KARON PÖRSSI Finanssikriisissä 2008–2009 Hannes Kulvik teki kolme kallista virhettä.
Hänen johtamallaan Sifter-rahastolla oli tuolloin tapana suojautua valuuttakurssien muutoksilta. Siitä koitui iso, turha lasku.
Toiseksi Sifter oli alentanut osakepainoaan, vaikka se oli osakerahasto. Kun kurssit maaliskuussa 2009 kääntyivät nousuun, rahasto jäi jälkeen osakemarkkinoista.
Kolmanneksi Sifterin salkussa oli pankkien ja finanssipalveluyritysten osakkeita, jotka kärsivät finanssikriisin rytinässä. Finanssiyhtiöiden tulostiedot olivat näyttäneet pitkään hyviltä, vaikka niiden taseet olivat todellisuudessa jo mädäntyneet. Pankkien todellisen tilanteen arvioiminen oli osoittautunut varsin vaikeaksi
Kolmesta virheestä seurasi kolme päätöstä. Sifter lopetti valuutoilla spekuloimisen. Toiseksi jatkossa rahaston osakepaino olisi aina sata, sillä markkinoiden ajoittaminen ei onnistu. Kolmanneksi Sifter rajasi finanssiyhtiöt pois sijoitusuniversumistaan.
Kun koronapaniikki helmi-maaliskuussa 2020 valtasi sijoittajien mielet ja sai osakekurssit syöksyyn, Sifterin investointikomiteassa kupli. Hannes Kulvikin veli Pauli Kulvik ehdotti paniikkinappulan käyttöönottoa: osakkeita myytäisiin, koska tiedossa olisi kurssilaskua.
Komitea kävi ehdotuksen läpi ajan kanssa ja päätyi sille kannalle, että Sifterillä ei ole paniikkinappulaa. Kaikki rahat olisivat osakkeissa. Markkinoiden liikkeitä ei yritettäisi arvailla, koska se ei kuulu rahaston luonteeseen.
Salkkua ei tyhjennetty. Se koitui rahaston osuudenomistajien hyödyksi, kun osakekurssit ampaisivat nousuun valtioiden ja keskuspankkien käytyä koronatoimiin.
Sijoittaja-kirjassaan (Otava 2022) tietokirjailija Terho Puustinen kuvaa Sifter-rahaston takahuoneen tapahtumia kevään 2020 aikana sähköpostien yksityiskohtia myöten. Elokuvamaisella vyörytyksellä hän korostaa kirjan yhtä keskeistä oppia: Pidä pääsi kylmänä, älä antaudu tunteiden vietäväksi!
Kasinopelistä persona non grataksi
Hannes Kulvik tuli suomalaiseen sijoituselämään näyttävästi vuonna 1981, jolloin hänet nimitettiin sijoitusyhtiö Sponsorin toimitusjohtajaksi. 1980-luvulla Suomen talous ja pörssi kuumenivat, ja vuosikymmen päättyi kasinotalouden juhliin.
Kulvikin johtama Sponsor oli mukana ajan suurissa järjestelyissä. Vuonna 1991 hänet irtisanottiin ja hänestä alkoi tulla Suomen talouspiireissä persona non grata.
Näistä vaiheista on aiemmin kirjoittanut Eljas Repo kirjassaan Vallan havittelijat – Hannes Kulvik ja pankkien peli (Gummerus 1992). Revon kirjassa Kulvik, tuolloin "43-vuotias työtön yritysjohtaja", sanoo: "Tahtoisin palvella Suomen talouselämää. Olen vakuuttunut, että vuoden tai viiden vuoden päästä asiantuntemuksestani on hyötyä."
Vaikka Terho Puustisen kirjassakin käydään tiiviisti läpi kasinovuosien Sponsor-tapahtumat, se oikeastaan alkaa siitä, mihin Revon kirja loppuu. Mitä Hannes Kulvik on tehnyt poistuttuaan Suomen parrasvaloista?
Optiovoitot omaan rahastoon
Kulvikit muuttivat vuonna 1992 Geneveen. Sponorista saatujen optiotulojen ansiosta rahaa riitti sijoitettavaksi. Hannes Kulvik ryhtyi etsimään varainhoitajaa.
Se osoittautui työlääksi. Mikään pankki ei saanut hänen luottamustaan. Kulvik päätti ryhtyä sijoittamaan itse perheen varoja. Samaan nippuun otettiin myös ystävien ja tuttujen varoja.
Niin sai alkunsa Sifter. Nykyisin Sifter-rahastoon voi sijoittaa kuka tahansa, kunhan sijoitussumma on vähintään 100 000 euroa. Rahaston rahastopääoma oli lokakuun lopussa vajaat 160 miljoonaa euroa.
Sifter on monessa mielessä poikkeuksellinen osakerahasto. Se sijoittaa keskittyneellä salkulla koko maailman osakemarkkinoille, joskin joitakin toimialoja ja maita on suljettu kokonaan pois. Osakevalinta on huolellista ja omistusajat tyypillisesti pitkiä.
Erikoisin piirre Sifterissä on kuitenkin sen osakevalintaprosessi.
Mekaaninen seulonta yhdistyy käsityöanalyysiin
Englannin kielen sana "sifter" tarkoittaa siivilää. Siivilä onkin Sifterin salkunhoidon ensimmäinen työkalu.
Sifter seuloo sijoituskohteita mekaanisilla kriteereillä noin 65 000 osakkeen universumista. Erilaisin tunnuslukukriteerein yhtiön oman seulontatyökalun verkkoon jää yli 90 prosenttia maailman osakkeista. Karsiutuminen johtuu useimmiten – toimialasulkujen ohella – liian pienestä eli alle 200 miljoonan Yhdysvaltain dollarin markkina-arvosta.
Yrityksen liiketoimintaa mittaavista numeerisista kriteereistä seulan tiukimmat reiät liittyvät pääoman tuottoon ja velkaantuneisuuteen. Jotta yhtiö päätyisi Stocksifter-ohjelmasta analyytikon eteen, yhtiön sijoitetun pääoman tuoton tulee olla vähintään kymmenen prosenttia ja sen nettovelka/EBITDA-tunnusluku saa olla korkeintaan kolme.
Ne yhtiöt, jotka läpäisevät seulan, ohjelma asettaa houkuttelevuusjärjestykseen: kun Sifterin analyytikko menee työpaikalleen ja avaa ohjelmiston, ohjelma tarjoaa hänelle yhtiötä, johon hänen kannattaisi ensisijaisesti alkaa tutustua.
Tästä alkaa käsityönä tehtävä analyysi. Osa yhtiöstä raakkautuu tässäkin vaiheessa nopeasti pois. Jos yhtiöllä ei vaikuttaisi olevan kilpailuetua, analyytikko lopettaa tutkimisen ja siirtyy listalla seuraavaksi houkuttelevimpaan.
Perusteellisen analyysin kohteeksi päätyy vuositasolla satakunta yhtiötä. Analysoimansa yhtiöt analyytikko esittelee Sifterin investointikomitealle. Vuosittain puolisen tusinaa uutta yhtiötä päätyy Sifterin sijoituskohteeksi. Tämä tietysti edellyttää sitä, että uusi yhtiö vaikuttaa paremmalta kuin jokin salkussa ennestään oleva yhtiö. Rahaston salkku pidetään keskittyneenä, noin kolmessakymmenessä osakkeessa.
Kurkistus konehuoneeseen
Terho Puustisen Sijoittaja-kirja on melkoinen hybridi. Puustinen kutoo yhteen Kulvikin elämäntarinaa sekä Sifterin historiaa ja toimintaa ja kuorruttaa kaiken listaamalla suursijoittajien ajatuksia ja yleisiä sijoitusviisauksia.
Päällimmäisenä on sijoittamisen psykologia, se kuinka sijoittaja hallitsee itse omia hermojaan ja välttää inhimillisyydestään aiheutuvat sijoitusvirheet. Aiheesta on kirjoitettu viime vuosikymmeninä runsaasti.
Kirjassa selvästi kiinnostavinta onkin kurkistus rahastoyhtiön arkeen. Sifteriläiset kertovat paitsi onnistumisistaan myös prosesseistaan ja virheistään. Tällaista käytännöllistä näkökulmaa on tarjolla harvoin, ja Puustisen kuvaama ainakin vaikuttaa rehelliseltä ja aidolta.
Konehuonenäkymä tuskin kuitenkaan on järin hyvin yleistettävissä, sillä Sifter toimii rahastona poikkeuksellisesti.
Suurin omistus Tanskasta
Laatuyhtiöt tapaavat pärjätä keskimääräistä paremmin pörssin laskukausina. Sifterin arvo on kuitenkin laskenut vuoden ensimmäisen kymmenen kuukauden aikana 13,4 prosenttia, kun euromääräinen MSCI ACWI on laskenut samana aikana 9,3 prosenttia.
Viime kalenterivuoden aikana Sifterin tuotto oli 34,4 prosenttia, kun taas MSCI ACWI:n tuotto jäi 27,5 prosenttiin. Koronavuotena Sifter antoi 10,5 prosentin tuoton, koko maailman yleisindeksi vain 6,7 prosentin.
Sifterin salkun suurimpien omistusten joukossa on myös indekseissä painavia yhdysvaltalaisia teknoja kuten Microsoft ja Googlen emo Alphabet. Lokakuun lopussa Sifterin suurin omistus oli tanskalainen lääkeyhtiö Novo Nordisk.
Suomalaisia yhtiöitä Sifterin salkussa ei ole.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
