Kumpi on parempi verottaja, ihminen vai robotti? Robottiverottaja on Verohallinnon tietojärjestelmä, joka tekee itsenäisesti verotuspäätöksiä. Kuulostaa fiktiolta mutta on faktaa. Suurin osa verotuspäätöksistä käsitellään Verohallinnossa kokonaan koneellisesti. Myös ne korjatut ja muutetut veroilmoitukset, jotka verovelvolliset ovat itse laatineet käsin, on imaistu bitteinä digimaailmaan automaattisen lukuohjelman avulla.
Ongelma on siinä, että hienoinkin tekoäly on tyhmä. Se osaa tehdä vain ne tehtävät, jotka sille on osattu ohjelmoida. Ne se sitten tekeekin nopeasti, varmasti ja taatusti aina samalla tavalla. Kone ei pysty ymmärtämään eikä tulkitsemaan veronmaksajan tarkoitusta.
Viimeisin keksintö on antaa koneen tehtäväksi myös veronkorotuksen määrääminen. Veronkorotus on rangaistus, ja sivistysvaltioissa ollaan tarkkoja siitä, että rangaistus on oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen. Näin ei siis enää ole Suomen verotuksessa.
Eduskunnan oikeusasiamies on tämän vuoden kesäkuussa vastannut kahteen kanteluun, jotka liittyivät Verohallinnon tietojärjestelmien käyttöön. Molemmissa tapauksissa Verohallinto sai apulaisoikeusasiamiehen moitteet.
Ensimmäisessä tapauksessa yhtiö oli ilmoittanut vuosi-ilmoituksella jakamansa osingot ja toimittamansa ennakonpidätyksen 3 600 euroa. Sen lisäksi yhtiö oli ilmoittanut kausiveroilmoituksella lähdeveroa osingoista 3 600 euroa. Yhtiö tilitti ennakonpidätyksen 3 600 euroa Verohallinnolle.
Robottiverottaja lähetti yhtiölle kaksi selvityskehotusta. Toisen mukaan vuosi-ilmoitukselta puuttui tieto osingon lähdeverosta ja toisen mukaan kausiveroilmoitukselta puuttui tieto osingon lähdeverosta. Yhtiö lähetti vastauksena tiedon siitä, että ennakonpidätys on maksettu ja ilmoitettu eikä yhtiö osaa tehdä asiassa muuta. Robottiverottaja ei puolestaan ymmärtänyt selityksiä, vaan määräsi maksettavaksi ennakonpidätyksen ja korotuksen, yhteensä 4 649,41 euroa.
Toinen kannanotto koski robottiverottajan virheellisin perustein lähettämää 11 000 kirjettä, joissa vaadittiin antamaan metsätalouden arvonlisäveroilmoitus ja uhattiin 5 000 euron arvioverolla ja veronkorotuksella. Virheen jälkeen Verohallinto ilmoitti nettisivuillaan, millä perusteilla kirjeen saaja voi pitää kirjettä aiheettomana.
Apulaisoikeusasiamies piti Verohallinnon menettelyä moitittavana hyvän hallinnon ja siihen kuuluvan hallinnon oikeusturvan toteutumisen kannalta. Hyvän hallinnon perusteisiin kuuluvat hallinnon oikeusperiaatteet, viranomaisen palveluvelvollisuus ja palvelun asianmukaisuuden vaatimus sekä neuvontavelvollisuus.
Aikanaan jokainen veroilmoitus käsiteltiin erikseen ja hyväksyttiin, jos sen perusteella saattoi arvata, mitä verovelvollinen oli halunnut ilmoittaa. Paluuta käsityönä toimitettavaan verotukseen ei ole. Valtakunnallisuus ja automaattisen tietojenkäsittelyn laaja käyttö minivoivat virheitä ja takaavat veronmaksajien tasavertaisen kohtelun. It-järjestelmistä on paljon apua ja hyötyä niin kauan kuin ne ovat osaavien virkamiesten työkaluja. Valitettavasti uudistuksen huumassa tietojärjestelmät on nostettu määräävään asemaan ja virkailijat alistettu koneiston tahdottomiksi osiksi.
Vesa Korpela
Kirjoitus ilmestyi Taloustaidossa 12.9.2018.
Kommentoi