta itse olen lukenut siitä Tanskalaisen professori Torben Andersenin muutaman vuoden vanhasta artikkelista sekä Ruotsin finanspolitiska rådetin ja Roope Uusitalon johtaman Suomen talouspoliittisen arviointineuvoston raporteista. Seuraavassa siis tiivistän pitkälti sen, minkä edellä mainitut tahot ovat jo sanoneet.
Johtoajatus on se, että työttömyysturvalle on erilainen tilaus eri suhdannekierron aikoina. Erityisesti on niin, että laskusuhdanteessa työttömyysturva on yhteiskunnallisesti erityisen arvokasta, koska työsuhteita hajoaa ja työttömyysturva paikkaa tehtävänsä mukaisesti tulojen menetystä. Uudelleentyöllistyminen on vaikeaa, koska on laskusuhdanne eikä työttömyysturvalla ole (välttämättä) yhtä suuria haitallisia kannustinvaikutuksia kuin noususuhdanteessa.
Noususuhdanteessa taas työpaikkojen kiertonopeus kasvaa, uusia työpaikkoja syntyy ja työttömien on helpompi työllistyä. Tällöin yhteiskunnan tasolla tarve työttömyysturvan kulutusta tasaavalle vaikutukselle on pienempi. Toisaalta työttömyysturvan alentamisen positiivinen kannustinvaikutus on voimakkaampi, koska työmarkkinat vetävät.
Suhdannesidonnainen työttömyysturva siis vahvistaisi työttömyysturvajärjestelmän tehtävää automaattisena vakauttajana.
Ilmiselviä työttömyysturvan suhdanteessa muuttuvia komponentteja voisivat olla päivärahan suuruus, enimmäiskesto tai omavastuuaika. Lähtökohtaisesti olisin taipuvainen valitsemaan päivärahan suuruuden tai omavastuuajan, koska ne vaikuttavat nopeammin. Ainakin ensivaiheessa toimet olisi syytä kohdistaa lähinnä ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, koska peruspäivärahassa ei ole kovasti tilaa leikkauksille edes noususuhdanteessa.
Mihin suhdannemittariin työttömyysturva tulisi sitoa? Kanadassa sekä työttömyyskorvauksen taso, kelpoisuusvaatimukset että enimmäiskesto on sidottu alueelliseen työttömyysasteeseen. Myös professori Andersen suosittaa käytettäväksi indikaattoriksi työttömyysastetta.
Olisi tärkeää sitoa työttömyysturva nimenomaan sääntöpohjaisesti. Päätöspohjaisesti tässä kirjoituksessa esitetty uudistus saattaisi ajautua ongelmiin – työttömyysturvan korotuksista on poliittisesti helpompi sopia kuin leikkauksista, jolloin koko suhdannesidonnaisuuden idea tuhoutuisi. Taloustieteen jargonilla kyse on aikaepäjohdonmukaisuudesta (engl. time-inconsistency).
Ongelma on myös se, että jos työttömyysaste on rakenteellisesti korkealla ja suhdannesidonnainen työttömyysaste sidottaisiin tämän ”korkean tason” ympärille, johtaisi se rakenteellisen ongelman syventymiseen. Jos siis rakenteellisen työttömyyden taso on liian korkea, saattaa suhdannesidonnainen työttömyysturva olla huono ratkaisu. Ehkä juuri nyt Suomen tilanne muistuttaa tätä, mutta ei toivottavasti enää tulevaisuudessa. Suomen työttömyysasteen trendi on yli seitsemän prosenttia tässä suhdannetilanteessa, ja sitä voi perustellusti pitää liian korkeana. Ehdotus siis soveltunee paremmin sellaiseen aikaan, jolloin Suomen rakenteellinen työttömyys on saatu painettua riittävän alas.
Tässä kirjoituksessa esitetty ehdotus on yksi monien muiden joukossa. Ideoita maailmassa siis riittää. Hyvä niin, koska seuraava hallitus tarvitsee kaiken avun, jos se meinaa nostaa työllisyysasteen 75 prosenttiin ja myös alentaa työttömyysastetta.
Kauniiden lupausten lisäksi tarvitaan vaikeita toimia. Vähän pelkään, että vaaleista tulee lupaustalkoot. Toivottavasti pelkoni osoittautuu turhaksi.
Mauri Kotamäki
Kirjoittaja on Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti.
Kommentoi