Aikamme keskustelukulttuuri ruokkii kahtiajakoja, jotka tarkemmin katsottuna eivät oikein perustu mihinkään. Liike-elämässä tällainen ilmiö on ulkomaalaisomistus, josta tasaisin väliajoin tehdään kansantalouden pahis.
Suuret yrityskaupat kuten äskettäinen Woltin myynti yhdysvaltalaiselle Doordashille nostavat tyypillisesti pintaan huolen tytäryhtiötaloudesta. Tässä ajatuskulussa päätösvalta ja työpaikat valuvat omistajuuden myötä maasta pois.
Samaan aikaan suomalaisfirmojen ulkomaisia yritysostoja saatetaan juhlia maaottelutyyppisinä voittoina.
Todellisuudessa suomalainen teollisuus ja pääoma kietoutuvat tiiviisti ulkomaihin ja ulkomaisiin yrittäjiin – aina skotlantilaisesta James Finlaysonista ja norjalaisesta Hans Gutzeitista lähtien
Historioitsija Hannu Rautkallio valottaa Ruotsin vahvaa asemaa Suomen talouskentässä uudesta kulmasta kirjassaan Pohjoinen liitto. Wallenbergit ja Suomi (Otava 2021).
Wallenbergien suvun tiiviit yhteydet Suomeen rakentuivat 1800-luvun puolella. Rautkallio osoittaa perheen vaikuttaneen vahvasti jo Suomen markan liittämiseen kultakantaan. Ruotsin kautta syrjäinen maa kytkeytyi Euroopan markkinoihin kauan ennen itsenäistymistään Venäjästä.
Finanssidynastian pitkä Suomi-suhde kantaa läpi talouden ja politiikan suhdanteiden aina tähän päivään asti. Nyt Wallenbergien valtapiiriin kuuluvat yritykset kisaavat Puolustusvoimien hävittäjähankinnoista (Saab) tai vetävät Suomen teknologiavientiä (ABB, Wärtsilä).
Ulkomaisessa omistuksessa on vain yksi prosentti Suomen yrityksistä, mutta alhaisen osuuden ei pidä antaa hämätä. Ne ovat keskimääräistä suurempia ja tutkimusintensiivisiä toimijoita, joiden jalostusarvo on korkea ja jotka maksavat hyviä palkkoja.
Ulkomaisomisteiset yritykset ovat myös merkittäviä paikallisten alihankkijoiden käyttäjiä. Näin ne työllistävät tuhansia, usein perhetaustaisia pk-yrityksiä. Teollisuuden puolella alihankkijat ovat tyypillisesti ohjelmistotaloja, sopimusvalmistajia ja komponenttitoimittajia, mutta vaikutus ulottuu yhtä lailla kauppaan, rakentamiseen ja palvelualoille.
Invest in Finlandin mukaan yksi ulkomaisomisteisen yrityksen investoima euro synnyttää sen ketjuissa yhteensä neljä euroa liikevaihtoa ja yksi sen perustama työpaikka kolme muuta työpaikkaa.
Viime vuonna Suomen suurin yhteisöveron maksaja oli ulkomaisomisteinen, lääkevalmistaja Bayerin Suomen yhtiöt. Samalla Turun suunnalla toinen saksalaisjätti Meyer tuli hätiin, kun maan telakkateollisuuden jatko oli aidosti vaakalaudalla edellisten norjalais- ja korealaisomistajien epäonnistumisten jälkeen.
Ulkomainen–kotimainen ei ole hedelmällisin luokittelutapa tämän päivän ääriverkostoituneessa kansainvälisessä taloudessa. Tuotetasolla ulkomainen merkki voi olla valmistettu kotimaassa ja päinvastoin.
Lopulta on vain hyviä ja huonoja yrityksiä. Ne toimivat joko vastuullisesti tai vastuuttomasti sidosryhmiään ja ympäristöään kohtaan. Omistajan kansallisuudesta ja pääkonttorin osoitteesta riippumatta.
Antti Oksanen
Kommentoi