Inflaatio on nyt pinnalla. Kauan se on loistanut poissaolollaan, mutta viimeisimpien lukujen perusteella Yhdysvaltojen inflaatio on seitsemän ja euroalueen viisi prosenttia.
Pitkään keskuspankit (ja muutkin) sanoivat, että ei huolta huomisen inflaatiosta – se on vain väliaikaista. Se tarkoitti, ettei keskuspankkien olisi syytä lähteä kiristämään rahapolitiikkaansa. Viesti oli: ota löysin rantein, älä jännitä.
Viime aikoina kelkat ovat kuitenkin kääntyneet. Loppuvuodesta lähes kaikki maailman keskuspankit ovat linjanneet rahapolitiikan kiristyksistä. Siellä täällä nostellaan ohjauskorkoja, toisaalla supistetaan osto-ohjelmia, moniin paikoin viestitään tulevista koronnostoista. Tästä voi vetää yhden johtopäätöksen: inflaatio ei enää ole keskuspankkien analyyseissä pelkästään väliaikainen ilmiö.
Kaikki eivät alun perinkään ole olleet yhtä rentoja. Esimerkiksi Harvardin professori ja demokraattipuolueen talousvaikuttaja Larry Summers on jo pitkään argumentoinut inflaation kiihtymisen puolesta, samalla kun taloustieteen nobelisti Paul Krugman on esiintynyt jonkinlaisena toppuuttelevana vastapuolena.
Summers on huomauttanut, että toimituspuolen pullonkaulat ovat merkittäviä. Lisäksi Yhdysvaltojen talous on nyt ylittänyt tuotannollisen potentiaalinsa ja talous näyttäisi senkun kiihdyttävän kasvuaan. Vanhoina hyvinä aikoina tavattiin ajatella, että tuotantopotentiaalin ylittymisen jälkeen hinnat lähtevät nousuun. Vaikka tarjontarajoitteet ratkeaisivatkin, niin kasvava kysyntä saattaa luoda uusia pullonkauloja.
Olennaisinta on kuitenkin se, mikä yhdistää sekä Yhdysvaltoja että Eurooppaa: työvoimapula. Se ei todennäköisesti tule helpottumaan eikä varsinkaan Euroopassa, missä väestö vanhenee Yhdysvaltoja nopeammin. Suomessa ollaan saatu jo ensimakua työvoimapulasta, joskin valitettavasti vaikeimmat ajat ovat vielä edessäpäin. Työvoimapula tulee tarkoittamaan paineita työntekijöiden palkkoihin ja tunnetusti kuluttajahinnoilla ja palkkainflaatiolla on läheinen kytkös.
Työvoiman niukka saatavuus ja palkankorotuspaineet ovat tavallaan hyväkin asia palkansaajille, mutta laajamittaisena ilmiönä se tulee aiheuttamaan talouden rakenteiden muuttumista sekä mahdollisesti rahapoliittisen virityksen uudelleenpohtimista.
Suomessa inflaatio oli 3,7 prosenttia marraskuussa, mikä on aikamoista haipakkaa ottaen huomioon, että viime vuonna inflaatio oli useanakin kuukautena pakkasen puolella. Entä ensi vuosi? Aivan tuoreeltaan (17.12.) Suomen Pankki (SP) ennusti 2 prosentin inflaatiota ensi vuodelle kera 2,6 prosentin talouskasvun. Valtiovarainministeriö (VM) puolestaan räknäsi 20.12., että inflaatio olisi ensi vuonna 2,6 prosenttia ja talouskasvu 3 prosenttia.
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden. Tämä sanottuna joskus synkistelijöiksikin syytetyt SP ja VM julkaisivat positiivisia ennusteita – varsinkin huomioiden Suomen kansantalouden pitkän aikavälin matala kasvupotentiaali.
Siis: Hyvää joulua, mukavasti kasvavaa ja sopivan inflatorista uutta vuotta kaikille!
Mauri Kotamäki
Kommentoi