Parin viikon päästä äänestetään eduskuntavaaleissa.
Verotuksen ja sitä kautta koko julkisen taloudenpidon toivoisi nousevan vaalitenttien ja -paneelien keskiöön. Toistaiseksi talous on jäänyt keskusteluissa repivimpien sote- ja ympäristöteemojen varjoon.
Maan johtavat virkamiehet tekivät jo parhaansa piirtääkseen taloudelliset reunaehdot seuraavien vuosien politiikalle. Alhainen syntyvyys yhdistettynä väestön ikääntymiseen on pirullinen trendi, joka heikentää armotta huoltosuhdetta seuraavien vuosikymmenten aikana.
Jotkut poliitikot haastoivat virkamiespuheenvuoron tarkoitusperät ja ajoituksen, mutta itse ennusteiden tyrmääminen on hankalaa. Paitsi taiteilijoille, joiden vapaudella voi kiistää vaikka koko kestävyysvajeen, kuten Kansallisteatterin ohjaaja Esa Leskinen Suomen Kuvalehdessä (8/2019).
Suomessa on pitkään oltu huolissaan nuorten taloustaidoista, mutta näin vaalivuonna on tarkkailtava erityisesti vaikuttajien talouslukutaitoja. Päättäjille suunnatun Taloudenpuolustuskurssin kutsulistaa on laajennettava radikaalisti.
Tylsää ekonomistikieltä puhuvat virkamiehet ovat helppo saalis sosiaalisessa ja muussakin mediassa. Talousennusteita vähättelevillä kevyillä heitoilla saa paljon tykkäyksiä, mutta vastuullisuus on niistä kaukana.
Kyllä kestävyysvajeenkin (eli julkisen talouden velkaantumisen kun julkiset menot kasvavat) taustaoletukset voi kyseenalaistaa. Se pitää kuitenkin tehdä asiaperustein, kuten professori Pertti Haaparannan ja hänen tutkijakollegojensa artikkelissa Talous ja yhteiskunta -lehdessä (1/2019).
Valtionlainojen korkojen alenemisen vaikutusta korostanut artikkeli keräsi nopeasti vastakritiikkiä. Valtiovarainministeriön arvion puolustajat muistuttivat, että yhtä lailla laskenevat silloin myös yhteisten eläkerahastojen tuotot – lisäten taas painetta julkiseen velanottoon.
Keskustelu oli pääasiassa tiedeyhteisön sisäistä sapelinkalistelua, mutta samalla se lisäsi suuren yleisön ymmärrystä kestävyysvajeen laskentaperusteista. Se oli tarpeen.
Samanlaista älyllistä debattia toivoisi käytävän suuresta yhteisestä menoerästä eli eläkkeistä. Ennen kaikkea tulevien sukupolvien kannalta.
Päättäjät saivat tähänkin käyttökelpoisen sytykkeen, kun Eläketurvakeskus julkaisi pitkän aikavälin ennusteensa. Sen mukaan työeläkemaksuihin kohdistuu kova, usean prosenttiyksikön nostopaine 30 vuoden päästä. Taustalla on samainen, julkisen talouden kannalta ongelmallinen työikäisen väestön väheneminen.
Kevään vaalitaistossa 2050-luku on vain kaukainen piste horisontissa. On silti mielenkiintoista nähdä, ottaako jokin puolue kopin nykyisiä kouluikäisiä odottavasta maksutaakasta. Sen tasaamisen pitäisi alkaa pian.
Virkamiehet tekevät työtään, kun he kertovat ja tulkitsevat poliitikoille mitä data sanoo. Kyseenalaistaa voi, oli vaalit tai ei, mutta annetaan asiantuntijoille heidän ansaitsemansa puheenvuoro ja kunnioitus.
Antti Oksanen
Kommentoi