Taidesijoittajan on hyvä tunnistaa ne viime vuosisadan ajanjaksot, jolloin taiteen hinnoissa tapahtui isompia muutoksia. Sijoitusmielessä erityisen kiinnostavia periodeja 1900-luvulta löytyy kolme: 1910‒1920, 1950‒1960 ja 1980-luku.
Merkityksellistä on se, ketkä aikalaistaiteilijoista ovat jääneet pysyvästi esille, miten vahvoina hinnat ovat säilyneet eri suhdannevaihteluissa, onko teosten provenienssi vahvistunut vuosien saatossa ja ovatko hinnat nousseet jokaisella nousukaudella ‒ myös taiteilijan poismenon jälkeen.
Taiteen hintarekisterit ovat yksi oleellisemmista asioista taidesijoittamisessa.
Taideaarteiden uusjako vauhtiin 1900-luvun alkupuolella
Taidemarkkinat kehittyivät viime vuosisadan aikana. Huutokaupat, taidekauppiaat, keräilijät, museot sekä media oppivat toimimaan yhteistyössä.
Yhteiskunta kaupungistui nopeasti 1900-luvun alussa, ja eri teollisuudenalat kehittyivät. Alkoi vaurauden ja sen myötä myös taideaarteiden uusjako.
Suomessa taidekauppias Gösta Stenman alkoi markkinoida nykytaidetta ja kasvattaa kiinnostusta esimerkiksi Helene Schjerfbeckin ja Tyko Sallisen tuotantoon. Schjerfbeckin tuotannosta tuli kalleinta Suomessa.
Vuosisadan alkupuoli oli myös vallankumousten aikaa. Keisarinna Katariina Suuresta asti venäläinen varakas aatelisto hankki eurooppalaisia taideaarteita vuoteen 1917 asti niin runsaasti, että muut keräilijät joutuivat alati kilpailemaan Romanovien hovihankkijoiden sekä muiden perheiden, kuten Stroganovien, Tatištševien, Golitsynien ja Jusupovien kanssa.
Esimerkiksi prinssi Felix Jusupovin palatsi Pietarissa oli yksi hienoimmista aarrekammioista Eremitaasin lisäksi.
Myös moskovalaiset kauppiaat ostivat ranskalaisia mestariteoksia, kuten Picassoja ja Matisseja, paljon ennen kuin niitä todella arvostettiin läntisillä taidemarkkinoilla.
Venäjän vallankumouksen jälkeen näiden taideaarteiden runsas myynti Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin oli keskeinen stimulaatio taide- ja antiikkimarkkinoiden kehittymiselle sekä hintojen nousulle.
Teloitetun ruhtinasperheen sekä muiden omaisuutensa menettäneiden aatelisperheiden taidetta ja antiikkia alettiin myydä yhdysvaltalaisille vauraille keräilijöille vuonna 1928 osana Stalinin viisivuotissuunnitelmaa. Myynnillä pyrittiin saamaan valuuttaa.
Toisen maailmansodan jälkeen 1950‒1960-luvuilla elettiin rakennusvaihetta. Hyvinvointi lisääntyi länsimaissa. Kaupungistuminen kasvatti seinien määrää ja taiteelle tuli lisää tilausta koteihin.
Abstrakti taide, geometriset muodot ja grafiikan eri tekniikat saivat vahvan jalansijan, mikä tarkoitti myös uusia taiteen ostajia, hintojen nousua ja entistä laajempaa yleisöä taiteelle. Ernst Mether-Borgrstöm ja Sam Vanni olivat suuria nimiä.
Näinä vuosikymmeninä syntyi taidebuumi Isoon-Britanniaan ja Ranskaan, mutta ei vielä Suomeen. Nyt viime vuosikymmenellä 1950- ja 60-luvun abstraktin kotimaisen taiteen hinnat ovat nousseet uudelle tasolle, mikä ennakoi korkeita hintanoteerauksia myöhemminkin.
Taidemarkkina ylikuumeni 1980-luvulla
1980-luvun taidebuumi vaikutti vahvimmin läntisissä demokraattisissa maissa. Taiteen hinnat ylikuumentuivat. Taidesijoituskohteita metsästettiin, taidetta ostettiin lainalla, osaomistuksina, osaksi uutta identiteettiä, ja hintojen noustessa myös väärennösten määrä räjähti.
Esimerkiksi Marika Mäkelällä, Marjatta Tapiolalla, Rosa Liksomilla ja Leena Luostarisella oli tilauksia lähes jonoksi asti. Taide nousi uudenlaiseen asemaan myös mediassa.
Osa teosten hinnoista moninkertaistui, kunnes lama laski hinnat. Taidesijoittajille tärkeää tietoa on se, mitkä teokset säilyttivät arvonsa lamassa.
Klassikot kestävät ajan testin eli niiden hinnat pysyvät vahvoina läpi suhdanne- ja muotivaihteluiden. Ne saavuttavat uusien sukupolvien arvostuksen, mikä nostaa niiden hintatason aina korkeammalle uuden nousukauden myötä.
Taiteen hinnat polarisoituvat taloudellisesti heikompina aikoina
Eri taidemarkkinoiden kehitystä analysoimalla voi nähdä, että rajuja taidebuumeja ei tule monta kertaa peräkkäin. Seuraavassa korkeasuhdanteessa kuluttajat ovat aina edellistä valistuneempia ja kokeneempia.
Taloudellisesti heikompina aikoina, kuten nyt, taiteen hinnat polarisoituvat ja vain parhaimpien teosten hinnat nousevat, muiden laskevat.
Pauliina Laitinen
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidesijoittamisen asiantuntija
