Koronakevään rajoitusten hellitettyä vaikuttaa siltä, että halua ennustaa nopeaa elpymistä ja toisaalta synkkää syksyä on melkein yhtä paljon. Tällä kertaa ennustaminen on varsinaista arpapeliä, mutta kokeillaanpa kuitenkin yhdestä nurkasta. Sijoitusasuntomarkkinoiden yhdestä sirpaleesta.
Sijoitusasuntomarkkinoille on viimeisten 5–7 vuoden aikana tullut tuhdisti tarjontaa, hyvä niin. Ja pienen markkinakeulinnan jäljiltä monen maakuntakaupungin vuokramarkkina on piukassa tuoretta pientä asuntoa. Ja niiden tuoton tyhjä kuukausi tai pari riipaisee helposti pohjiin.
Jos vuokranantaja on tähän varautunut ja valmis ehkä hinnoittelemaan omansa hieman alle muiden, hätäkö tuossa. Sopivassa hintapisteessä vuokralainen löytyy todennäköisesti vähän sivummalla sijaitsevan, vähän nuhruisemman vuokra-asunnon asukkaasta. Siis hänestä, jonka pieniin remonttipyyntöihin edellinen vuokranantaja on suhtautunut nihkeästi omaa tuottoaan maksimoidessaan.
Kaluttu luu siirtyy kädestä toiseen. Sieltä vähän reunemmalta tyhjenee siis asunto, jonka nuhruisuus tulee tyhjänä entistä selvemmäksi. Ja siihen asuntoon ei asukasta heti löydykään, ellei vuokraisäntä tai -emäntä tingi vuokralaisprofiilistaan, alenna rapsakasti vuokraa tai lopulta viimein suostu päivittämään asuntoa. Todennäköisesti kaikki kolme ovat tarpeen.
Entäpä jos sattuu niin, että kyseinen asunto on joku niistä sadoista tai tuhansista asunnoista talossa, jonka joku vikkelä välikäsi kokonaisena osti, vivutti mahdollisimman isolla yhtiölainalla ja myi yksittäin eteenpäin. Ostajiksi sattui todennäköisesti muitakin samanmielisiä, asunnoilla nopsasti vaurastumisesta innostuneita. Heitä, joille ison yhtiölainan lyhennysvapaa ei ole uhka vaan mahdollisuus ja joista asunnon tai yhtiön remontointi on turhaa puuhaa.
Kun ehkä ensi talvena markkinoille vapautuu hissuksiin useampia asuntoja, samasta talosta tai rapusta, saattaa seuraavan kevään yhtiökokouksessa olla vakavia naamoja. Varsinkin kun pitäisi löytää jäsenet hallitukseen, joka vielä tohtisi riipaista nimensä kunnossapitoselvitykseen ilman merkintöjä edessä häämöttävistä julkisivu- tai putkirempasta.
Näihin taloyhtiöihin ja niissä sijaitsevien asuntojen omistajiin laman liskonhäntä sivaltaa todennäköisesti ensimmäisenä. Myyntipuheilla priimaksi puunattu karistaa äkkiä kiiltonsa. Jos näistä yhtiöistä aikoo myydä jotain, asialla olisi syytä olla ainakin ennen naapuria.
Tommi Rytkönen
Kommentoi